sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kotiseutumatkailua ja upeita kelejä

Ruoveden herkun edustaa
Nyt kun aurinko on hellinyt meitä, olemme miehen kanssa mökkeytyneet ja harrastaneet enoni avustuksella kotiseutumatkailua. Nähty on telakalle nostettu Länsi-Teisko alus ja muita harvinaisuuksia. Näistä en uskalla paljastaa sijaintitietoja, kun kyseessä on yksityiset maat :) Kuvia voin silti jakaa, jotta tekin pääsette yhden Suomen suurimman ex-sahan maisemista nauttimaan.

Ruoveden herkun diplomit
Mausteita vaikka minkämoisia
Laadukkaita säilykkeitä

Ostokset 
Monenmoista sinappia
Ilman sen suurempia suunnitelmia lähdimme aluksi suunnistamaan Ruoveden herkku nimiseen kauppaan Jäminkipohjassa. He valmistavat laadukkaita sinappeja, valkosipulituotteita ja edelleenmyyvät laadukkaita mehuja, hilloja, lihatuotteita (makkaroita) sekä Poppamiehen mausteita sekä tavallisia mausteita seinämetreittäin. Ostimme erilaisia mausteita (mm. chilipalkoja sekä piri-piri sekoitusta) ja kahta erilaista sinappia. Lisäksi mukaan tarttui 78% marjoja sisältävää vadelmahilloa naurettavaan 3e/purkki hintaan ja sinappien kanssa kolmanneksi herkuttelijan chilimajoneesia. Omia tuotteita sai kolmen kimpassa hieman edukkaammin kuin erikseen ostamalla. Samoja tuotteita löytyy myös Tampereen kauppahallista, mutta me olemme pitäneet elämyksenä sitä, että voimme mennä suoraan "tehtaanmyymälään".


Tämän jälkeen seurasi reissu karkkien tehtaanmyymälään ja sieltä mukaan tarttui muutama pussi makeisia. Väitän, että raakasuklaat voittavat vielä omassa sarjassaan kaikki kaupan karkit. Ja kun pidän tiukkaa linjaa herkkupäivistä, niin en ole varma kenelle nuo ostokset tulee syöttää :) Noh, eiköhän nekin syöjän löydä.
Telakan tönöjä :)
Länsi-Teisko telakalla
Matka jatkui nykyiselle telakalle, entiselle sahalle. Saha on siis aikoinaan palanut poroksi, joten tarjolla oli hiiltyneitä ja umpeen kasvaneita katoksia ja taloja sekä pari isoa rautalaivaa, joista toinen oli metsittynyt rannalle harmillisesti. Samana aamuna rannalle oli nostettu Länsi-Teisko alus, jonka peruskorjaus alkaa näinä päivinä.


Lähde laskee veden Näsijärveen
Keksimme lähteä Ruovedelle Runebergin lähteelle, jota mieheni ei ole koskaan nähnyt. Lähteellä oli ihanan viileää ja rauhallista. Olimme lähes ainoat paikalla muutamia vedenhakijoita lukuunottamatta. Muistan lapsuuden venereissuilta, että laivarannasta käveltiin hakemaan vettä kanistereihin ja niinpä päätimme täyttää kanisterit lähteen vedellä nytkin. Ensin kuitenkin talsimme 600m matkan laivarantaan ihaillen jo hieman ränsistymään päässeitä tilataideteoksia 10-15 vuoden takaa.

Lähde ja jääkylmä sekä kirkas vesi

Laivarannassa oli yllätyksekseni tarjolla Tampereen jäätelötehtaan maittavia jäätelöitä. Hinta oli aika tiukka, mutta hyvästä passaa jo vähän pulittaakin. Jäätelötankkauksen jälkeen talsittiin takaisin ja käytiin tutustumassa polun varrelta löytyneeseen pieneen hiekkarantaan, jonka joku Ruoveteläinen on varmaan ottanut omakseen kantamalla paikalle penkin ja soutuveneen. Ihana löytö! :)

Yksityinen uimaranta?
Tilataideteos
Pikaisen kauppareissun jälkeen matka jatkui kohden Muroleen kanavaa. Jääkylmä lähdevesi ja kasvispakasteet kylmensivät maitotuotteita autossa, jotta ehdimme tehdä vielä pienen kieppauksen ennen mökkiä. Ruovedellä emme ehtineet Tarjannetta nähdä, vain kuulla töräykset. Muroleelle sen sijaan osuimme juuri sillä hetkellä kun Tarjanne tuli sulutukseen matkallaan Tampereelle. On se vaan hieno ja iso laiva (tai pieni kanava)! Enoni ja mieheni auttoivat laivamiehistöä köysien kanssa ja taidettiin siinä muutama sananen vaihtaa kapteeninkin kanssa. Leppoisaa matkustajakuntaa oli kyydissä hyvin ja houkuttelivat he meitäkin kovasti kyytiin :) 


Tarjanne tulossa Muroleen kanavaan

Tarjanne
Lupasin itselleni että vielä joku kerta menen Tarjanteen kyydissä ja nappaan mukaan melontakamppeista tutun vesitiiviin säkin. Pakkaan siihen tavarat ja tilaan oman veneemme noutamaan minua Koljon selältä. Sovin kapteenin kanssa, ettei Tarjanne käänny minua pelastamaan kun hyppään vedenvaraan kellumaan säkkeineni. Ainahan sitä saa tyttö haaveilla :)

3 kommenttia:

  1. Heihei! Eipä varastella ideoita Tarjanteesta pois jäämisestä ;D

    VastaaPoista
  2. Mitä! Eivätkö ne sahan koneet ja laitteet olleetkaan enää siellä Jäminkipohjan rantaniityillä ja lepikoissa? Viimeksi kun siellä Jäminkipohjassa vaimon kanssa kävimme purjeveneellä, kummastelimme valtavia lajiä rautaromua, mitä saimme ’ihailla’ mennessämme kauppaan – ja kas kummaa, myös rantaan takaisin tullessamme.
    Olivat sitten puut kasvaneet noin kahdenkymmenen vuoden aikana niin, ettette nähneet rojuja?

    utsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymille tiedoksi, että Jäminkipohjan ranta on muuttanut muotoaan ja maisemaansa. Kannattaa ehdottomasti tulla tulevana kesänä (2014) uudelleen purjeveneellä käymään, katsomaan ja rantautumaan. Maisemat ovat muuttuneet. Tervetuloa! -tuula-

      Poista