Rullaati rullaati rullallalalei!

Minulla on ollut vähän sellainen perinne, että menen vähintään yhdelle kurssille vuodessa oppimaan jotain ihan uutta. Jo pidempään minua on kutkuttanut rullaus ja sen saloihin perehtyminen. Olen hieman hannaillut kurssille ilmoittautumista koska kaverini Katja rullaa jo ihan pro-tasoisesti ja on minuakin neuvonut matkalla eteenpäin. En myöskään ole tahtonut ryhtyä kaverilleni kilpailijaksi. Mutta lopulta kiinnostus voitti ja ilmoitin itseni Tampereella järjestettävälle kurssille lokakuun alussa.

Suoraan syvään päähän oli akurantti kuvaus kurssin sisällöistä. Ei jääty tuleen makaamaan, vaan edettiin suoraan asiaan ja rullailun maailmaan. Olin katsonut, että kurssilla vaadittiin ennakkoon jonkin tasoinen ymmärrys Anatomy Trains lihasjatkumoista ja sehän minulla Functional Trainer kokonaisuuden ansiosta on hallussa. Parikseni kurssilla osuneella naisella nämä hommat olivat uudempia ja voin kuvitella kuinka oudolta tuo lihasjatkumoajatus on voinutkaan tuntua. Muistan itsekin että aikoinaan oli vaikea kääntää ajatukset siihen ettei kyse ole yksittäisistä lihaksista vaan niiden ketjuista. Ja että ketjussa kiristävä yksi osuus voi tuhota koko ketjun vahvuuden.

Joulutorttu ammattilaisen suorittamana :)

Se osuus mistä minulle ei ollut ihan täyttä kokemusta oli erilaiset rullaustekniikat. Onneksi näitä kuitenkin selitettiin ystävällisesti koko kurssin ajan. Uskon, että alkuun pitää silti omilla tunneilla pitää muistilistaa nenän alla ettei puhu läpiä päähänsä hitaan ja nopean sivelyn osalta tai puhu klimpeistä ja perunamaista sekaisin hangatessaan kalvoja auki.

Välineistöä ja erilaisia harjoitteita

Täysin uusi masiina oli krapa, eli muovinen läpyskä jolla voi sivellä pintafaskiaa tai ryskiä syvemmälle esim. trigger-pisteiden kimppuun. Tämä krapa menee välittömästi käsilaukkuun! Samaten kurssilla käytettiin tuplapalloa, jolla esim. jalkapöydän sivujen rullaus käy helposti. Välittömästi päivittäiseen käyttöön. Plantaarifaskiat kiristelevät ja ne vaativat hoitoa usein. Se taitaa olla oman kropan heikko lenkki, ja vaatii rakkautta ja huolenpitoa ettei äidy pahaksi.

Yleisinä ohjeina todettiin, että rullaus pitäisi suorittaa aina sydäntä kohden. Tässä idea taitaa olla se, että mahdollinen maitohappo ja muut kuona-aineet lihaksista ohjattaisiin takaisin sydämeen, joka sitten polttaa maitohappoa pois käsitellessään uudestaan verta johon maitohapot ovat sitoutuneet. Sama idea on kylmähoidossa rankan rasituksen jälkeen. Ajetaan veri väkisin liikkeelle, kohden sydäntä, joka sitten puhdistaa pumpatessaan maitohappoja pois.

"Kärpäsen kyykytyspaine" oli nopeiden sivelyiden aikana käytettävä voimakkuus. Niin että kärpänen menee kyykkyyn, muttei kuole. Oivaltavaa ja tavallaan helposti toteutettavaa. Missään kohtaa ei saanut sattua, edes kärpäsen tappopaineella tapahtuvissa hitaissa sivelyissä. Hankaus ja erilaiset nytkytykset piti nekin suorittaa niin että kipua ei tunnu. Vasemman jalan iliotibiaalinen kalvo on meikäläisellä sen verran kovassa jumissa, että kivutonta vaihtoehtoa ei oikein löytynyt, mutta yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Ja kyllä tuo sively on auttanut heti silloin ja vielä nytkin rentouttamaan kalvorakenteita. Kyljistä löytyi myös hillittömän hihityksen aikaan saanut kivulias alue. Huomasin että jostain syystä kyljet olivat lähes kosketusarat. Leveällä selkälihaksella ja siihen kohdistuvalla kovemmalla treenillä on voinut olla osuutta asiaan...

Mittaamista harrastettiin mittanauhalla sekä silmämääräisesti ja tunnustelemalla.

Suoraan tunneille hyödynnettävissä olevia kaavoja kävimme läpi useita. Täytyy harjoitella, jotta nämä soveltuvat omaan suuhun ja muistan tehdä kaiken oikeassa järjestyksessä. Tunneilla tuskin voidaan suoraan mitata tuloksia, mutta minua kurssilla suoritettu tarkka mittanauhan kanssa mittaaminen kiehtoi kovin. Kun kyseessä ovat mitattavat suureet ja niihin saadaan tekemisellä heti näkyviä muutoksia ollaan aina jännän äärellä. Ehkä kehittelen jonkun uuden tavan yhdistää tuo mittaaminen ihan tavalliseen rullaustuntiin... Jääkäähän tämän osalta kuulolle!

Lappujuoksuihin valmistautumisen laaja kirjo

Olen tässä kesän mittaan käynyt juoksentelemassa pari puolimaratonia puolitosissani. Tarkoituksena oli testata omaa kuntoa ja vakuutella itselleni että kyllä minä voin ja pystyn kokonaisenkin pistelemään elokuun lopulla kunnialla. Ja kunniastahan siinä on monesti kyse, että pääsee loppuun ilman että perässä hiihtää se turva-auto. Tai oikeastaan että pääsee loppuun, ihan sama onko viimeinen.

Olen lukenut kirjoista ja kuullut erinäisiltä valmentajilta kosolti vinkkejä treeniin ja syömiseen valmistavalla viikolla ennen kisaa. Tai ei noissa tapahtumissa kyllä meikäläisen kunnolla kisata kuin itsensä kanssa, mutta silti. Vinkeissä toistuu kaksi samaa asiaa eri muodoissa, eli treenin keventäminen tai lepo sekä hiilareiden tankkaaminen. Koska nämä kohdat toistuvat, veikkaan että ne ovat oikeilla jäljillä. Tosin olen juossut karppaustyyppisellä ruokavaliolla valmistautuen yhden puolikkaan kevyesti edeten ja juhlinut lähes aamuun asti tanssien (vain muutamalla siiderillä tosin) puolimaratonin aatonaattona. Eikä tuntunut suhteellisesti missään. Kuitenkaan kukaan ei tiedä miten paljon paremmin nuo reissut olisivat menneet jos olisin tehnyt kiltisti ohjeiden mukaan. Ja yksilöllinen vaihtelu on suurta.

Selfieitä kisoista ja fiiliksiä ;)

Yleisesti ottaen ohjeistetaan keventämään harjoittelua noin 50% sekä tehojen että kertojen ja keston puolesta. Jos normaaliin ohjelmaan kuuluu esim. viisi lenkkiä viikossa näistä karsitaan 2-3 lenkkiin ja kestot sekä matkat tiputetaan vähintään puoleen normaalista. Saattaa riittää että pistelee 20-30 minuuttia PK-tehoilla ja pyrähtää väliin kolme kipaletta valotolppien välissä. Poissa ovat kilsojen VK-vedot ja viikon pitkä lenkki kuitataan sitten itse kisasuorituksella.

Tällaisesta jälkiohjelmasta (Korealainen rummutus) saatiin nautiskella Petri Juutin juhlavalla 100. maralla.

Syömisessä tai lähinnä syömisen ja hiilaritankkauksen ajoittamisessa tuntuu olevan eniten eroja. Toiset sanovat, että hiilaritankkaus tulee suorittaa viikon alussa jos kisa on viikonloppuna, toiset kehottavat syömään vain yhden päivän korostetusti hiilareita ja ajoittamaan tämän päivän päivää tai kahta ennen suoritusta. Kirjallisuudessa on ohjeita ns. tyhjennysharjoituksiin ja sen päälle suoritettavaan tankkaukseen, jonka tarkoituksena on saada varastot ns. ylikompensoitumaan ja täyttymään hieman yli normaalin rajojen. Omissa valmennuksissa ja itseni kanssa testaillen olen herännyt havaitsemaan että me olemme yksilöitä ja yksilötkin ovat erilaisia eri ajanhetkinä. Yhtä totuutta ei tunnu olevan, vaan jokainen joutuu etsimään oman tapansa ja tottumuksensa itse ja muokkaamaan sitä ajan kuluessa ehkä uuteen uskoon.

Enemmän kuin pelkkää fyysistä valmistautumista, ovat nämä toimenpiteet myös henkistä fiilistelyä kisakoitosta varten. Lappu rinnassa juokseminen tuo oman lisänsä perinteiseen pitkikseen vauhtien noustessa ja pienen jännityksen puskiessa puseroon. Siksipä lappujuoksu on ensisijaisesti henkinen koitos, johon pää pitää saada oikeaan asentoon. Puhuisinkin rituaaleista, joita urheilija tekee valmistaaksensa kropan ja pään kisakuosiin. Rituaaleissa on se hyvä juttu, ettei niinkään ole merkitystä mitä tekee vaan se että tekee jotain tuttua ja turvallista jonka uskoo tuovan itselleen parhaan mahdollisen suorituksen.

Samaisen megalomaanisen tapahtuman huoltopiste, info ja varustesäilytys yhdessä kuvassa :)

Rituaaleissa on myös se huono puoli, että koko homma voi lätsähtää ihan takapuolellelleen jos jostain syystä ei pysty rituaalejaan tekemään. Vaikka oikeasti on ihan sama saatko aamulla sitä tiettyä kaurahiutaleista ja hunajasta tehtyä smoothieta, voi pääsi olla sitä mieltä ettet pysty juoksemaan metriäkään kunnolla ilman sitä. Ja valitettavasti kroppa käyttäytyy juuri niinkuin pää uskoo sen tekevän. Isoin harjoittelu täytyy joskus tehdä pääkopan sisällä, jotta näistäkin yllättävistä tilanteista pääsee ylitse. Tai sitten voi valita rituaaleja, jotka voi tehdä missä maailmankolkassa tahansa ja tilanteesta riippumatta :)

Oma eka maraton on luvassa jo alle viikon päästä. Päässä humisee, kun koitan saada rituaalit kohdalleen. Mutta kyllä se tästä, ehkä, kai... tai siis täytyyhän sen mennän hyvin! Tervetuloa kannustamaan minua ja muita reitin varrelle, tai vaikka mukaan karkeloihin juoksemaan. Ohjeet löytyvät täältä: http://www.tamperemaraton.fi

Uudistunut MoveMe blogi?

Moro taas pitkästä aikaa! Olen pitänyt kirjoittamisesta vahingossa taukoa pari kuukautta ja sitä mukaa kun tauko piteni kohosi kynnys kirjoittaa päivä päivältä isommaksi.

Olen aiemmin hautonut suunnitelmaa järjestelmällisemmästä blogista, vaan toteuttaminen on jäänyt. Ja sitten tässä ajattelin että kyselen tovereilta ja kavereilta että mitä he tahtoisivat lukea. Moni kertoi tykkäävänsä kun kirjoittelen leppoisasti milloin mistäkin. Osa kertoi ettei oikein välitä jos testailen vaan erilaisia paikkoja ja tuotteita ja "elämä" jää vähemmälle. Vaikka joskus on kiva oppia uusista jutuistakin, niin silti se sellainen tavallinen arki on blogissa virkistävää.

Melonnan apuohjaajana ei-niin-huipussa-kelissä

"Arkea" asuntomessujen pressipäivässä <3

En usko että minusta tulee järjestelmällinen kirjoittaja tai että pystyisin lupaamaan teille treenivinkkejä kerran kuuhun. Mutta josko kertoisin siitä arjesta, reissuista ja omasta löytämisen riemusta. Kokeilen luonnostaan uutta ja sitä tulee olemaan blogissa jatkossakin. Ehkäpä vaan uudistunut MoveMe blogi palaa juurilleen ja kertoo minun tarinaani yleisten totuuksien sijasta?

Mitä sinä tahtoisit lukea ja kuinka usein? Kommentoi rohkeasti, niin saadaan tähän kirjoittamiseenkin vuorovaikutusta.

Maratonkoulussa osa 3 - Tekniikkareeniä pomppien ja koikkelehtien

Läksin Tampereen maratonkoulun järjestämään juoksukouluun tavoitteenani taittaa maraton tai ainakin puolikas kesän 2016 päätteeksi. Miksi mennä kouluun, jos pitäis osata jo? No siksi että valmentaja tarvitsee valmennusta itsekin. Ulkopuolinen näkee paremmin ja ryhmäpaine tsemppaa eteenpäin.

Itsehän missasin edellisen kokoontumisen maaliskuussa, koska oleilin Thaimaan auringon alla ja osin myös meren pinnan alapuolella. Reenit olivat... noh luvalla sanoen olemattomat ja reissulta palattua "on ollut kaikenlaista". Siksipä pienin pelonsekaisin tunnelmin marssin huhtikuun tapaamiseen kuulemaan oletettavasti kunniani valmentajiltani.

Alkuun oli pieni motivointipuhe siitä kuinka juosta pitää kelissä kuin kelissä. No ei ole oikeastaan kelistä ollut kiinni minun juoksemattomuuteni. Oikeasti on oltu niin pirun pitkään töissä, että ulkona on ollut jo pimeää ja sitten on vaan suorastaan pelottanut lähteä yksin sinne hölkkäämään. Samaan aikaan kun on pimeää alkaa olla sitten jo tosi ilta, ja omaa yön aikaista palautumista iltatreenit todellakin heikentävät. Ja kun se palautuminen ei muutenkaan ole erikoisen hyvää niin... noh olen preferoinut nukkumista juoksemisen sijaan. Eikä ole mitään hyviä tekosyitä kuten lapsia tms. Ihan itse olen mahdottomat päivät tehnyt, ei ole kukaan pakottanut.

Ryhtiliike on jo aluillaan, ilmoittauduinhan minä kesäkuun puolivälissä juostavalle puolimaratonille... Että on syytä alkaa kipittää että selviää siitä elossa. Ja on minut jo houkuteltu muuttamaan maratonkoulun päätteeksi juostava matka kokonaiseksi maratoniksi. Aluksi emmin puolikkaan ja kokonaisen välillä että kummankohan vetäisin. Noh, sen voi vielä vaihtaa viikkoa ennen maraa toiseksi jos tilanne tuntuu vaativan...

Motivointihomman jälkeen lähdettiin pihalle erilaisia tekniikkaharjoituksia tekemään. Ilja ja Kati Kuntoritareilta vetivät hommaa. Alkuun Nautiskelija lenkin lenkittäjät vetivät meille alkuverkan, eli rauhaisaa hölkkää korttelin ympäri vartin verran. Sitten kehiin polvennostojuoksua, kuopaisuja ja nopeusleikittelyitä.

Polvennostojuoksussa en oikein päässyt jyvälle monessakaan kohtaa. Tuntui että jalat eivät tottele ja gasellin lailla tanssahteleva Kati pitkine raajoineen tuntui ihan hurjalta taiturilta. Ehkäpä yli viiden minuutin treenillä minustakin saisi edes jotain irti, mutta näin ekalla kerralla meni ihan kihertämiseksi kun mietin miten tyhmältä mahtoi eteneminen näyttää. Osasin kyllä ihan hyvin polvennostokävelyn!

Kuopasuissa yhdistettynä polvennostoihin ja pieneen pomppuhyppyyn meni kyllä kaikki uskottavuus meikäläisen raajojen hallinnasta. Ai että tämä oli se tärkein homma juoksussa? Ja minä en osaa sitä ollenkaan... Köh... Hmm.. Voihan... Noh... Eikä siitä sitten sen enempää.

Askelkyykkykävelyt osaan teknisesti, mutta kyllä se yksikin katulampun välikkö on kuulkaa pirun pitkä matka taitettavaksi. Mutta salillakin olen käynyt aika hintsusti reissun jälkeen, että ehkä voimattomuus selittyy osin sillä. Nyt vaan reeniä niin homma lähtee aukeamaan.

Tehtiin myös jalat suorina pökkelöinä eteenpäin vieden olevaa juoksua. Jännä tunne kun jalat vetävät sinua eteenpäin. Meni aika lujaa! Vauhdin hurmaa. Perään sitten sprinttejä ja lennosta vauhdin vaihto hitaaseen hölkkään ja kiihdytys takaisin maksimivauhtiin. Tässä kohtaa rivit hajosivat ja kaverit pinkoivat minusta ohitse oikealta ja vasemmalta. Ei tällä varrella ja räjähtämättömällä etanan nopeudella pärjätty siinä kisassa muita kuin itseään vastaan, mutta sehän tässä hommassa on ihan riittävästi. Itseäni varten treenaan ja teen tätä juttua. Joten ihan sama mitä muut tekee tai sanoo vai mitä?

Lopuksi juostiin muutama kierros rauhallista tahtia ympäri pihaa. Valmentajat hajaantuivat reitin varrelle huutelemaan vinkkejä mahdollisista korjausliikkeistä. Katseen pitäminen edessä ja ylös on minun vaikeuteni, mutta kun sen tiedostaa sen voi korjata.

Suihku ja sauna Kalevan uimahallilla ja sitten tekniikkahommia paperilla esitettynä. Katsottiin vähän kuvattuja videoita läpi myös. Tärkein oppimani asia, jota ajattelin tulevilla lenkeillä vähän testata, oli takapotkun hyödyntäminen. Ilja kertoi että siinä kohtaa kun maratonia on jäljellä 10km ja tuntuu että kaikki jerkku on jaloista käytetty voi siirtyä käyttämään pohkeita. Ponnistaa jalkaa työntämällä väsymättömillä lihaksilla eteenpäin. Usein siis vaan löysästi tuodaan jalka eteenpäin, mutta jos puskee ja työntää pohkeella voimakkaasti voi aktivoida lisää energiaa käyttöönsä. Saattaa alkaa taas kulkea ja homma maistua hymyn kera.

Päivän päätteeksi kokoonnuttiin omien valkkujen kera pienryhmään. Otin kontolleni pienet nuhteet kilometrien vähyydestä, mutta sain tsemppejä omalta ryhmältä. Sovittiin yhteisiä treenejä ja jopa cooperin testi. Hyvä tästä tulee. Nyt vaan hihat käärien ja mastoon viipottamaan tihenevällä tahdilla.

Ambroniten testauksen jatko-osa - mitä tökötistä tykkäsi ultrajuoksija?

On kulunut aikaa ja vettä virrannut Tammerkoskessa. Mutta vihdoin voin palata tähän Ambronite asiaan ja julkaista teille alekoodin jolla paketillisesta saa 20€ alennusta.

Miksi tässä kesti niin kauan? Minä halusin saada toisenkin mielipiteen, sellaisen henkilön joka reenaa ihan tosissaan. Ja sattumoisin ystäväpiiristä löytyi yksi ultrajuoksija (hullujen laji!) jota tällainen ravintolisä kovasti kiinnosti. Ongelmaksi osoittautui se, että heti kun laitoin ainetta matkaan selvisi että pitkähkö telakoituminen oli hänellä edessä erinäisten vaivojen vuoksi. Piti siis odotella että juoksija pääsee takaisin baanalle testaamaan Ambronitea tosioloissa.

Uudessa seoksessa on parempi maku marjojen ansiosta.
Tätä en vielä ole testannut, vaan arvio perustuu aiempaan seokseen :)

Tässä välissä ehdin itse testailla ehdotettuja mehukeittoa sekä pilttipurkilla höystämistä maun parantamiseksi. Piltti toimi miedommin, mutta toi ihan hyvän makuparannuksen. Testasin mangopiltillä. Mehukeitto ei jotenkin itsellä pelannut. Se maistui tavallaan liikaa ja tavallaan liian vähän. Liikaa niin että mehukeitto hallitsi makua ja liian vähän siksi että vesi laimensi makua vetiseksi. Mutta kokeilemalla selvinnee mitä teidän makunystyrät hommasta tykkää.

Tähän väliin pistän testihenkilön oman raportin sellaisenaan, koska se oli niin hyvin kirjoitettu:

Vihdoin viimein pääsin testaamaan Ambroniten. Ensin aamuherätys ja aamukahvi. Sitten sekoittelin Ambroniten ohjeen mukaan pulloon. Tosin laitoin tapani mukaan hieman ruususuolaa sekaan ja laitoin pullon reppuun muiden nesteiden kanssa. Mukaan tuli litran verran valmista proteiinijuomaa jossa oli vain proteiinia, ei yhtään energiaa. Lisäksi mun normijuoma eli 0,5 l ruususuolavesi lisättynä sitruunapuristeella. Tarkoituksena oli tehdä pitkä hidas lenkki, kehittää rasva-aineenvaihduntaa sekä testata Ambronite. 

Ensin tein 5,5 h hitaan pitkän lenkin, sykkeen ollessa keskimäärin 115. Tämä siis täysin ilman energiaa poislukien proteiini. Lenkki sujui hyvin eikä mitään ongelmia ollut. Lievää uupumusta oli kun palasin autolle ja ajattelin katsoa miten Ambronite tehoaa. Ensi vaikutelmana Ambronite näytti hieman epäilyttävältä koska väri viittasi hieman Spiruliinaan. Maku ja rakenne muistutti hieman velliä, mutta itse maku oli yllättävän hyvä. Ei mitään ylimakeaa tököttiä. Tuli ihan mieleen lapsuuden aamupuurot :)  

Sekoitusvaiheessa olin lisännyt sekaan hieman ruususuolaa, mutta sitä voisi kyllä lisällä sinne enemmänkin. Join noin 2,5 desiä yhdellä huikalla ja lähdin jatkamaan lenkkiä mutta nostin sykkeen 140:een. Olo oli yllättävän vakaa, voimakas ja fressi. Vatsassa ei ollut mitään tuntemuksia eli vatsa kykeni sulattamaan ravinnon täysin ongelmitta vaikka takana oli jo pitkä lenkki ja nostin sykkeitä selvästi. Flow tuli helposti ja tein noin 1,5 h lenkin keskisykkeellä 140. Autolle palatessani olo oli hyvä, kevyt ja fressi. Tässä vaiheessa join loput 2,5 desiä Ambronitea. Maku oli edelleen hyvä, eikä vatsassa ollut mitään tuntemuksia. 

Kokonaisuudessaan erittäin hyvä tuote ja piristävä poikkeus näiden ylimakeiden ja -prosessoitujen "urheilu"juomien rinnalla. Tulee ehdottomasti vakiokäyttöön. Mistä näitä voi tilata/ostaa?

Edelleen jaksan itsekin ihmetellä miten tuo aine täyttää niin helposti ja nopeasti. Voin sieluni silmin kuvitella miten energia virtaa soluihin ja tsädäm muutun nälkäisestä tyytyväiseksi. Että jos maku nyt onkin hieman erikoinen niin ainakin tuote toimii tarkoitukseensa äärimmäisen hyvin. Ja juu, urkkajuomat ja palkkarit on usein ihan öklön makeita, teollisia ällötyksiä. Ambronite ei välttämättä ole "hyvää", mutta eipä ainakaan lennä kaaressa laatta kun pistää sitä treenin jälkeen kulauttaen kitusiinsa.

Ambroniten tiimi GoExpo messuilla. Kuvat lainassa Ambroniten Instagram tililtä, luvan kanssa.

Ja sitten siihen aiheeseeen, että mistä näitä voi tilata? Ambronitea myydään heidän omassa verkkokaupassaan http://ambronite.com/ ja sieltä voi tilata koodilla "MOVEME" 20€ halvemmalla valitsemansa paketin. Jos epäilyttää koko homma, mutta haluat edes kerran testata niin verkkokauppa tarjoaa mahdollisuuden antaa s-postiosoite heille käyttöön ja saat vain yhden pussin -50% alella messiin.

ps. Ambronite on Suomalainen laatuinnovaatio. Jos ostat tuet siis kotimaisia yrittäjiä!

Miten juostaan lenkkejä tropiikissa?

Olen täällä Thaimaan auringon alla jälleen ja katselemassa pääosin meren eläviä sukeltamalla, mutta myös hölkkäilemässä pitkin poikin Khao Lakin katuja. Kun yllättävän moni matkailija on ihmetellyt "viitseliäisyyttäni" ja taas toisaalta kotopuolessa juoksukoulun valmentajat epäilleet että sluibailen päätin kirjoitella trooppisten lämpötilojen treeneistä tarkemmin.

Tässä kohtaa aurinko on jo ehtinyt nousta aika korkealle, mutta palmupuut antavat jotain suojaa

Kun kosteusprosentit ovat Suomeen verrattuna huikaisevan korkeat ja lämpötilakin pysyttelee yli +30 asteessa läpi vuorokauden voi treenaaminen toki tuntua tukalalta. Treenejä pitää mukauttaa, jos/kun tällaisessa lämpötilassa oleskelee alle pari viikkoa. Keho kyllä sopeutuu, mutta se vaatii aikaa enemmän kuin useimmilla meistä on lomaa käytössä.

1. Juokse pimeällä

Mikäli mahdollista ota juoksuaskeleet silloin kun aurinko on jo laskenut, tai ennen kuin se siirtyy takaisin taivaalle mollottamaan. Tämä tarkoittaa näillä leveysasteilla seitsemän jälkeen illalla starttaavia tai ennen kahdeksaa aamulla päättyviä lenkkejä. Pääosin pimeä tulee jo kuuden jälkeen, mutta maasto ei viilene sormia napsauttamalla. Samaten aurinko kyllä jo valaisee maisemaa reilusti ennen kuutta, mutta polttavaksi se alkaa käydä kahdeksan pintaan.

Isoin virhe on lähteä täällä hakemaan edes kävellen lounaspaikkaa puolenpäivän aikoihin. Läkähdyttävä kuumuus porottaa teille jotka kuumentavat alustaa niin että tuntuu kuin olisit isossa uunissa. Merellä, veneen kyydissä, vilvoittava tuuli hoitaa olon täysin hyväksi, mutta lenkille ei aluksilla pääse :)

2. Juokse hitaammin

Jos olet lenkkeilijä, jolle vauhti on kaikki kaikessa tulet pettymään tropiikkijuoksuissa. Sykkeet kohoavat reilusti korkeammalle kuin normaalisti ja tekevät sen nopeasti. Ylitsepääsemätön hikoilu vaatii myös veronsa ja siksipä vauhtia kannattaa suosiolla hidastaa.

Rannalle hölkäten ja takaisin. Pitkät varjot kertovat että päivä ei ole vielä pitkällä.

3. Juokse lyhyempiä lenkkejä

Koska sykkeet nousevat reippaammin, saat saman rasituksen aikaiseksi lyhyemmässä ajassa kuin kotimaassa. Tästä syystä lyhyempi lenkki on ihan ok. Tai siis noh, jos tarkoituksena on tehdä pitkä lenkki harjoitusohjelman mukaisesti niin voit juosta sen, mutta tee se reilusti totuttua vauhtia hitaammin ja mieluummin auringon laskettua tai kun aurinko ei ole vielä noussut.

On myös liki mahdotonta pitää huolta riittävästä nesteytyksestä perinteisin vesipulloin varustautuneena pitkällä lenkillä. Ellei mukaasi sattunut vesireppua, niin suunnittele reitti ainakin niin että pääset tankkaamaan tuoretta vettä tasaisin väliajoin. Tropiikissa perinteinen 1,5-2l on auttamatta liian vähän päivässä, ja ainakin osassa juotua nestettä olisi hyvä olla elektrolyyttejä eli hivenaineita ja suoloja. Thaimaassa noita HartSportin kaltaisia juomajauheita löytää lähes mistä tahansa isommasta ruokakaupasta, 7/11 kikkareilta ja vähintään apteekeista.

Tämä treeni otti aikaa reilun tunnin ja matkaa kertyi vain reilut kuusi kilometria. Hipihiljaa (jopa kävelyvauhtia alhaisemmat vauhdit), aamuvarhain ja paluu hotellille kun aamun sarastus kävi ylivoimaiseksi. 

Näillä vinkeillä pitäisi lenkkien onnistua hetkellisesti aika kuumassakin ympäristössä. Itse olen tällä lomalla juossut kolme lenkkiä. Reilusti kävelyäkin välissä sisältäneet lenkit on tehty rannan tuntumaan, keskelle palmu"metsää" sekä Thaimaan kuningaan sponsoroiman tekojärven ympäri kiertävälle radalle. Pimeässä tuo tekojärven kiertäminen ehkä hieman nosti sykkeitä, vaikka reitti valaistu jotenkuten olikin. Mutta sitten keskityin siihen, että paikallinen väestö on mukavaa ja uhat ovat täällä maalla todella olemattomia. Todellisuudessa isompi uhka taisi olla reissut radalle ja takaisin tienvieriä pitkin hölkäten. Paikalliset ajotavat hirvittävät länsimaalaista varmasti ja ihan syystä. Ikinä ei kuitenkaan olla liikenneonnettomuuteen itse jouduttu, vaikka useita ollaan vierestä nähty.

Arvostelussa Easyfit Ylöjärvi

Kun nyt olen arvostellut useammankin kuntosalin tarjonnan Tampereella, niin miksipäs ei koko Pirkanmaa soveltuisi arvostelujen alueeksi. Seuraavana vuorossa Easyfit Ylöjärvi. Olen käynyt pari kertaa ohjastamassa huikeita Bodycombatoijia tuolla, joten olen ehkä millin puolueellinen, mutten ihan hirveästi.

Lämmittelylaitteiden kavalkadia

Kävin kertaalleen tuolla itse treenaamassa arki-iltana ja sakkia piisasi, mutta tilaakin riitti. Kuten Easyfiteillä yleensä on laitevalikoimassa Technogymin laitteita ja Kinesis-seinä. Lisäksi vino pino penkkejä ja vapaita painoja. Ollessani testitreeniä suorittamassa meinasin jäädä penkittä vapaiden painojen alueella kunnes älysin että noin 15m matka sivuun ja sain ihan iki-oman peilin, penkin ja painosetin käyttööni. Paljon parempi ratkaisu kuin ylikansoitetulla treenipaikalla tilasta taisteleminen.

Yleiskuva kuntosalista. Selän taakse jäävät venyttely/kehonpainoharjoittelun alue.

Tein treenin koko kropalle ja aloitin juoksumatolta. Kivasti oli laitettu matot niin että näki pihalle eikä telkkariin. Jos taas toisaalta tuo Ylöjärven Elovainion maasto ei ehkä ole kaikista inspiroivin maisema. Monta muutakin masiinaa löytyi alkuverryttelyn ja loppyjäähdyttelyn tekemiseen, kuten esim. käsipyörä, stepperi ja crossari, perinteisiä pyöriä unohtamatta.

Jalkojen osalta otin matsia jalkaprässin kanssa ja kyykkäilin askelkyykkyjä pitkin poikin salia. Sen verran oli porukkaa mestoilla että koin parhaaksi katsella sivusilmällä laitetta. Kun prässissä on painopakan sijasta levypainot, niin välissä ei välttämättä voi toinen tehdä sarjaa jos käytetyt painot kovasti omistani eroavat. Toki ruuhkaisella salilla pitää pystyä omaa treeniä muokkaamaan toiset salinkäyttäjät huomioivaksi.

Spinning sali oven takaa, siellä oli treeni menossa :)

Yläkropan treenille paikkoja oli niin paljon ettei tarvinnut potea huonoa omaatuntoa rintaprässin välissä tekemistäni punnerrusväsytyksistä. Ei ollut kukaan tulossa penkkiäni viemään kun muitakin paikkoja oli koko ajan vapaana. Näiden lisäksi vaihtoehtoina olisi ollut rintapunnerrus laitteessa.

Vapaiden painojen hurmaa 

Laitteet on kerätty loogisiin kokonaisuuksiin, niin että esim. keskivartaloa kurmuuttavat laitteet ovat kasassa keskenään. Penkit, prässit ja muut ovat sitten salin reunoilla jolloin tarvittaessa saat peilistä tarkastettua tekniikkaasi. Samaten vapaiden painojen kohdalla. Salin toisella sivustalla on Kinesis-seinä ja lisäksi avointa tilaa jossa erillisillä välineillä voi tehdä treeniä, harjoitella oman kehon vastusta käyttäen ja venytellä.

Salin perältä löytyy ryhmäliikuntatila, jossa katto on korkealla, mutta seinät eivät kovin leveällä. Sali on pitkulainen, mutta antaa kosolti tilaa tehdä kunnon treeni. Tunnelmallinen valaistus ja suhteellisen hyvä äänentoisto. Vieressä on asteen pienempi Spinning-tila, jossa voi Easyfiteille tuttuun tyyliin ottaa virtuaaliohjelman tai nauttia live-tunneista.

Jopa nyrkkeilysäkki löytyy

Pukkareista olen toki vieraillut vain naisten puolella, mutta ne tuntuvat toimivan ihan ok. Ehkä hieman pieni verrattuna ryhmäliikuntasalin kokoon, joten voivat ruuhkautua suosituimpien tuntien jälkeen. Sauna on infrapuna-versio ja se pitää muistaa laittaa päälle 30min ennen käyttöä. Usein kuitenkin sauna on jo päällä, kun ihmisiä riittää. Ex-temporee saunareissut onnistuvat siis myös.

Yleisarviona: Kompakti sali, huokea hinta ja toimiva palvelu.