The last two diving days, no Manta but a new friend - Viimeiset sukellukset, ei Mantoja, mutta uusi ystävä

*Lopussa Suomi-versio*

The holiday is turning to an end, and we've had our two last dive days. Yesterday we conquered the Similan Islands 5 and 6 and the day before took another trip to Koh Bon to see the Manta ray once more. No luck this time, even though our new friend and divemaster Mel had seen a dream of the Manta ray coming to her. In the dream they made a pack that the Manta would tell her farewell because she is leaving Thailand to get married.

Taina signing out... for at least a year if I don't win in the lottery

Our magical luck continues with electronic equipment... After returning to hotel on Tuesday Jani's camera broke down. Some weird lens error and then the camera shuts down... So on Wednesdays dives we needed to share my camera. This has reduced the amount of pictures, and made me think that we definitely need to try keep making those deals with tech vendors where they will give us 100 euros whenever an equipment fails during warranty time. A definite way for us to get rich.

Anemone fish

On the last day there were a lot of divers on Stingray. Even the largest ever seen dive deck felt a bit crowded. We had a five person diver group, all at least advanced level divers. This would have been fine, if all divers would have been experienced ones also in real life. One diver stamped on the coral several times, and didn't seem to have a clue about buoyancy... My heart bleeded, 50 years of coral growth gone in an instant.

"As a bigger one I can proudly be out in the open"

"Hiding behind the rock so no-one sees" yep, right :)

This goes out to everyone who loves to live here on this earth. Please respect and nurture every living thing, no matter how small the brain or no brain at all. If you can't manage yourself in some situation which might end up hurting others, please stop doing that until you learn to do it right. Also ask for help, and maybe you'll learn something.

Fan coral, rocks, all that is nice to look at but not for touching!

Jani took an awesome picture!

Diving is a true part of my heart. Has been from the moment I jumped to Andaman sea last year. I loved Sea Bees crew and their very welcoming attitude against us guests. And none of them knew that I was writing a blog about them, so rest assured that our experience with Sea Bees has been a genuine one. Special thanks to Mel, our new friend in the Sea Bees crew. Hoping we meet in Finland as promised!

*Suomi-osuus alkaa*


Alkaa vedellä viimeisiään tämä loma, ja viimeiset kaksi sukelluspäivää tuntuivat hujahtavan ohitse. Kävimme tiistaina uudella reissulla Koh Bonilla ja keskiviikkona oli edessä Similanin saarten 5 ja 6 väliset riutat ja yksi hylkykin. Mantoja ei näkynyt, vaikka ihana divemasterimme Mel oli nähnyt enneunen jossa mantat lupasivat tulla häntä tervehtimään. Saattamaan matkalle pois Thaimaasta ja naimisiin brittiläisen herrasmiehen kanssa. 

Leaf fish - lehtikala

Tiistain ja keskiviikon välillä satumainen onnemme teknisten laitteiden kanssa osoitti taas voimansa. Janin kamera ilmoitti hotellin pihassa suureen gekkoon törmättyämme, että "lens error" ja sammui. Eikä auttanut mikään kikka kolmonen, vaan pakko se on kiikuttaa Suomessa takuuvaihtoon. Vaikka pidämme kaikkia laitteita kuin kukkaa kämmenellä (varsinkin kun masiinoilla on vasta 1kk ikää), niin ne tuntuvat leviävän pelkästään ajatuksesta elämästä meidän kanssamme. Pitää jälleen yrittää tehdä diilejä kaupassa myyjän kanssa, joka vakuuttaa ettei yhtään takuuvaihtoa ole tullut. 100e meille jos ei tarvitse takuun kanssa kikkailla, ja oltaisiin rikkaita. 

Toey, our divemaster on wednesday

Similanin sukelluksella oli koko Sea Beesin botski täynnä väkeä. Jopa se uskomattoman iso sukelluskansi tuntui hieman täydeltä. Meitä oli poikkeuksellisesti viiden sukeltajan ryhmä. Kaikki vähintään AOWD tasoisia sukeltajia, olin ymmärtävinäni. Ryhmästä yksi herrasmies kuitenkin oli täysin kahvilla oman nosteenhallintansa kanssa ja polki edessämme yhden vähintään 50 vuotta kasvaneen korallin rikki räpylällään. Tuntui, että sydän itki verta. 

Lovely Mel, our divemaster on Tuesday and maybe a friend for life :)

Vaikka harvemmin tätä harrastan, niin nyt tulee tarinaan opetus. Jos tykkäät tästä pallosta ja kutsut sitä kodiksesi, älä tuhoa sitä tieten tahtoen. Mikään meressä oleva ei ole tilannut sinua visiitille, joten anna niiden olla aivojen koosta tai niiden puutteesta riippumatta. Jos valokuvaa ei voi ottaa tuhoamatta ympäristöä, jätä se ottamatta. Jos et hallitse itseäsi ja aiheutat muille vaaraa, lopeta tai opettele paremmaksi. Pyydä apua, kun sitä tarvitset.

Morey eel, maybe sleeping?

Sukelluksesta on tullut pysyvä osa sydäntäni. Katson tämän rakkaussuhteen syntyneen kun hyppäsin ensimmäistä kertaa Andamaanien mereen viime vuonna. Sea Beesien kanssa oli ilo sukeltaa, koska koko henkilökunta oli niin professionaalista ja lämminhenkistä. Tuntui että jokainen halusi aidosti varmistaa meille hyvät sukellukset. Ei vaan hyvät, parhaat. Ja jos jotakuta huolettaa, että he olivat sitä vain siksi että kirjoitan heistä blogia, ei huolta. Kukaan veneen henkilökunnasta ei tiennyt blogijutuista etukäteen. He vaan ovat lämpimiä ja omistautuneita työlleen. 

Viimeisiä auringonlaskuja...

Vaikka Mel ei tätä osaa osaa lukeakaan, niin haluan mainita tuon ihanaisen päivänsäteen. Luulen että saimme uuden ystävän. Naisen joka puhuessaankin tuntuu tanssivan.