torstai 4. kesäkuuta 2020

Verkkovalmentajaksi - minäkin Brutukseni

Pitkästä aikaa on ollut aikaa kirjoittaa. Mutta ilman inspiraatiota ei kirjoiteta. Nyt se iski.

Olen aina ajatellut että verkkovalmentaminen ei ole minun juttuni, ja että jokaiseen asiakkaaseen pitäisi päästä fyysisesti käsiksi. Mulla on ollut valmennettavia myös pääkaupunkiseudulta, mutta heidänkin luokseen olen aina matkaillut valmennusta varten kylään tai he ovat kipaisseet tänne. Pääosin kuitenkin olen pyörinyt Pirkanmaan ympäristössä valmennettavieni kera.


Mainosplakaati joka hetken pyöri Facebookissa

Mutta sitten tuli korona, kaikki menivät koteihinsa ja ihmisten tapaaminen kasvosta kasvoihin muuttui hetkeksi mahdottomaksi ja nykyäänkin hieman haastavaksi. Jokainen miettii milloin ja kuinka paljon altistuu ja millaisen riskin on valmis ottamaan. Tarve valmennuksille kuitenkin säilyy ja usealle on tullut tarpeelliseksi miettiä kotivälineistöllä onnistuvaa treeniä tarkemmin. Tilanne on saattanut yllättää ja kun tutulla kuntosalilla ei uskalla vierailla pitää tehdä jotain olkkarissa, ettei kuntotaso ja kropan hallinta aivan romahda.

Omalla kohdalla ensimmäiset tallenteella jumppaamiset tulivat yrittäjien ryhmän kautta jonka kanssa on tallustettu samaa latua jo vuoden verran. Aluksi meillä oli luentojen ja treenien kombinaatio ja sitten jatkoryhmässä viikottaiset treenit Fiilis Fitneksellä. Treenien tauotessa tarjolle laitettiin tallenteet Youtubeen viikottaisen treenin muodossa.

Kotona tehty kehonpainotreeni tuntui haastavalta :)
Aluksi kameralle yksinään höpöttäminen tuntui aivan kaistapäiseltä hommalta. Tuntui typerältä kehua, kun ei voinut tietää onko kohdeyleisö lattian rajassa puolikuolleena vai jalkaa naputtamassa lisähaasteesta haaveillen. Videoiminen mahdollisti myös sen, että perfektionisti minussa tahtoi kuvata sen BodyCombatin sykehuippubiisin kolmesti uudelleen koska suoritus ei ollut täydellinen. Voitte arvata kuinka täydellinen se oli energioiden hiipuessa sillä neljännellä kerralla? :D

Mutta tehdessä oppii, mm. sen että kun treenin tekee alusta loppuun aivan täysillä niin itselläkin on rankkaa. Normaalisti ohjaan paljon tunteja ja liikun, mutta tekemisessä on aina sellainen kohta jossa minä korjaan tekniikkaa tai teen jotain muuta. Nyt piti tehdä aivan täysiä koko treeni, ilman taukoja loppuun saakka. Huh! Hatunnosto kaikille tuntilaisille <3 Tiukkaa teki tälle ohjaajalle. Toki, LesMills lajeissa on tullut aiemminkin väännettyä nupit kaakkoon, koska se kuuluu konseptiin, mutta nyt tabata-treeneissä oikeasti meinasi otsasuoni pullahtaa ja sekosin laskuissa ja liikkeissä pelkän uupumuksen vuoksi useasti.

On myös kovin opettavaista katsoa omaa ohjaustaan videolta jälkikäteen. Miettiä parannuksia ja koittaa toteuttaa niitä heti seuraavaan vetoon. Omista fraaseista tulee kivuliaan tietoiseksi ja seuraavan vedon aikana niihin lipsahtaminen tuntuu kohtuuttoman isolta mokalta. Sen lisäksi jossain kohtaa myös armollisuus itseä kohtaan alkoi kasvamaan. Että hei, mä vedin tän hyvin, ihmiset sai treenin tehtyä ja raportoi sähköpostissa tai ryhmässä että tuntui ja toimi.

Tänään tehtiin treeniä reppu selässä ja korttipakasta kortteja käännellen
Armollisuuden kautta ja parin PT-asiakkaan vienosta toiveesta lähtien uskalsin lopulta pystyttää oman verkkovalmennusryhmän. Oma karanteenin aikainen vatsan ympäryksen kasvu suorastaan pakotti treenaamaan enemmän, ja ryhmän pyörimiseksi itsenikin olisi pakko. Pakko on alkuun hyvä motivaattori.

Vajaan kuukauden pyörineen ryhmän avulla vielä treenataan tekniikkaa ja laitteistoa. Mutta treenejä on jo monta, niitä on ollut palautteiden mukaan kivaa tehdä ja yllättävän kivaa on tehdä livenä kun tietää että siellä ruudun takana on joku tekemässä samaan aikaan minun ohjauksessani juttuja. Sydämiä ja peukkuja ja kommentteja tulee ja pystyn säätämään treeniä tarpeen vaatiessa.

Oma tulos tähän asti on pudonneita grammoja noin 650g ja senttejä lantiolta -2cm. Eli ainakin itselleni tämä homma pelaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti