Useimmiten muistelen että Bodycombatin "kesäohjelmat" ovat olleet hieman lepsumpia. Voi olla että aika kultaa muistot, mutta tässä ohjelmassa lähtee varmasti tukka päästä ja hiki lentää kaaressa. Jos siis teet sen täysillä. Lepsuilla toki voi edelleen niin halutessaan. Ja siinä se tämän lajin hienous onkin. Vaikka ohjaaja huutaisi pää punaisena että enemmän ja kovempaa niin sinä voit treenaajana asettaa oman tavoitteesi jokaiselle tunnille vaikka erikseen ja tehdä tismalleen sen mukaan. Minun pääni punoittaa muuten tekemisestä, ei huutamisesta.... Näin sivuhuomautuksena :)
Bodycombat #64 biisilista |
Toinen biisi johdattelee taistelijat irkkupubin ahtaaseen maailmaan ja taotaan hyppypotkuja sekä alakoukkuja metrin tilassa. Yllättävän raskasta kun tekniikka vaihdetaan paikallaan pysyväksi, eikä esim. potkuissa eteneväksi. Saa ponnistaa ihan huolella ja suoraan ylöspäin.
Jos kakkosbiisi kestää vain reilut kaksi minuuttia päästään kolmosbiisissä takomaan reilummin; 7,5minuuttia nyrkkien heilumista ja parit hyppysarjat päälle. Taattua paukutusta ja tappavia hyppyjä tasaiseen tahtiin. Tässä biisissä diggaan erityisesti reilusti läsähtävästä musiikista ykkös yläkoukkujen kera. Muutoin biisi on valitettavan tylsä ja vähän yksitoikkoinen.
Nelosbiisissä keskitytään konstailematta pakaran kiduttamiseen. Pelkkiä sivupotkuja ja välissä tiukka setti punnerruksia. Yksinkertaisen tehokasta, vaikka en edelleenkään tykkää näistä kokeiluista joissa kesken ohjelman pistetään katse kohden lattiaa. Punnerrusten 37 kerran yläpuolikkaat on kyllä todella tehokas jos sen suorittaa huolellisesti ja taidolla.
Kuva lainassa BC Facebook sivuilta |
Kutosbiisi ottaa reidet ja pakarat uusintakäsittelyyn. Jos edellinen veisu koetteli hapenkuljetuselimistöä tämä pistää koko paketin värisemään tuskasta. Jällleen kerran optiona on suorittaa askelkyykkyhypyt korkeammalla tai sitten murhaavalla lattiaa hipovalla tasolla. Sama pätee etupotkuihin takajalalla. Sinä päätät mihin asti kyykätään, mutta kokeile piruuttasi mihin omat jerkut riittävät. Onnittele jos koko biisi menee puhtaasti vaikeimmalla tasolla. Räjähtävän voiman osuus kasvaa, kimmoisuus lisääntyy ja reisirasvat sulavat silmissä.
Yleensä olen Muay Thai biisin fani. Nyt kävi pitkästä aikaa niin että ensikokemalta ja vielä kolmannellakin kerralla tämä biisi ei auennut meikäläiselle. Tylsää paukutusta, sanoissa ei oikein mitään hauskaa ja ihan pirun pitkä biisikin vielä. Ja sitten biisi aukesi ja tajusin että tässähän on koko ohjelman ydin; luojaton määrä hakkaamista ja polvia, loputonta riehumista hullun lailla ja euforiaa vapautuvasta endorfiinista. Ja se fiilis kun koitat keskittyä kädet ylhäällä kohta alkavaan plyo-työntöön ja sitä seuraavaan työntävään potkuun. Voit kuvitella miltä tuntuisi kehässä hien valuessa silmiin ja vastustajan vaaniessa edessäsi. Väsyttää mutta periksi ei anneta.
Viimeinen power biisi on taattua perinteistä nakutusta perinteisellä dance-tyyppisellä biisillä. Aika olematon biisi, helpot liikkeet, mutta niin tuossa kohtaa ohjelmaa pitkääkin olla. Vaikeita ei enää pysty tekemään ja homman pitää olla letkeää ja rentoa.
Keskivartalobiisissä riittää hidastettujen linkkuveitsiavausten kanssa haastetta ja pikkaisen tehdään myös perinteisiä selän ojennuksia lattialta käsin. Venyttelyn kanssa saadaan kerrankin pitää pitkiä venytyksiä ja mukana on hieman keskittymistä vaativa Kata, jossa ei samalla pyritä venyttelemään. Kelpo hiljentyminen tunnin lopuksi ja rauhallisin sekä hyvin mielin pukkariin suihkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti