Onko lihavuus valinta?

Törmäsin tässä taannoin englanninkieliseen artikkeliin joka oli otsikoitu "Is obesity a choice?". Artikkelin on kirjoittanut Spencer Nadolsky, joka on koulutukseltaan lääkäri ja pikaisen tsekkauksen perusteella treenaamiseenkin perehtynyt. Voit käydä lukaisemassa alkuperäisen artikkelin täältä englanniksi.

Valmennettavien kanssa törmään usein ajatukseen siitä että on tietoisesti annettu mennä asioiden kirjaimellisesti "läskiksi". Tätä tapahtuu päivätasolla ja joskus kausi kestää pidempään, joskus jopa vuosia. Näin ollen myös PT:n palkkaaminen ja laihdutus on todellakin tietoinen päätös. Osa valmennettavista on taasen aidon yllättyneitä muotojensa runsaudesta, eikä oikeastaan osaa sanoa mistä kilot ovat kertyneet. Heidänkin kohdallaan laihduttaminen ja PT:n palkkaus on selkeä tietoinen päätös. Selkeästi siis lihavuus ei aina ole valinta, mutta laihduttaminen tai elämäntaparemontti on.

Nadolsky käsittelee artikkelissaan täysin muita näkökulmia kuin subjektiivista. On aivan sama miten yksilö kokee oman lihavuutensa, koska lihavuuteen vaikuttaa niin monia yksilöstä riippumattomia asioita. On tärkeä tiedostaa mihin asioihin on aidosti itse "syyllinen" ja mitkä johtuvat vain geeneistä, ympäristöstä sekä sattumasta. Todistetusti stressaaminen ja negatiiviset ajatukset estävät ihmistä laihtumasta ja vaikuttavat yleiseen hyvinvointiin negatiivisesti. Kokemalla huonoa omaatuntoa turhaan, et ainakaan auta itseäsi laihtumaan.

Pienellä sarjakuvalla tohtori esittelee perinteisimmät syyt, joihin ihminen ei itse voi vaikuttaa. Hän yhdistää sarjakuvassa hienosti väärät ennakkoluulot ja oikeat syyt. Esimerkiksi äidin ruokavaliolla raskauden aikana on huima merkitys sikiön kehitykseen. Tällä ruokavaliolla on yllättävän pitkät seuraukset lapsen kehitykseen jatkossakin. Onko siis yksilön vika jos perhe johon on syntynyt ei elä terveellisesti?

Lainassa Nadolskyn artikkelista

Lapsuuden perhe ja sen tavat vaikuttavat meihin kaikkiin, esim. napostelu on asia joka opitaan kotona ellei perheen tapoihin kuulu tasaiset ruokailuajat. Napostelu johtaa usein huonoihin valintoihin, kylläisyyden tunteen häiriintymiseen ja ylensyömiseen.

Vanhemmat ovat paljon vartioina ja voivat auttaa tervettä kehonkuvaa tukemalla liikuntaharrastuksia ja kannustamalla joka käänteessä lastaan terveisiin valintoihin. Toisaalta on myös asioita joihin vanhemmatkaan eivät voi aina vaikuttaa, kuten rintaruokinta ja synnytys alateitse tai sektiolla. Jos vauvalle ei vaan voi rintamaitoa antaa, niin minkäs teet vaikka tilasto kuinka väittäisi sen parantavan koko loppuelämän terveyttä.

Tohtori Spencer kyseenalaistaa lopuksi ajatuksen siitä että lihava olisi aina laiska ihminen. En ole totuuden nimissä koskaan ajatellut että lihavuus olisi merkki laiskuudesta, mutta joskus olen itse miettinyt miten ihmiset sitten oikeasti lihovat. Toisille se on todistettavasti helpompaa kuin toisille. Mutta mitään liitosta laiskuuteen hommassa ei ole. Laiska voi olla laihakin :)