Iltarasteilla - minustako suunnistaja?

Muistatteko kun kerroin käyneeni YöRogaining tapahtumassa talvella? No nyt on ilmoittautuminen sisässä kesäversioon (SE = Summer Edition) ja ajateltiin että voisi olla hyvä opetella suunnistamaan vähän ennakkoon kun kesällä ei voi päätellä rastien paikkoja lumeen painautuneista jäljistä... kröhöm. Joukkueen nimi on kuitenkin "Maratoonarit eksymässä", joten ihan henkseleitä paukutellen ei olla matkaan lähdössä harjoittelusta riippumatta.

Tiimi työn touhussa.

Iltarastit on viikottain toistuva tapahtuma, jossa vapaaehtoisvoimin järjestetään muutamia suunnistusreittejä konkareista noviiseihin. Kesän parhaimpina viikkoina rasteilla voi käydä myös keskiviikkoisin, mutta pääosin tapahtumat ovat maanantaisin. Osallistumiseen kuuluu kartta, josta rastit voi järjestyksessä käydä läpi. Osallistumismaksuihin voi ostaa myös sarjakortin, jolla yksittäinen käynti halpenee. Mikäli haluaa virallisen "tuloksen" pitää ostaa emit-laite, jolla rasteja leimataan. Emit kestää käyttöä yli kymmenen vuotta, joten ei ole mikään hillittömän hintainen ostos jos rasteille eksyy useammin kuin kerran.

Tästä kopista ostettiin kartta, joka on tiimikaverin käsissä.

Me vedettiin kaveriporukassa niin että kahdella oli kartat ja yhdellä leimauslaite ja sitten yhdessä pohdittiin kompassin ja kartan kanssa mihin seuraavaksi. Harjoiteltiin siis yhdessä ja me kaksi kokemattomampaa kyseltiin yhdeltä kokeneelta juttuja maastosta, karttamerkinnöistä, rasteista ylipäänsä ja reittisuunnittelusta.

Opin seuraavia juttuja:

• Ne pienet mustat pisteet on kiviä, isoja kiviä maastossa.
• Pienet viivat kartassa peräkkäin on polkuja, mutta yksittäinen viiva merkkaa jyrkännettä. Jyrkänne voi tarkoittaa ettei matka sitä kautta ihan oikeasti etene.
• Ihan joka kerta ei maksa vaivaa painaltaa suorassa linjassa rastille jos pienellä kierrolla välttyy esim. kosteikolta tai isolta nousulta.
• Kompassin suuntaamista kartan mukaan ja seuraavan reittipisteen suuntiman laittaminen kompassiin edellisellä rastilla.
• Rastille ei saa jäädä seisoskelemaan (anna muille löytämisen riemu).

Me oltaisiin suoraan sanottuna pärjätty tuolla helpohkolla 5km reitillä ilman kompassiakin. Tämä johtui siitä että alue rajoittui taloihin ja peltoaukeaan jokaiselta puolelta, joten oli helppo ottaa suuntimaa ja tiedostaa missä on kun seurasi taloja ja niiden reunoja. Mutta kompassin käytön harjoittelu oli se tarkoitus, niin sitä sitten harjoiteltiin ja käytettiin taloja avusteena. Toki myös muut rasteilla olijat helpottivat urakkaa. Riittävästi samalla alueella kiertäviä henkilöitä tarkoittaa että ollaan ainakin lähellä jotain rastia. Rasteja oli siis toki enemmän kuin meidän 5km radan 21 kpl ja muut saattoivat suunnistaa helpompia tai vaikeampia reittejä. Siksi siis pari kertaa käytiin kuikuilemassa väärällä rastilla ennen oikeaa, todeten aina että "ei tän pitänytkään olla se vielä".

Hauska reissu ja opin asioita. Nyt vaan vielä pimeässäkin näkyvän kompassin ostoon ja pari kierrosta lisää rasteja jotta opin varmemmaksi kulkijaksi.