maanantai 29. kesäkuuta 2015

Bodycombat #64 arvostelussa

Sarjaa jatkaakseni arvostelen uusimman Bodycombatin #64, jossa vedetään "päätyyn asti" ja tehdään entistä tiukempia intervalleja läpi koko tunnin.

Useimmiten muistelen että Bodycombatin "kesäohjelmat" ovat olleet hieman lepsumpia. Voi olla että aika kultaa muistot, mutta tässä ohjelmassa lähtee varmasti tukka päästä ja hiki lentää kaaressa. Jos siis teet sen täysillä. Lepsuilla toki voi edelleen niin halutessaan. Ja siinä se tämän lajin hienous onkin. Vaikka ohjaaja huutaisi pää punaisena että enemmän ja kovempaa niin sinä voit treenaajana asettaa oman tavoitteesi jokaiselle tunnille vaikka erikseen ja tehdä tismalleen sen mukaan. Minun pääni punoittaa muuten tekemisestä, ei huutamisesta.... Näin sivuhuomautuksena :)

Bodycombat #64 biisilista
Lämppäribiisin eka osa on ihan paras vahvoine bassoineen ja suht yksinkertaisine liikkeineen. Käydään läpi perusliikkeet yläkropalle ja pari shoottia tehdään toki myös. Jälkimmäinen osuus jaloilla lämmittelyä, ja kohtalaisen mukava biisi on siihenkin kehitelty. Mutta ei se kyllä ole lähelläkään yläkropan osuuden tenhoa. Yleensä olen opetellut loppupäästä ohjelman ensin, mutta nyt aloitin lämppäristä koska biisi oli niin sairaan hyvä.

Toinen biisi johdattelee taistelijat irkkupubin ahtaaseen maailmaan ja taotaan hyppypotkuja sekä alakoukkuja metrin tilassa. Yllättävän raskasta kun tekniikka vaihdetaan paikallaan pysyväksi, eikä esim. potkuissa eteneväksi. Saa ponnistaa ihan huolella ja suoraan ylöspäin.

Jos kakkosbiisi kestää vain reilut kaksi minuuttia päästään kolmosbiisissä takomaan reilummin; 7,5minuuttia nyrkkien heilumista ja parit hyppysarjat päälle. Taattua paukutusta ja tappavia hyppyjä tasaiseen tahtiin. Tässä biisissä diggaan erityisesti reilusti läsähtävästä musiikista ykkös yläkoukkujen kera. Muutoin biisi on valitettavan tylsä ja vähän yksitoikkoinen.

Nelosbiisissä keskitytään konstailematta pakaran kiduttamiseen. Pelkkiä sivupotkuja ja välissä tiukka setti punnerruksia. Yksinkertaisen tehokasta, vaikka en edelleenkään tykkää näistä kokeiluista joissa kesken ohjelman pistetään katse kohden lattiaa. Punnerrusten 37 kerran yläpuolikkaat on kyllä todella tehokas jos sen suorittaa huolellisesti ja taidolla.

Kuva lainassa BC Facebook sivuilta
Uutuutena intervallitreeniin perustuvalla Bodycombat tunnilla on vitosbiisin lyönti ja juoksu intervallit. Aivan murhaava biisi jos teet sen täysillä jokaiseen lyöntiin ja polven nostoon kaikkesi ladaten. Todella helppo neppailubiisi jos hakkailet rennommin. Tämä on se kohta kun minä voin loppubiisissä lähinnä joko laskea tai tehdä, molempiin ei joka kerralla riitä paukkuja.

Kutosbiisi ottaa reidet ja pakarat uusintakäsittelyyn. Jos edellinen veisu koetteli hapenkuljetuselimistöä tämä pistää koko paketin värisemään tuskasta. Jällleen kerran optiona on suorittaa askelkyykkyhypyt korkeammalla tai sitten murhaavalla lattiaa hipovalla tasolla. Sama pätee etupotkuihin takajalalla. Sinä päätät mihin asti kyykätään, mutta kokeile piruuttasi mihin omat jerkut riittävät. Onnittele jos koko biisi menee puhtaasti vaikeimmalla tasolla. Räjähtävän voiman osuus kasvaa, kimmoisuus lisääntyy ja reisirasvat sulavat silmissä.

Yleensä olen Muay Thai biisin fani. Nyt kävi pitkästä aikaa niin että ensikokemalta ja vielä kolmannellakin kerralla tämä biisi ei auennut meikäläiselle. Tylsää paukutusta, sanoissa ei oikein mitään hauskaa ja ihan pirun pitkä biisikin vielä. Ja sitten biisi aukesi ja tajusin että tässähän on koko ohjelman ydin; luojaton määrä hakkaamista ja polvia, loputonta riehumista hullun lailla ja euforiaa vapautuvasta endorfiinista. Ja se fiilis kun koitat keskittyä kädet ylhäällä kohta alkavaan plyo-työntöön ja sitä seuraavaan työntävään potkuun. Voit kuvitella miltä tuntuisi kehässä hien valuessa silmiin ja vastustajan vaaniessa edessäsi. Väsyttää mutta periksi ei anneta.

Viimeinen power biisi on taattua perinteistä nakutusta perinteisellä dance-tyyppisellä biisillä. Aika olematon biisi, helpot liikkeet, mutta niin tuossa kohtaa ohjelmaa pitkääkin olla. Vaikeita ei enää pysty tekemään ja homman pitää olla letkeää ja rentoa.

Keskivartalobiisissä riittää hidastettujen linkkuveitsiavausten kanssa haastetta ja pikkaisen tehdään myös perinteisiä selän ojennuksia lattialta käsin. Venyttelyn kanssa saadaan kerrankin pitää pitkiä venytyksiä ja mukana on hieman keskittymistä vaativa Kata, jossa ei samalla pyritä venyttelemään. Kelpo hiljentyminen tunnin lopuksi ja rauhallisin sekä hyvin mielin pukkariin suihkuun.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Ettei vaan ny sattuis mitään... Eli aikuisten akrobatia bootcamp

Minä oon pari viikkoa osallistunut LifeCircuksen järjestämälle akrobatia bootcampille Liikuntakeskus Hipan tiloissa. Aikuisille ihmisille järjestetty tiiviskurssi on sukeltanut suoraan asiaan. Paikalla on sakkia joka on selkeästi akroillut ennenkin. Minä en ole. Taustalla on ne kärrynpyörät ja käsilläseisonnan harjoittelut ajalta jolloin olin noin 10 vee. Ajat jolloin pari tuntia putkeen punkeamista omien käsien päälle seinää vasten ei tuntunut miltään. Välissä on sitten parikymmentä vuotta aikaa jolloin en ole tehnyt mitään.

Vauhdinottoharjoitus arabialaiseen menossa
Kun näin ilmoituksen FB:ssä hyökkäsin välittömästi ilmoittautumaan. Ressaaminen alkoi myös välittömästi. Onkohan minusta tähän? Kestävätkö ranteet? Mitä jos pitää hypätä ja en osaa tulla alas? Jos parin kanssa kiipeillessä olen liian painava?

Ne tekee jotka osaa (tästäkin asennosta neitokainen tuli kyllä romahtamalla alas hetkeä myöhemmin, mutta wau!)
Mutta ei auttanut, kuin tulta kohden. Ensimmäisellä kerralla seistiin päällään (tai ainakin yritettiin), seistiin käsillään tuettuna, tehtiin kuperkeikkoja etu- ja takaperin sekä hypyllä höystettynä. Ja minua pyörrytti ensin vimmatusti ja hetken päästä jo oksetti. Olin viisaasti skipannut välipalan lounaan jälkeen ja klo:18.00 alkanut kurssi jossa oltiin kokoajan kieppumassa ympäri ämpäri ei auttanut olotilaa yhtään. Loppupätkän kurssikertaa hengittelin ja istuin. Hävetti... Aikuinen ihminen ja unohtaa syödä.

Jalat kaverin selkään ja sitten "karhukävelyä" eteenpäin
Toista kertaa varten muistin syödä ja olo oli parempi vaikka edelleen kieppuminen otti tasapainoaistin päälle. Teimme pariakrobatiaa parikuperkeikoista aloittaen ja erilaisin parikävelyin. Näistä siirryttiin kipuamaan ja kapuamaan parin päälle. Harjoteltiin kontallaan olevan kaverin selän päällä seisomista ja toisaalta sinne hyppäämistä. Kuulit oikein, toisen selän päälle voi hypätä jos tietää mitä tekee. Oman parin kanssa todettiin että tuo homma jännitti ihan liikaa, eikä hypyistä tullut mitään. Yritettiin kyllä kovasti mutta aivot vastustivat.

Harjoiteltiin polvillaan olevan parin harteille nousemista ja se oli todella pelottavaa. Vaikka olet vain reilut puoli metriä korkeammalla kuin noin normaalisti. Eikä ne kaverin hartiat kaikista stabiilein alusta ole. Homma tuntui todella vaikealta, vaikka pari kertaa onnistuttiinkin puolin ja toisin.

Yllättävän pelottavaa vaikka apuohjaaja spottaa ja korkeutta on puolisen metriä... Etualalla suunnitellaan ennen nostoa.
Sitten aseteltiin seisomassa olevan kaverin nivusille jalat ja ponkaistiin siitä seisomaan käsistä tukea hakien. Yhtäaikainen nojaus taakse ja avot. Kuulostaa helpolta, mutta en onnistunut kertaakaan parini kanssa itse nousemaan ylös saakka. Vaati apuohjaajan kanssa testikerran että uskalsin rohkeasti ponnistaa ja pääsin ylös saakka. Tieto siitä, että tyyppi pohjalla ei varmasti mene rikki ja tietää mitä tehdä jos homma lähtee kaatumaan auttoi.

Kolmannelle kerralle en kerinnyt, mutta neljännellä kerralla jatkettiin käsillä seisoskelua. Tai no toiset seisoskeli ja käveli käsillään ja toiset haki sitä nanosekunnin pätkää kun seisonta pysyi eikä lätkähtänyt yli tai alle... Onneksi on pehmeät alustat läjähtää turvalleen... Pariharjoitukset aloitettiin hurjan näköisellä tempulla jossa käsilläseisonnasta päädyn parin hartioille ja pari vetää minut selkänsä kautta jaloista omalle etupuolelleen seisomaan. Näytti tosi vaikealta, oli tosi helppoa käytännössä.

Näin kepeästi se käy kun sen osaa. Polvilleen kaverin alaselkään.
Sitten jatkettiin parin kanssa kiipeilyä. Tällä kertaa uskalsin ja pääsin kaverin alaselän päälle seisoskelemaan hänen ollessaan pystyssä. Lisäksi parini nousi hetkeksi seisomaan minun harteilleni kun minä seisoin alapuolella. Wau! Omassa tekemisessä pitäis harjoitella vaan sitä päättämistä, että menee eikä meinaa. Kiivetessä kaverin selkään tai niskaan on oikeasti kaikille parempi että sinne menee, eikä jää arpomaan matkalle. Ammattilaiset ponkaisevat kepeästi toistensa niskaan ja sitten näyttää kuin he vain kevyesti seisoskelisivat siellä katonrajassa. Hämmentävää.

Kokeneemmat reenaa eri juttuja. Minä teen sitä mitä osaan, jos osaan.
Akrobatiakurssi jatkuu vielä viikon ja ajattelin raportoida siitä vielä lisää. Kuvia on tosi vähän ja ne ovat tosi surkeita, koska keskityn tekemiseen enkä kuvaamiseen. Paras saavutus tähän mennessä on itsensä täysi ylittäminen ja alkuperäinen tavoite käsilläseisonnan haltuunotosta on piirun lähempänä kuin aluksi. Ei se ehkä tule onnistumaan tämän kolmiviikoisen aikana, mutta jos jaksaisi kesän reenata niin eiköhän se siitä lähtisi.

Millaisilla asioilla sinä olet yllättänyt ja haastanut itseäsi?

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Mistä keräillään motivaatiota liikkua?

Ajattelin kertoa suuren ja varjellun salaisuuden tähän kärkeen. Minuakaan ei aina huvita mennä liikkumaan. Usein tekee mieli röhnöttää sohvalla ja vain lepäillä.

Moni, minä mukaanlukien, saa iloa ja riemua liikunnasta palkinnoksi. Liikkuminen tuntuu hyvältä ja jälkeenpäin etenkin on hyvä olo. Endorfiinit on kivoja kavereita. Silti ennen liikuntaa ei muista kuinka hyvä olo siitä tulee. Tai muistaa, tiedostaa, oivaltaa, mutta se ei käänny toiminnaksi hymy naamalla. Kunnes sitten vain roikottaa itsensä tien päälle tai salille tai vaikkapa metsäpoluille pomppimaan. Keho muistaa vasta sitten kun tilanne on taas päällä, siihen asti mennään pelkällä sisukkuudella ja päätöksien voimalla.

Joskus onnistun huijaamaan itseni vahingossa lenkille tai ehdottamaan kaverille että mentäisiin kahvittelun sijaan leppoisalle kävelylle. Tätä sattuu äärimmäisen harvoin. Useimmiten käyttöön on otettava tiukemmat keinot. Varaan ajan kalenteriin ja kun kalenterihälytys soi koitan olla ajattelematta haluanko mennä. Menen kuin kone ja teen treenin. Ilmoittaudun kurssille opettelemaan jotain uutta, ja kun kurssikerta koittaa hilaan persaukseni paikalle, koska olen maksanut enkä halua maksaa tyhjästä. Katson kalenteriin puolimaratonin päivän ja aktiivisesti funtsailen miten hirveältä tuntuisi vetäistä tuo reissu treenaamatta.

Monesti motivaationi syntyy siis selkeitä tavoitteita asettamalla ja kaavamaisesti niitä kohden pyrkimällä. Mutta on minulla sitten takataskuässiä, joiden avulla jotkut treenit hoidetaan. Pilke silmäkulmassa tässä muutama motivointivinkki sinullekin.

Tee aamulla leivonnaisia jotka olet luvannut ja käytä samalla miehen ostamat kananmunat ja maito jääkaapista. Maito ja munat joita pitää ehdottomasti olla aamiaisella tai galaksit räjähtävät. Totea että lähikauppaan on vain kaksi kilsaa, äkkiäkös sen kävellen hoitaa uudet munat ja maidon jääkaappiin. Pukeudu ja totea puolivälissä, että pihalla tuulee ja sataa piikin lailla pistäviä, jäisiä pisaroita vinossa naamaan. Totea että ei-sen-niin-väliä ja tee pari askelkyykkyä paluumatkalla +6kg kantamuksien ryydittämänä selkärepussa. Todistaaksesi itsellesikin että teit sen, kuvaa hommasta video ja herätä kanssalenkkeilijöissä ansaittua huvittuneisuutta.

video

Huomaa että OiOiBrazil on järjestänyt kivan kesäkampanjan, josta voi saada kivat uudet leggarit ilmaiseksi. Jonnekin kotikaupunkiisi on piilotettu lappu, jossa on koodi verkkokauppaan ja vihjeessä on kuva ja teksti "130 askelta". Matkaan Pyynikin maisemiin, missä reilusti portaita ja samantyyppistä maastoa kuin kuvassa. Juokse ilta kymmeneltä ristiin rastiin kaikkia Pyynikin portaita mitkä tiedät löytämättä lappua. Luovuta ja juokse pisimmät portaat intervallitreeninä ylös alas vielä kolmesti. Poistu kotiin ja totea seuraavana päivänä, että joku on löytänyt lapun niistä ainoista rappusista joihin et enää lähtenyt katsomaan :D Hyvä treeni, parempi mieli.

Tuosta pari kertaa ja sitten vielä muutamat portaat.
Juttele kummipojan äiteen kanssa ja huomaa että lapsukaisia hoitaa koko viikonlopun mummu ja pappa vanhempien matkustaessa. Käy hakemassa iltapalalla ollut kummipoika illan viimeiseen vetoon potkupyörän kanssa. Itselle juoksuverkkarit, pojalle Poliisitakki ja kypärä ja matkaan! Kehota poitsua vetämään niin lujaa kun pääsee ja koita pysyä perässä. Intervallitreeniä ilman taukoja. Pakko on juosta ettei poika karkaa horisonttiin. Hirveen hyvä tsempittäjä, yksinäni olisi kääntynyt kävelylenkiksi jos siksikään.

Kaus se kerkes, mutta lopulta perässä pysyin :)

torstai 4. kesäkuuta 2015

Onko niistä kompressiovaatteista mihinkään?

Alkaa varmaan jokaisen treenaajan kaapista löytymään jotain kompressioteknologiaa hyödyntäviä releitä. Ainakin pirun kireitä paitoja, jos ei muuta? Kysymys kuuluukin onko kyseessä humpuuki vai aidosti treeniä ja palautumista auttavat tuotteet?

Aiheesta on tehty jopa tutkimusta, toki lähinnä kysymällä kompressiovaatteiden käyttäjiltä aiheesta (kurkkaa tutkimustiedot tästä). Psykologia kertoo meille, että usein tuotteisiin rahaa käyttäneet tahot monesti näkevät ostamissaan tuotteissa ja palveluissa enemmän hyvää kuin niissä onkaan. Etenkin jos kokemus ei vastaa täysin odotuksia niin näppärästi ihmisaivot muokkaavat todellisuuden vastaamaan ennakko-odotuksia. Kätevää yksilön henkisen hyvinvoinnin kannalta ja tuloksia vinouttava asia mielipidekartoituksissa.
Meikäläisellä on tällaiset, mutta korostusväri on oranssin pinkki (onko se edes väri?). Kuva lainassa 2XU:n kotivisuilta.
Itselläni on niitä pirun kireitä paitoja muutama, mutta ne eivät ole varsinaisia kompressiovaatteita. Lähinnä noiden hyöty on ollut helppous säilyttää juoksulenkillä ryhti. Jos olisin virtaviivainen olomuodoltani, paidat myös varmaan näyttäisivät kanssajuoksijoille aerodynaamisesti ylivertaista kroppaani paremmin korostettuna. Koska en ole, ja juoksen pääosin aikoina jolloin kukaan muu hullu ei tule vastaan, tämä hyöty jää minimaaliseksi... :)

Pari vuotta takaperin ostin NRJ Workout tapahtumasta 2XU:n kompressiopökät. Kokeilin ja himoitsin pinkkejä kompressiolahkeita/säärystimiä, mutta niiden resori tulee juuri tuohon polvitaipeen alle, missä ihoni ei kestä kutiamatta mitään hinkkausta. Sopivan koon löytämistä noihin säärystimiin vaikeutti myös ilmeisesti luonnonoikkumainen anatomiani jossa nilkka on todella ohut ja pohje ylös asti reilusti leveä. Joko sukka oli löysä nilkasta tai kiristi verenkiertoa vaikeuttavasti pohjelihaksen yläosaa. Siksipä pökät testiin ja hetken tepastelun jälkeen ostopäätös.

Säärystimiä on parin viime vuoden aikana näkynyt paljonkin. Tässä ehkä suosituimman merkin Zeropointin Instagramista lainattu kuva.
Vetäessäni pökiä jalkaan tulee edelleen hiki ja tuskastuminen. Mutta "kyllä sen kestää, kun tietää miten hyvää se mulle tekee". Joka kerta epäilen että olen ostanut liian pienet pökät, mutta kyllä niiden pitää toimiakseen olla todella napakat. Kun trikoot on jalassa ei tunnu aluksi miltään. Suunnilleen viiden minuutin jälkeen vaikutukset alkavat tuntua. Jalat valtaa outo lämpöinen tunne ja jotenkin voin kuulla kun veri alkaa kohista suonissa vauhdikkaammin. Pöksyt alkavat tuntua sille, niinkuin jalassa ei olisi mitään. Ei kiristä, ei hierrä, ei ahdista.

Olen käyttänyt kompressiopökiäni pääosin liikunnan aikana ja kuoriutunut niistä liikunnan jälkeen mahdollisimman nopeasti. Toiset käyttävät villien huhujen mukaan pöksyjä palautumisen edistämiseen liikunnan jälkeen. En ole uskaltanut koittaa, mutta voisihan se tosiaan niinkin toimia. Verenkierto vilkastumaan ja maitohapot liikkeelle lihaksista.

Kompressioteknologiaa voi käyttää myös vedessä. Hyvät tuotteet eivät ime itseensä vettä ja muutu painaviksi vaan auttavat ja tukevat urheilijaa myös pinnan alla. Tämä kuva lainassa Compressportin nettisivuilta.
Alussa mainitsemassani tutkimuksessa havaittiin, että vaatteiden käyttäjistä 93% suosittelisi käyttämäänsä merkkiä kaverille. Aika kova suositteluprosentti, vaikka siitä vähentäisi ne jotka suosittelevat vaatteita vaan siksi että "täytyyhän sen olla hyvä kun siitä kerran maksoin". Koettujen hyötyjen/vaikutusten top 3 on:  1. Tukee lihasta (70% käyttäjistä allekirjoittaa väitteen), 2. Vähentää lihasten kipeytymistä (58%) ja 3. Tehostaa verenkiertoa (58%). Aikalailla samanlaisia havaintoja olen itse tehnyt ja kavereilta kuullut.

Kertokaahan kommentteihin jos teillä on kompressiovaatteita, että mitä olette niistä mieltä. Kerro myös jos sinulle ei koskaan ikinä tule kaappiin moisia vetimiä ja miksi.


ps. En tee minkään merkin kanssa yhteistyötä ja tässä postauksessa puhutaan kompressiovaatteista yleisesti. Kuvat on valittu kolmen suurimman Suomessa toimivan valmistajan sivuilta.