perjantai 20. maaliskuuta 2015

Bodycombat ohjelman #63 arvostelu

Olen ottanut toiveiden vuoksi tavaksi arvostella uudet LesMills ohjelmat ohjattuani niitä muutaman kerran. Omaan repertuaariin kuuluu Bodycombat ja Bodypump, ja tällä erää eetteriin pamahtaa viimeisin Bodycombat setti, ohjelma numero 63.

Ensimmäinen ajatus koulutusvideota vahdatessa oli että WAU JOTAIN UUTTA!!! Sitten tuli nelosbiisin keskivartalo+punnerrusosuus ja mietin että mitä hittoa tämä nyt on? Kesken kaiken lattialle möngertämään? Onneksi lehdykässä luki, että tämä ei tarkoita konseptiin pysyvää muutosta. Onneksi heti vitosbiisissä oli taas uudenlaista twistiä iskucombojen osalta ja iloisena yllätyksenä sarkastisen hauska Muay thai biisi. Miten minä aina tähän Muay thai biisiin ihastunkin?

Joskus muutos on pieniä asioita. Joskus riemukkaaseen kiljahteluun riittää se että lämppärin pulssaukset suunnataankin taaksepäin iskulla :D Ja kyllä, tässä ohjelmassa lämppärissä pulssataan taakse-eteen-taakse-eteen mallilla. Huippua! Oikeasti. 

Kyynärpää koskee kovaa kun se osuu (Kuva lainassa Bodycombat FB sivuilta) 
Kakkosbiisi on ihanan rento ja Capoieran vuoksi tanssillinen ja pakaroille tappavan tehokas. Yksinkertaisuudesta plussaa, haastavuudesta riemuvoitto. Hyvä biisi luo suhteellisen yksinkertaisen koreografian ohjaamiseen liikkumavaraa ja tulen etsimään ja ottamaan huomioon ennen tämän 3kk jakson loppua ihan jokaisen pienen kilinän ja kolinan biisistä, takaan. Tervetuloa tarkastamaan tunneille Leidiin maananti-iltaisin. 

Kolmosbiisissä otetaan varmaan ekaa kertaa Bodycombatin historiassa mukaan takaosan vetävät liikkeet. En ainakaan noin 15-vuoden tuntiurani ajalta moista muista heti. Dynaaminen vetoliike yhdistettynä saksaileviin jalkoihin tiukassa tahdissa tekee tehtävänsä sekä lapojen väliin että hengityselimistölle. Tykkään.

Nelosbiisissä tosiaan potkitaan eteen ja liikkuen sivulle sekä 'ryömitään' keskivartaloa haastaen lattialla. Tätä pitää itse vähän vielä ohjatessa kehittää, että saan hommasta mielenkiintoista. Nyt homma tulee tehtyä, mutta on hankala pitää intensiteettiä yllä kun reilusti puolet biisistä tuijotellaan lattialankkuja ja junnataan samaa liikettä. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan kommenteissa.

Siitä potkua kehiin (Kuva lainassa Bodycombat FB sivuilta)
Fight the resistance on jotenkin hellyyttävän tiukkisbiisi (6. biisi) ja sen voi vetää uholla tai lekkeriksi. Olen testannut molempia, toimii joka kerta. Yritän yllyttää tuntilaiset jossain kohtaa vielä huutamaan kanssani "Fight, fight, fight, fight, fight, fight, fight!!!!" Itselläni ainakin iskut ja potkut tipahtavat astetta tiukemmin maaliin tuolloin. Hyppypotkut tässä kohtaa ohjelmaa tunnahtelevat oikeasti raskaina. Toivotaan että kunto kehittyy ja homma helpottuu.

Muay thai biisistä (7. kappale) sanon vain että kuunnelkaa ihmiset sanoja. Vauhtia piisaa, vaihtoehtoja on tarjolla, mutta kappaleen sanoma on hirtehisyydessään valloittava. Älkääkä itse koskaan päästäkö ajatuksia sille kehälle mistä laulu kertoo, mutta tilanteen koomisuudesta saa nauttia. 

Toimi jo! (Kuva lainassa Bodycombat FB sivuilta)

Kaiken kaikkiaan hyvin tehokas ohjelma saa päätöksen tappavan pitkistä vatsalankuista ja kylkipidoista. Hallintaa vaaditaan koko keskivartalolta roimasti. Venyttelyt rauhoittavat juuri sopivasti, mutta väitän että ohjelmasta palautuminen vaatii omatoimista verryttelyä vaikkapa suihkun jälkeen tai seuraavana päivänä pidemmän pätkän.

ps. Youtuben syövereistä löytyy tämän releasen soittolista: https://www.youtube.com/playlist?list=PL_GsplNkxG2TiVxIwQG24L5hUf5hDEjW0 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

SGGF messut Tampereella

Kävin kurkkimassa tänään Tampereen messukeskuksessa Sportec, Greentec, Gymtec, Fysiotec messuja eli tuttavallisesti SGGF messuja. Pääosin messutarjonta on kohdennettu alan ammattilaisille, mutta on noilla messuilla nähtävää myös ihan tavan tallaajalle. Ehdit vielä huomenna klo:10-16 messuilemaan jos siltä tuntuu.

Paikalla isoimmat toimijat ovat koneiden ja laitteiden sekä lattioiden että ulkopaikkojen materiaalien toimittajia. Paikalla on mm. ihka aito jääkone, pieni pätkä jäätä jolla viilettää taitoluistelijoita sekä vino pino erilaisia keinonurmia ja maisemointikoneita. Näistä halusin nostaa ulkoliikkumisen laitteet esille.

Sinne ne kipusi ja kapusi
Taru Lehtovuorelta kertoi, että Tampereen kaupunki suunnittelee toiminnallista puistoa Tullintorille jossa voisi luvan kanssa käydä riekkumassa erilaisissa laitteissa ja leikkimässä parkouraajaa. Kun saavuin paikanpäälle olivat "tolppa-apinat" jo keräämässä kamppeita messupäivän päätteeksi mutta kiltisti suostuivat roikkumaan ja kieppumaan parissa vempeleessä minun kameroitavina.

Ammattimaiset laitteissa riekkujat poseeraa
Ensin me tosin testailtiin itse tuota kieputinta. Minulla jalassa korkkarit ja päällä villakangastakki... Hyvin siinä kieppui silti kun Taru pyöritti vauhtia. Ihan hullun kiva laite. Toivottavasti tuommoinen tulee jonnekin jotta voin kieppua myöhemminkin :)

video


Kävin lisäksi ihmettelemässä kuinka monta miljoonaa kuntosalilaitevalmistajaa messuilla on. Laskujeni mukaan ainakin kahdeksan. Qicraftin pisteellä oli mielestäni parhaiten mietitty pöhinä. Paikalla oli sisäänkirjautuminen ja samalla minulle tehtiin älyavain ja sinne testiohjelma. PT-tyttönen tuli hakemaan minut ja kertoi järjestelmästä ja kysyi haluaisinko koittaa treenata esimerkkiohjelman mukaan. En oikein innostunut (surkea liikuntavarustus), mutta moikkasin sitten kahvakuulamies Tuomoa joka oli paikanpäällä riehumassa kuulien kanssa. Miehen uusi liikuntakeskus Voitto on ottanut laitteistot Qicraftilta ja nyt mies oli hengaamasa messuesittelijänä kuulien kera.

Erilaisia näytteilleasettajia kuntosalilaitteiden maailmasta tässä kuvassa vähintään viisi
Kävin kurkkimassa myös Firstbeatin tiskillä ja löysin tuttuja joiden kanssa on puhuttu tähän asti vain puhelimessa liittyen näihin kirjoituksiin. Firstbeat on järjestämässä mittaajille koulutuksen Tampereella ja täytyy sanoa että homma kutkuttaa kovin! Mitäs tuumitte, kiinnostaisiko Firstbeat analyysit osana Personal Trainer paketteja?

Vaalipanelistit
Lopuksi jäin vielä katselemaan liikuntahenkistä vaalipaneelia messulavalla. Aika varovaisen ympäripyöreitä vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Vaalipaneelin pitäjät eivät myöskään mielestäni grillanneet ehdokkaita täydellä teholla. Kun kysyttiin ratkaisuja keski-ikäisten liikkumattomuuteen ehdoteltiin kaikenlaista, mutta kukaan ei esittänyt mitään rahallisia laskelmia joiden avulla todistettaisiin että ehdotukset olisivat edes mahdollisia toteuttaa. Ja joo budjettilaskelmat erikseen, mutta joku käry olisi ollut hyvä olla kun ehdotuksia esittävät.

Kertokaahan kommentteihin jos kävitte tai aiotte käydä messuilla. Mitä uutta opitte tai jännää kokeilitte? Oliko hyvät messut?

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Sukelluskuvia ja vähän pinnan päältäkin - The diving post of this holiday (prepare for portraits above the water too)

English version below

On tullut aika kertoa tämän reissun sukelluksista kootusti ja kiltisti yhdessä postauksessa. Jälleen kerran on vierailtu dr. Chusakin vastaanotolla, ja sukellukset ovat jääneet vähemmälle kuin oli tarkoitus. Toisaalta tälläkin lomalla vahingossa opiskeltiin, ja hommattiin Nitrox kortit lauantaina. Tohtorilla vieraili mies, joten minä sukeltelin muutaman päivän sitten yksinäni ja varmistelin Manta elämyksen myös minulle.

Sukellusporukkaa ja kalustoa - The diving crew and boat
Saavuttuamme peruimme ekan sukelluspäivän jokaista sopukkaa häiriköivän väsymyksen vuoksi. Aloitettiin maanantaina vasta neljän päivän putki. Tarjolla Similanin saaristoa 8, 5, 7 ja muistaakseni myös 4 ja 6 saaret on katseltu lävitse jälleen kerran tällä reissulla. Unohtamatta Koh Bonin kertausta kolmeen otteeseen. Jos vaikka ne Mantat...

Tuntui jotenkin tyhjältä nämä vedet, kuolleemmalta kuin kaksi vuotta takaperin. Tai sitten aika kultaa muistot. Tuntuu että korallia on kuollut enemmän kuin ennen. Tuntuu että kalat eivät ole kotona, eikä niitä oikein näy parvissa vaan yksittäin ja harvakseltaan. Ekoja sukelluksia kuvailimme toisillemme vähän hämmentyneinä että oltiin nähty hiekkaa, kiviä ja pari kalaa.

Pieni kalanen kiven kolossa piilossa. - Little puffer fish trying to hide under a rock.
Kerroimme sukellusoppaille havaintomme, ja he vakuuttivat että koralli on itseasiassa toipunut hieman. Jäätiin miettimään kuuluuko toimenkuvaan vakuutella turistille näin, mutta ehkä he ovat tosissaan. Koralli kun kasvaa hyvin hitaasti ja tuhojen korjaantuminen vie satoja vuosia. Korallit kärsivät liian korkean lämpötilan ja muiden asioiden vuoksi valkaistumisesta. Ja kun koralli kuolee, ei se enää elätä levää sen pinnalta syöviä kalakantoja.

Sukeltajat ovat yksi korallia tuhoava porukka. Koskemalla saadaan tapettua korallia sen lisäksi että sitä vahingossa potkitaan räpylöillä tai siitä tarrataan kiinni virtauksen uhatessa. Lisäksi osa turisteista pikaveneissään tulee syöttämään kaloille paahtoleipää nähdäkseen kalasia suoraan veneestä käsin. Ja tadaa! Kalat syövät paahtista, eivätkä sitä levää, koralli tukehtuu ja kohta ei ole kaloja edes paahtiksen kera houkuteltaviksi. Vaan mistäpä tämän turisti voisi tietää jos kukaan ei sitä kerro.

Murena kolostaan pilkistää - Murrey eel peeking out
Similan on kansallispuisto. Siksi siellä on tiukemmat säännöt ja jokainen vierailija maksaa puistomaksun. Sääntöihin kuuluu, että käsineet kädessä ei saa sukeltaa. Tämä pyrkii varmistamaan ettei sukeltaja koskisi mihinkään tai keräisi mitään mukaansa. Usea asia meressä polttaa tai muuten puolustautuu, mutta käsineet helpottavat tuhojen tekoa kummasti. Käsineiden käytöstä joutuu maksamaan useita tuhansia tbh sakkoja jäädessään kiinni. Silti nenänpäästä sormenpäihin verhottuja sukeltajia nähtiin makailemassa korallin päällä meidänkin sukelluksilla. Teki mieli käydä nappaamassa turpariin, mutta hillitsin itseni.

Bongaa kalat - Spot the fishes
Muut säännöt koskevat sitä että 40 000 tbh sakon uhalla mitään ei saa kerätä mukaansa. Näkinkengät, simpukat, hiekka, kivet, kaikki pitää jättää sinne missä ne ovat. Ja näin on hyvä. En tiedä mitä tekisin jollain simpukalla kotona hyllyssä, kun merenpohjassa sitä pääsevät ihailemaan tuhannet ihmiset. Perusteisiin sukeltajalla kuuluu myös luonnon kunnioittaminen, vaikka tästä aiheesta ei sääntöä tai sakkoa olekaan. Me ollaan fisujen kotona, vierailijoita. Ei tarvitse siis porsastella ja mennä toisten kotiin tökkimään ja häiritsemään. Näin säilyy rauha ja kaikilla hyvä tahto.

Sukeltaminen jatkuu varmasti tulevina vuosina, mutta tullaanko Thaimaaseen enää hetkeen uudestaan, en osaa vastata. Ihmiset ovat täällä ihania, lämmöt kohdillaan ja hintataso mukava. Mutta neljän vuoden jälkeen tuntuu että moni paikka on jo nähty. Ehkä jatkosukellukset tapahtuvat Egyptistä tai ihan jostain muualta käsin. Suomessa en edelleenkään ajatelllut sukeltaa. Pimeää ja kylmää, ei ole meikäläisen laji.

*English version*

So the time has come to wrap things up and tell you about this holidays diving. Yet again we have visited dr. Chusak office and therefore diving has been less than we anticipated. This year brought with it a set of new skills, in the form of Nitrox certification. We will benefit from this in the future live-a-board trips, if such things are booked. 

As we arrived we canceled the first dive day, because of pure exhaustion. Diving requires top performance and is hard work, so not a good idea to go on a trip feeling tired even before the day has begun. When playing with ones life, better play it safe. Following 1,5 weeks offered trips to the Similan Islands from 4-8 and Koh Bon three times in search of the Manta ray.

This year we felt like the waters were empty. It felt like there was sand, rocks and some corals, but only few fishes and nothing special to see. Coral bleach seemed to have gotten worse and only occasionally we saw more than two fishes at one place. The dive guides said corals have actually gotten better, but I am not sure if that is just something they say to calm the dive tourists minds?

Young sea star - Nuori meritähtönen
Coral bleach is due to the temperature, and also due to us people coming and messing with the ecosystem. There are tons of speedboats coming to the area and they wanna offer their guests a fish show. They do this by offering fish some toast that is sprinkled to the sea. Fish come to eat and leave their normal food (algae on top of coral) behind. When they don't eat normal food, fish doesn't get nutrients they need to survive. In addition coral reefs will suffocate when fish don't clean the algae... And when corals die, fish will go away or die and in the end the ocean will become a desert like place.

Stingray only as a living one this year - Stingray vain elikkona tällä reissulla
Divers hurt corals too. By touching intentionally or because trying to save themselves from currents and other things. People want to collect items from the ocean to have with them and end up hurting the delicate ecosystem. All this has been forbidden in the Similan national park area. There is no stepping or grabbing the corals or anything else for that matter. Divers are not allowed to wear gloves for protection. This should ensure that divers don't want to touch anything, because it might hurt them. The sanction for breaking this rule is thousands of tbh. 

If diver takes something with them from the ocean the fine is 40 000 tbh or even jail time. Still we saw a diving crew covered from head to toe lying on corals trying to take pictures. I wanted to punch them, but decided to behave... I don't get how I would benefit from a piece of the ocean at my house, when leaving it where it belongs offers the joy of seeing it for thousand others. 

NOT our cruise ship :)
As a summary I try to think we are visitors in sea creatures homes. That means I am there only to visit and not mess with things. I wouldn't appreciate people coming to my house uninvited and then trashing the place. Therefore I do my best to behave whilst diving. Not touching, not bothering any creature and just watching the mesmerising sealife. 

Future years will surely come with some diving, but I am not sure if we will return to Thailand any time soon. It feels that after five years we have seen all the sights here many times. Maybe Egypt or some other exotic place next? Surely it is not going to be Finland where the waters are cold and murky. Not my cup of tea. 

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Lenkkeilyä ja auringonlasku

Perjantaina otettiin sukelluksista pieni tauko eikä menty siis aamuvarhain minnekään. Herättiin silti “ihmisten aikaan” ja nautittiin tässä ihanassa B&B paikassa aamiaista. Jam, meidän emäntä, oli laittanut ensin banaanin lehteen käärittyä sticky rice + banaani yhdistelmää. Pirun hyvää, vaikka en edelleenkään osaa syödä makeita juttuja oikein aamiaiseksi. Mehua ja aitoa kahvia (joka on täällä siis aika harvinaisuus) sekä munakkaat parin pienen croisantin kera. Lisäksi tarjolla oli vesimelonia ja banaania. Oikein kattava aamiainen.

Kun aamiainen oli nautittu meikäläinen veti lenkkeilykamat niskaan ja lähti kartoittamaan lähitienoita. Oli räkittävän, ahdistavan kuuma ja aurinko oli noussut jo todella korkealle. Mukana oli elektrolyyttijauheella terästetty puolen litran vesipullo, jota koitin säästeliäästi nauttia. Vaikka välillä vetelin juosten paljasjalkakengillä, oli kelin vuoksi suuri osa lenkistä rivakkaa kävelyä.

Merenranta on tässä kohdin aika kivikkoinen
Lenkillä tuli tutustuttua tähän Bang Niang alueeseen paremmin, kun hölköttelin katuja (Soi) ristiin rastiin ja löysin yhden sillankin joka ei johtanut mihinkään. Silta oli uusi, vuodelta 2014, joten ehkäpä se jotain päivänä vielä johtaa johonkin. Tullaan parin vuoden päästä kurkkaamaan tilanne? Ehkä silti hassuin löytö oli paikallisen moottoripyöräkerhon klubitalo ja baari. Vain jäsenillä oli pääsy sisään, joten tyydyin vaan hymyilemään hetken hölkkäämään vastakkaiseen suuntaan. Hymyilytti siis siksi, että kaikki ajelevat täällä pienillä mopoilla, ja yhtäkään isompaa harrikkaa tai muuta vempelettä en ole tainnnut nähdä. Lisäksi täysnahkaisten ja niiteillä höystettyjen ajokamojen pitäminen taitaisi näissä lämmöissä olla aika karua puuhaa.

Silta joka ei johda mihinkään
Seurana hölkötteli myös yksi kulkukoiran pentu pitkän matkaa. Luuli varmaan raukka että minulla hänelle olisi jotain tarjoja. Nuoleskeli kovasti hikisiä käsiäni aina kun vauhti rauhoittui. Jäi lopulta matkasta kun huomasi että hikeä enempää ei ollut tällä turistilla (farang, ulkomaalainen) antaa.


Kun palasin takaisin kämpille totesin että pinkeistä vibrameista oli jäänyt hassut kuviot jalkoihin kun hiki oli ilmeisesti irrottanut osan kankaan väreistä iholle. Seuraavan päivän sukelluksilla huuhdottiin loputkin värjäymät pois iholta. Suihku vedettiin kerrankin pelkällä vesijohtovedellä, eikä lämmintä suihkua tarvinnut pistää päälle ollenkaan. Sen verran hiessä uitettu fiilis lenkistä jäi.

Lounaaksi paistettua riisiä kanan kera. Kelpasi
Majapaikassa on siis suihkukopissa kaksi suihkupäätä, toisesta saa lämmintä ja toisesta viileähköä vettä suoraan vesijohdosta. Olen opetellut yhdistämään nämä kaksi normaalisti, koska lämmintä vettä tulee vähemmällä paineella ja kylmempi vesi tulee sellaisesta isosta sadesuihkupäästä. Yhdessä lämpötila on kivan virkistävä, ja vedenpaine sopiva. Thaimassa matkustaessa kandee varmistella ilmastoinnin lisäksi lämpimän suihkun mahdollisuus. Jos siis sellaista luksusta arvostaa. Usea länkkäri arvostaa kun tänne asti tulee koittamaan mitä on olla ilman ;)

Jälkkäriksi mangoshake
Illaksi otettiin yhteinen köpöttely hiekkarannalle ja kuvailtiin auringonlaskua ja kahlailtiin laskuvedessä. Rentoa, mutta ah niin hikistä. Päivällisen jälkeen palattiin majapaikkaan ja emäntä ihmetteli oikein että oltiin oltu yli neljä tuntia reissulla. Heh, kaipa täällä perinteisesti vieraat hengailee vaan tönöissään ja viettää aikaa rannalla jos jossain. Me hullut Suomalaiset köpötellään pitkin ja viivytään reissuillamme pidempään.

Auringonlasku ja pitkähäntäveneet

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Tärähtäneitä kuvia kalojen takamuksista...

Tässä on nyt pari päivää sukellettu, ja olen havainnut etten enää osaa valokuvata. Mulla olis vino pino kuvia kalojen peräpuolista. Suurin osa tärähtäneitä tai muuten vihertävän värisiä. Tänään miehellä oli kunnia tavata Manta (eli paholaisrausku), kun meikäläinen lähetettiin ilmansa hörineiden kanssa kohden botskia jo aiemmin. Keleen suti että harmitti...

Tukka hyvin, kaikki hyvin... Eli reisille menee.
Huomenna on päivä uus. Ollaan menossa Bonsoon wreckille josta aikaisempi kalasoppavideo on kuvattu. Ajattelin yöllä nukkuessani oppia uudestaan valokuvaamaan ja lisäksi opetella hengittämään kevyemmin. Ei tartte sitten harmitella että jäi viidestä minuutista kiinni että en nähnyt jotain kivaa ja hienoa :)

Nopea päivitys tässä ja näin. Perjantaina näyttäisi olevan vapaapäivä sukelluksista. Katsotaan josko kroppa taipuisi jonkun liikuntapyrähdyksen verran siinä kohtaa iloksenne. Jos joku tietää Khao Lakista hyvin Muay thai salin niin vinkatkaa! Haluaisin koittaa tappelua kun nyt täällä kerran ollaan!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Tropiikin lämpöön hillittömällä Jetlaagilla

Huomenta! Tai siis täällä on jo keskipäivä ja ollaan nuokuttu aamu kahdeksasta alkaen osittain hereillä ja osittain unessa. Lähdettiin matkaan vähän ennen viittä päivällä Suomen aikaa perjantaina, ja saavuttiin perille kohteeseen noin 19 tunnin matkustamisen jälkeen, yli 24 tuntia hereillä viettäneinä. Ollaan nukuttu räkä poskella autossa vartti, lentokoneissa ehkä yhteensä pari tuntia. Lauantaina saapuessamme paikallista aikaa kello oli 13.00. Koko päivä käytännössä edessä hereillä sinnittelyä.

Perillä viimein, Asiana Housen pihamaalla varjossa :)
Onnistuimme sinnittelemään kutakuinkin hereillä käymällä sukelluspuljun konttorissa, kävelemällä syömään ja pitkin pieniä kujia, käymällä suihkussa, pesemällä hampaat. Tietokoneen nostaminen syliin aiheutti välittömästi tylsistymistä ja nukahtamisen. Tavaroiden purkaminen vei maksimissaan 10minuuttia aikaa... Telkkari ei oikein toiminut ja toisaalta sen katsominen johti nukahtamiseen.

Kävimme viisaasti perumassa tälle sunnuntaille aiotut sukellukset. Näillä univeloilla ei parane mennä harrastamaan lajia jossa on oltava 100% terve ja elinvoimainen pärjätäkseen. Ajattelinkin kirjoittaa teille univajeen vaikutuksista ihan itseäni sivistääkseni. Laitan mukaan muutaman kuvan ruoista joita minun on ollut kovin ikävä. Ruoka on hyvää, palvelu on mahtavaa ja majapaikkamme on ihan ykköstasoa oleva Bed & Breakfast Asiana House Khao Lakissa.

Univajeesta puhutaan useimmiten vähän pidempikestoisissa tiloissa kuin tällaisessa tapauksessa. Siksipä Jetlag on terminä tutumpi tähän tilaan. Toisaalta vaikutukset ovat samanlaisia. Kun unta ei saa tarpeeseen nähden riittävästi syntyy elimistöön stressitila ja kortisolien tasot usein nousevat. Stressihormoni valmistaa meitä pako tai taistelutilanteeseen ja tästä syystä energiat varataan taistelua varten. Aineenvaihdunta hidastuu ja lihomme kun tila jatkuukin vartin sijasta päiviä.


Samainen stressi vähentää muistin toimintakykyä ja muutoinkin asioiden organisointi tulee hankalammaksi. "Olen niin väsynyt etten osaa ajatella" on usein lause väsyneen suusta. Ja käytännössä siltä kyllä vähän tuntuu vaikka yksi yö on jo nukuttukin matkustuksen jälkeen. Virheiden määrä kasvaa mitä enemmän univajetta ehtii syntyä. Onneksi ei ole tarkoitus ajella täällä millään autolla vaan ne hommat jätetään paikallisille kuskeille.

Univaje vaikuttaa myös kehon kykyyn puolustaa itseään pöpöiltä. Immuunipuolustus heikkenee hetkellisesti tai jopa pysyvästi kun aina väsyttää. Helsingin yliopiston tutkimuksessa vuonna 2010 havaittiin jopa pysyviä geenimuunnoksia vain viikon järjestetyn univajekokeen jälkeen. Jetlagin yhdistäminen lentokoneeseen joka pyörittelee basillejä hengitysilmassa on todella huono juttu, mutta toisaalta harvemmin univajeen vaikutukset iskevät heti jo koneessa.


Yksi kunnon yö ei korvaa pitkään jatkunutta vajetta eikä se korjaa kaikkia tuhoja parin vuorokauden valvomisestakaan. Siksipä tänään otetaan vielä rennosti, mutta koitetaan pysytellä hereillä. Mies kuorsaa vieressä, joten en ole ihan varma kuinka vahvasti tämä suunnitelma nyt toteutuu. Itse ajattelin että menisin kävelylenkille ihmettelemään maisemia, mutta keskipäivällä aurinko on kuumimmillaan ja tottumattomalle voi tulla äkkiä nestehukka ja palovammoja. On tämä vaan kamalaa tämä tropiikki ;) (ps. tämä oli sarkasmia väsyneiden aivojen tuottamana)