tiistai 20. lokakuuta 2015

Moro Maratoni - pari porrasta huipulle

Kävin osallistumassa Moro Maratonille hetken mielijohteesta. Tulos oli sen mukainen, mutta ajatus oli tärkein. Tampereen Torni hotellissa järjestettiin 1v. bileiden kunniaksi hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotto meni lyhentämättömänä TAYS:n lastenosastolle. Maksoin 15€ osallistumismaksun, sain numerolapun rintaan ja ajanottolaitteen sormeeni. Yläkerrassa odotti lohikeitto ja pannukakku sekä tietenkin huikaisevat maisemat.

Näillä ei sentään tarvinnut ajaa huipulle
Lähtöaikani oli klo:14.19 ja juoksijoita lähetettiin portaisiin minuutin välein. En nähnyt edelläni juosseesta vilaustakaan, eli ilmeisen nopea suoritus häneltä. Suurimmaksi osaksi portaat olivat metallista "verkkoa", joten olisin kuvitellut edes kuulevani edeltäjän menemisen, mutta ei. Takaani tulevat kuulin ja näin kyllä. Siis kyllä, monikko. Kumpikaan ei saavuttanut, mutta molemmat tulivat ihan kannassa ylös saakka.

Siitä se ajatus sitten lähti...
Porrasjuoksu on oma taiteenlajinsa. Vaatii harjoittelua ja tekniikkaa sekä kestävyyttä painaa maitohapon läpi. Minulta puuttuivat kaikki näistä. Ei ollut treenattu portaissa paitsi kerran viime kesänä monta kuukautta sitten. Nekin portaat menivät suht suoraan, eikä kierreportaista ole kokemusta. Tekniikkaan en ole kiinnittänyt mitään huomiota, älysin vasta jälkikäteen että käytävässä olisi ollut kaiteet joista vetää itseään ylös kun jaloissa sakkasi. Ja kestävyys loppui kuin seinään noin kahdeksannen kerroksen kohdalla. Siihen asti tultiin suht kevyesti vitoseen saakka juosten ja sittenkin vielä pari kerrosta meni hölkäten. Loppumatkan sitten kävelin ja valokuvasinkin vähän.


Ajattelin että aika ei kumminkaan päätä huimaa, niin voin ottaa pari valokuvaa. Sen verran on käsi tärissyt että vain osana kuvakollaaseja pystyy noita kuvia jakamaan ;) Olin lopulta ihan kaikkien 160 juoksijan porukassa hännillä ajallani 5min 14s. Ei haittaa yhtään!

Näkymiä huipulta. Tästä joku tempaisi samana iltana Base-hypyn... Ei ehkä kaikista fiksuin veto.
Ensi vuonna taatusti uudestaan, hyväntekeväisyys on mun laji vaikka portaat ei oliskaan. Ja sen verran opin, että Tampereella voi harjoitella jaloa lajia kuukausittain järjestetysti. Pispalan portaissa on tällä viikolla lokakuun ajanotollinen tapahtuma. Ehkä kiidän sinne tamppaamaan rappusia harrastajien seurassa. Josko seurasta tarttuisi jotain osaamista itseenikin?

1 kommentti:

  1. Tämä oli kyllä upea tapahtuma! Itse on ehtinyt tänä vuonna mukaan, ehkä sitten seuraavalla kerralla. :)

    VastaaPoista