lauantai 26. joulukuuta 2015

Moottorikelkkaillen tunturissa

Viimeisenä päivänä Ylläksen lomaa oli tarkoitus herätä ajoissa, pakata ja syöksyä vielä viimeisille lumille rinteeseen. Pakkasen huidellessa edelleen kunnioitettavissa 24 asteessa pakkasimme myös päällemme riittävästi vetimiä. Illan spekulaatioissa kukaan ei ollut miettinyt että tuulen puhaltaessa yksikään hissi ei liikkunut. Tai no lasten taikamatot kyllä jylläsivät :)

Vaikka tunturi lämmittää ilmaa, ja asteita oli vain -16, ei auttanut kuin myöntää tappionsa ja siirtyä miettimään uutta toimintasuunnitelmaa. Yritin viritellä keskustelua murtsikkahiihdosta, mutta myönsin itsekin etteivät varusteet riittäneet -24 asteessa hiihtämiseen kun jo -16 oli korventanut näpit syväjäähän aiemmin.

Sitten siinä kuuluisan Jounin kaupan pihassa otetulla tuumaustauolla joku ehdotti moottorikelkkailua. Seurueen muut jäsenet olivat tätä kerran kokeilleet molemmat, mutta minä ummikkona en koskaan. Ripeää kännykkägooglailua ja sopiva vuokraamo paikallistettu. Snow Fun Safaris tarjosi meille kelkkoja vuokralle ja päälle riittävät varusteet kengistä lähtien. Lähes ainoana heidän sivuiltaan löytyi suoraan kelkkojen vuokrahinnat eikä pelkästään viikko-ohjelman järjestettyjä safareita.

Kuvaustauon paikka
Ohjaamossa näytti tältä.
Itseä epäilytti eniten kelkkailutouhu, mutta henkilökunta vakuutti, että kelkat on helppoja. Niistä löytyy kaasu ja jarru ja kelkka pysähtyy pääosin jo siihen kun kaasua lakkaa painamasta. Kun oli sonnustauduttu ajoasuihin saatiin ohjeistukset siitä minne me voitaisiin ajella. Kehotettiin vahvasti olemaan ajamatta Äkäsjokeen joka tiukasta pakkasesta huolimatta oli vielä sula. Valittiin kohteeksi Aurinkotupa, jonne varmaan jokainen meistä on joskus reissuillaan murtsikoilla hiihtänyt.

Kelkat lähes rivissä parkissa Aurinkotuvan pihassa.
Aurinkotuvan maisemissa oli aikas kivoja värejä.
Ulkona kelkkojen anatomiaan perehdyttiin seikkaperäisesti. Myös pakki noista masiinoista löytyy ja sitäkin parkkeeratessa päästiin testaamaan myöhemmin. Kun lähdettiin liikkeelle alkoi itseä naurattaa suhteellisen tuurilla käypä eteneminen. Ampaisuja ja välitöntä vauhdin tiputtamista nollaan. Kaasun hallinta oli yllättävän hankalaa aluksi. Pari muutakin etenijää oli ilmeisesti tehnyt samaa veivaamista, koska latu oli todella kumpareinen ja höykytti jokaista niveltä.


Kun päästiin pidemmälle alkoi latu ja meno tasoittua. Etevämmät matkaseuralaiset kaahasivat menemään ja minä mietin 20-30km/h etenevän kelkkani kyydissä että hitto miten nuo uskaltaa ajaa niin lujaa. Kun 5km oli taitettu alkoi meikäläiselläkin kaasukahva poltella ja suorilla pätkillä pääsin jo 40km/h. Ei tarvinnut kyllä miettiä tuleeko sakkorajat vastaan, 60km/h tuntui aivan mahdottomalta vauhdilta mutkittelevalla reitillä.

Pysähdyttiin valokuvaamaan upealle aukealle tunturia ja tässä kohtaa tunnottomaksi jäätynyt etusormeni pääsi takaisin lämmön makuun. Kelkoissa oli kädenlämmittimet, mutta kaasulla oleva sormi ei tästä päässyt nauttimaan. Pikainen hanskojen poisto ilmeisesti levitti lämpimän ilman hanskoissa laveammin ja loppumatka sujui mukavammin.

Ylläs-tunturi siinsi siellä. 
Aurinkotuvalle oli kelkkareittiä pitkin 15km ja siellä nautittiin glögiä ja mehua sekä tietenkin munkkia ja pullaa. Nyt täytyy sanoa, että vaikka kelkka höykyttikin, niin nämä kalorit taisivat upota suoraan lantiolle. Ihan hillitöntä urheilua ei kelkan päällä istuminen aloittelijan vauhdeilla ole. Toki pakkanen saattaa syödä enemmän kaloreita ihmisestä kuin vähän vähemmän rapea keli. Toisaalta ajovermeet olivat sitä kaliiberia että kylmä ei ehtinyt tulla.

Takaisinpäin tullessa uskallettiin laittaa kelkoista kaikille jo eco-moodin sijasta "normal mode". Joko taidot lisääntyivät tai tuo moodi oli vaan parempi eikä kelkka ampaissut yllättäen mihinkään vaan pysyi hallussa. Tällä matkalla kaasuttelin jo huimaa 50km/h ja varmaan enempäänkin olisi kantti antanut periksi, mutta kavereiden takavalot eivät ;)

Reissun jälkeenkin vielä hymyilytti kelkkavuokraajaa sekä matkaseuralaisia.
Ihan ilmaista ei kelkkailu ollut. Varusteet ja kelkkojen vuokra olivat parin tunnin reissultamme 90€/kelkka ja päälle lyötiin käytetyn polttoaineen verran lisää (5€/kelkka). Mutta olipahan hauskaa testata eikä mennyt tuokaan aamupäivä hukkaan tällä minilomalla.

Tässä kelissä piti lähteä kotiin. Pieni tippa tuli linssiin, vaikka kotiväkeäkin oli jo ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti