Firstbeat analyysin toinen kierros - testiraportti osa 2

Olette saaneet odottaa tätä kertomusta hieman kauemmin kuin olisi ollut soveliasta. Olen miettinyt miten tämä asia kirjoitetaan blogiin. Tiedän että jaan täällä brutaalisti ihan kaiken itsestäni, treeneistäni ja voinnistani, mutta mutta... joku raja on hyvä olla olemassa ja nyt on liipattu sitä läheltä.

Minulle tehtiin Firstbeat analyysi aiemmin ihan marraskuun alussa ja kirjoittelin siitä tänne. Datasta tulkiten vaikutti että en palaudu ollenkaan, enkä etenkään öisin. Kyseessä ei ollut mitenkään erityisen stressaava ajanjakso, eikä muutenkaan mikään ollut vialla ja silti tutkimusraportti oli äärimmäisen karua luettavaa. Samalla tahdilla jatkaen pitäisi ihmisen olla hyvinkin nopeasti täysin loppuun ajettu. Epäilinkin tuloksia vahvasti ja onnekseni Firstbeat halusi lähteä kanssani selvittämään mistä ihmeestä tulokset johtuvat. Tehtiin uusintamittaus ja käytiin sen tulokset läpi.

Toisen mittauksen yleiskäppyrä laskee edelleen, mutta jyrkkyys on ehkä hivenen loiventunut?

Älysin tuossa välissä jo alkaa epäillä, että tulokset olisivat täyttä totta, vaikkakin niiden taustalla olisi jokin muu kuin täysin burnoutin partaalla oleva kroppa. Minulla on diagnosoitu nykyinen 'trendisairaus' kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkityksen sopivaa tasoa on haettu reilut puolisen vuotta. Aineenvaihduntaan hormonitasapainon kautta vaikuttava sairaus on stressiperäinen ja siksipä siihen vaikuttava lääkitys ja kehon tila näkyy taatusti testissä jossa mitataan kehon palautumista ja stressiä. En ole aiheesta blogissa aiemmin huudellut, koska tilanteen epävarmuus ja epäselvyys ei ole kuulunut mielestäni blogini luonteeseen.

Kun ensimmäinen mittaus oli tehty, olin juurikin tehnyt annosnoston johon kroppa vielä sopeutui. Tyroksiini on hormonina sellainen että se nostaa sydämen leposykettä kunnes keho tottuu ja sopeutuu ulkoa tulevaan hormonin määrään ja ottaa sen niinsanotusti omakseen. Itse olen vaihtanut lääkärin kanssa neuvoteltuani lääkkeen ottamisen iltaan, jolloin lääke tuntuu soveltuvan minulle paremmin. Tämä tarkoittaa näköjään myös sitä että lääkkeen energiatasoja nostava vaikutus alkaa keskellä yötä ja aiheuttaa keskelle yötä sijoittuvan stressipiikin.

Toisen mittauksen aikaan annosnostoon oli kroppa jo sopeutunut paremmin. Koska sairaus ja siihen oleva lääkitys eivät vielä ole täysin uomassaan, ei tämäkään mittaustulos silmiä hivele. Mutta paremmalta se näyttää vaikka mittausaikana päälle oli vyörymässä syysflunssa ja vetelin sykettä kohottavia flunssalääkkeitä surutta (esim. Duact ja Nasolin). Flunssan eteneminen näkyy naurettavan selvästi mittauksista. Osasin keventää liikuntaa ja hommasin sijaiset omille tunneilleni mittausajanjaksona, mutta silti tauti kävi lopulta päälle ja jäin viimeisen mittausyön jälkeen sairaslomalle petipotilaaksi. Tämä näkyy mm. huonontuvana yöunena sekä nousevana leposykkeenä.

Toisen mittauksen ensimmäinen vuorokausi oli sunnuntai. Hyvin nukuin vaikka päivällä ei
kauhean "leppoisalta" olo vaikutakaan.

Kävin raporttia läpi ihanan Firstbeat valmentajan Satu Tuomisen kanssa. Oikeasti ihanaa ja pohtivaa valmennusta, paljon tietoa ja hyviä neuvoja. Hän analysoi samalla edellisen raporttini ja tehtiin vertailevaa tutkimusta tämän palautepuhelun aikana. Ensimmäinen ja toinenkin raportti näytti hänen silmiinsä hyvin tyypilliseltä kilpirauhaspotilaan raportilta. Satu valoi uskoa siihen, että tilanne kyllä paranee kun lääkitykseen löytyy balanssi ja tilanne saadaan taas hallintaan. Nyt olisi toki hyvä hieman keventää harjoittelua eikä stressata kehoa liikaa. Hän halusi tehdä minulle vielä kolmannen mittauksen kun mielestäni lääkitys on kohdallaan ja elämässä ei tapahdu ihmeitä eikä flunssakaan sotke tuloksia. Palaamme siis taatusti asiaan myöhemmin.

Treenien rauhoittuminen on tapahtunut ennen diagnoosia lähes itsestään kun mistään treenistä ei enää palautunut ja päivittäin väsytti niin vietävästi ettei oikein jaksanut edes lähteä. Lääkityksen avulla treenit ovat alkaneet kulkea hieman paremmin, vaikka keho jotenkin tukossa on edelleen. Ehkä sitä voisi hieman antaa itselleen edelleen siimaa pohdimme Sadun kanssa. Vaikka päässä jyskyttää että treenaamaan on päästävä, ja aineenvaihduntaa on pidettävä yllä. Salakavalasti takavasemmalta kertyvä paino ei auta hyvään oloon tai treenin sujuvuuteen, tämä myös stressaa henkisesti paljon. Läski personal trainer... kuka olisi uskonut?

Toisen päivän, eli maanantain tulokset näyttävät nekin kohtalaiselta. Kuka olisi uskonut että
maanantai aamu voi olla noin palauttavaa?

Joskus tuntuu että pääkoppa tarvitsee tajunnan räjäyttävää treeniä enemmän kuin kroppa, ja olen pyrkinyt pääkopalle noita kivoja hetkiä tarjoamaan jos se suinkin on fyysisesti onnistunut. Näissä treeneissä on harvemmin ideaa positiivisen lihas- tai kestävyyskunnon kehityksen kannalta, mutta henkistä stressiä ne laukaisevat ja tuovat hurjasti virtaavien endorfiinien kautta positiivisen tilan. Toiset ottavat lasin punaviiniä, minä vedän tajunnan räjäyttävän treenin.

Sadun kanssa kiinnitettiin kahteen asiaan huomiota. Ensimmäisessä ja tässä mittauksessa näkyy kuitenkin pilkahduksia ja piikkejä joiden aikana palaudun edes vähän koko päivän aikana. Koska en koe, että päivät tai yöt olisivat erityisen stressaavia, ei pelkkää punaista olevaa käppyrää pidä pelästyä. Osan siitä selittää lääkitys ja perussairaus johon lääkkeitä nyt syödään. Tämän todistaa myös se fakta että vaikka kehossa jylläsi flunssabakteeri, niin jälkimmäisen mittauksen arvot olivat paremmat. Heti kun tilanne on lääkityksen osalta stabiilimpi alkaa käppyrät vihertyä.

Unen palauttava laatu päätellään sykevälivaihtelusta. Minulla se pysyy kohtalaisena vaikka palautumisen määrä ja unen määrä heikkenee reilusti flunssaan liittyvän tukkoisuuden seurauksena.

Toisekseen katsottiin palautumisen laatua eli sykevälivaihtelua yöunien aikana. Vaikka palautumisen määrä oli vähäistä, sen laatu oli kohtalaista. Tämä näkyy jo ensimmäisestä raportista. Laatu on ihan okei, vaikka määrä vielä hakee parannusta. On hyvä että elimistöni myös luontaisesti varmistaa että nukun riittävästi. Minun univajeeni kestävät maksimissaan viikon verran tasoittua. Keho ottaa omansa, ja nukahdan vaikka seisoalteen jos univajetta on liikaa. Minusta ei todellakaan tulisi hyvää lennonjohtajaa tai muuta yksitoikkoista valvovaa työtä tekevää tyyppiä. Kun mitään ei tapahdu, minun aivoni toteavat että on hyvä alkaa nukkua heti. Sata lasissa tai ei ollenkaan :)

Jottei kirjoitus veny ihan uskomattoman pitkäksi, jatketaan yleisistä tilastoista mittauksiin liittyen toisessa postauksessa vähän myöhemmin.

ps. Klikkaile kuvia suuremmaksi niin näet käppyrät kunnolla