Olipa kerran mansikanpoimintareissu

Autolastillinen poimijoita meni marjaan, mutta koira ja miehet ei mahtuneetkaan. Hekoheko :)

Männäviikolla ennen tätä flunssaa (tai sen orastaessa kurkussani) kävimme metsästämässä armoitettujen vinkkienne viitoittamana Kangasalan suunnalta mansikoita. Talvian tilasta oltiin kuultu hyvää enoni naapureilta ja sinne suunnattiin. Vaikka olimme paikalla pari tuntia aukeamisen jälkeen oli tilanteemme sinetöity. Uutta valtavan kokoista Salsa-lajiketta olisi pitänyt olla tarjolla, mutta mansikat eivät olleet suurilta osin kypsiä. Käännyimme kannoillamme ja jatkoimme puhelimitse seuraavan tilan metsästystä.

Talvian tilalla oli kaikki poimittavat palstat jo varattu :/

Talvian tilan täysi parkkipaikka

Puhelimitse varmistui että Polkaa olisi tarjolla Niitty-Seppälän tilalla Pälkäneellä. Ihmiset ja koira autoon ja matkaan 15km päässä siintäville mansikkamaille. Paikanpäälle saavuttuamme reippaat pojat toivottivat meidät lämpimästi tervetulleeksi ja punnitsivat astiat. Kaikilla oli mukana ämpärit ja paikalta olisi voinut lainata myös laakeampia astioita. Sitten vaan poimimaan osoitetusta paikasta.

Niitty-Seppälän tilalla riitti myös väkeä

Matkassa olivat Katja, enoni vaimoineen ja heidän suloinen hoitokoiransa Vane. Koiranhoitoon enoni lisäksi keskittyi vahvasti myös oma mieheni. Tai no... kävihän tuo mies poimimassa suuhunsa muutaman marjan ja vitsailemassa keräämistahdistani...

Poimintakaveri ja poimintakoira

Harmillisesti kelit olivat varmistaneet, että tuoreiden marjojen lisäksi mansikkapuskista löytyi myös kosolti yliaikaisia marjoja. Kun pelto kelluu vesimassoissa pari päivää, näinhän siinä auttamatta käy. Ei hätää, kunnollisiakin marjoja oli riittävästi.

"Saalis"

Täytyy välittömästi nostaa hattua kesätöikseen marjoja poimiville! Alaselässä pakotti jo 30 minuuttin jälkeen niin että oli pakko oikaista ruotoa tämän tästä. Vettä kului ja ähkinä lisääntyi myös keruukavereissa hetki hetkeltä. Äärimmäisen tehokasta hyötyliikuntaa, syväkyykkyjä ja staattisia pitoja.

Arviolta tunnin-puolentoista jälkeen oltiin saatu tarpeeksemme krampeista tai marjoja ja siirryttiin maksamaan. Enon vaimo keräsi lähes yksinään 12kg marjoja, itse sain kasaan vain viitisen kiloa, Katja keräsi muistaakseni kuusi kiloa. Kullekin riittävästi, vaikka kuulin enon kyselevän kuinka pitkään marjakausi vielä jatkuu ja mutisevan palaavansa ehkä asiaan myöhemmin.

Kaikki "menetetyt" kalorit korvattiin Vehoniemen maisemissa munkkikahveilla.

Seuraava poimintakohde taitaa itsellä olla mustikka. Niitä hakupaikkoja en usko kenenkään paljastavan julkisesti, mutta voihan sitä koittaa?

Minnepäin teidän mustikkaretket suuntautuu? Kerro edes millä kokoonpanolla ja evästyksillä reissuille lähdetään ja millaisia saaliita niillä karttuu?