Ettei vaan ny sattuis mitään... Eli aikuisten akrobatia bootcamp

Minä oon pari viikkoa osallistunut LifeCircuksen järjestämälle akrobatia bootcampille Liikuntakeskus Hipan tiloissa. Aikuisille ihmisille järjestetty tiiviskurssi on sukeltanut suoraan asiaan. Paikalla on sakkia joka on selkeästi akroillut ennenkin. Minä en ole. Taustalla on ne kärrynpyörät ja käsilläseisonnan harjoittelut ajalta jolloin olin noin 10 vee. Ajat jolloin pari tuntia putkeen punkeamista omien käsien päälle seinää vasten ei tuntunut miltään. Välissä on sitten parikymmentä vuotta aikaa jolloin en ole tehnyt mitään.

Vauhdinottoharjoitus arabialaiseen menossa

Kun näin ilmoituksen FB:ssä hyökkäsin välittömästi ilmoittautumaan. Ressaaminen alkoi myös välittömästi. Onkohan minusta tähän? Kestävätkö ranteet? Mitä jos pitää hypätä ja en osaa tulla alas? Jos parin kanssa kiipeillessä olen liian painava?

Ne tekee jotka osaa (tästäkin asennosta neitokainen tuli kyllä romahtamalla alas hetkeä myöhemmin, mutta wau!)

Mutta ei auttanut, kuin tulta kohden. Ensimmäisellä kerralla seistiin päällään (tai ainakin yritettiin), seistiin käsillään tuettuna, tehtiin kuperkeikkoja etu- ja takaperin sekä hypyllä höystettynä. Ja minua pyörrytti ensin vimmatusti ja hetken päästä jo oksetti. Olin viisaasti skipannut välipalan lounaan jälkeen ja klo:18.00 alkanut kurssi jossa oltiin kokoajan kieppumassa ympäri ämpäri ei auttanut olotilaa yhtään. Loppupätkän kurssikertaa hengittelin ja istuin. Hävetti... Aikuinen ihminen ja unohtaa syödä.

Jalat kaverin selkään ja sitten "karhukävelyä" eteenpäin

Toista kertaa varten muistin syödä ja olo oli parempi vaikka edelleen kieppuminen otti tasapainoaistin päälle. Teimme pariakrobatiaa parikuperkeikoista aloittaen ja erilaisin parikävelyin. Näistä siirryttiin kipuamaan ja kapuamaan parin päälle. Harjoteltiin kontallaan olevan kaverin selän päällä seisomista ja toisaalta sinne hyppäämistä. Kuulit oikein, toisen selän päälle voi hypätä jos tietää mitä tekee. Oman parin kanssa todettiin että tuo homma jännitti ihan liikaa, eikä hypyistä tullut mitään. Yritettiin kyllä kovasti mutta aivot vastustivat.

Harjoiteltiin polvillaan olevan parin harteille nousemista ja se oli todella pelottavaa. Vaikka olet vain reilut puoli metriä korkeammalla kuin noin normaalisti. Eikä ne kaverin hartiat kaikista stabiilein alusta ole. Homma tuntui todella vaikealta, vaikka pari kertaa onnistuttiinkin puolin ja toisin.

Yllättävän pelottavaa vaikka apuohjaaja spottaa ja korkeutta on puolisen metriä... Etualalla suunnitellaan ennen nostoa.

Sitten aseteltiin seisomassa olevan kaverin nivusille jalat ja ponkaistiin siitä seisomaan käsistä tukea hakien. Yhtäaikainen nojaus taakse ja avot. Kuulostaa helpolta, mutta en onnistunut kertaakaan parini kanssa itse nousemaan ylös saakka. Vaati apuohjaajan kanssa testikerran että uskalsin rohkeasti ponnistaa ja pääsin ylös saakka. Tieto siitä, että tyyppi pohjalla ei varmasti mene rikki ja tietää mitä tehdä jos homma lähtee kaatumaan auttoi.

Kolmannelle kerralle en kerinnyt, mutta neljännellä kerralla jatkettiin käsillä seisoskelua. Tai no toiset seisoskeli ja käveli käsillään ja toiset haki sitä nanosekunnin pätkää kun seisonta pysyi eikä lätkähtänyt yli tai alle... Onneksi on pehmeät alustat läjähtää turvalleen... Pariharjoitukset aloitettiin hurjan näköisellä tempulla jossa käsilläseisonnasta päädyn parin hartioille ja pari vetää minut selkänsä kautta jaloista omalle etupuolelleen seisomaan. Näytti tosi vaikealta, oli tosi helppoa käytännössä.

Näin kepeästi se käy kun sen osaa. Polvilleen kaverin alaselkään.

Sitten jatkettiin parin kanssa kiipeilyä. Tällä kertaa uskalsin ja pääsin kaverin alaselän päälle seisoskelemaan hänen ollessaan pystyssä. Lisäksi parini nousi hetkeksi seisomaan minun harteilleni kun minä seisoin alapuolella. Wau! Omassa tekemisessä pitäis harjoitella vaan sitä päättämistä, että menee eikä meinaa. Kiivetessä kaverin selkään tai niskaan on oikeasti kaikille parempi että sinne menee, eikä jää arpomaan matkalle. Ammattilaiset ponkaisevat kepeästi toistensa niskaan ja sitten näyttää kuin he vain kevyesti seisoskelisivat siellä katonrajassa. Hämmentävää.

Kokeneemmat reenaa eri juttuja. Minä teen sitä mitä osaan, jos osaan.

Akrobatiakurssi jatkuu vielä viikon ja ajattelin raportoida siitä vielä lisää. Kuvia on tosi vähän ja ne ovat tosi surkeita, koska keskityn tekemiseen enkä kuvaamiseen. Paras saavutus tähän mennessä on itsensä täysi ylittäminen ja alkuperäinen tavoite käsilläseisonnan haltuunotosta on piirun lähempänä kuin aluksi. Ei se ehkä tule onnistumaan tämän kolmiviikoisen aikana, mutta jos jaksaisi kesän reenata niin eiköhän se siitä lähtisi.

Millaisilla asioilla sinä olet yllättänyt ja haastanut itseäsi?