keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Thaimaan auringon alla - Under Thailands Sun

*Briefly in English at the end*
Varpaat hiekkaan <3
Palatakseni viime vuotiseen ajatukseeni siitä, että meistä jokainen on ansainnut hetken jolloin saa upottaa varpaat varpaat lämpimään kullankeltaiseen rantahiekkaan. Nyt on minun hetkeni.

On kulunut hetki kirjoittelusta, ja syykin on yksinkertainen. Kerrottavaa on ollut, mutta hotellimme ei ole tarjonnut ilmaista verkkoyhteyttä vaan äärimmäisen kalliin version. Kirjoittelenkin nyt viimeisenä iltana Ao-Nangin kantapaikassamme Divers Inn:ssä. Useammat massamanit täällä viime vuonna syötyämme emme nähneet syytä etsiä toista yhtä hyvää paikkaa iltasyömisille.

Hotel offers pool access but not a free wi-fi
Päiväsyömiset on hoidettu pääosin Raya Diverssin veneellä sukellusten lomassa. Hyvää Thai-ruokaa, tuoreita hedelmiä ja elektrolyyttijuomaa on vedetty niin että napa ruskaa. Rakastan Thaimaalaista ruokaa, chilin poltetta ja sitä höyrytettyä riisiä. Kerran tilasin massamanin kanssa paistettuja kasviksia, ja tarjoilijan katseessa oli aitoa hätää hänen kysyessään “no rice?”. Selvittänee asiaa, kun kerron että maan yleisin tervehdys menee muodossa “oletko jo syönyt riisisi”.

Street food
Sukelluksilla on ollut erilaista kuin viimeksi. Emme suorita kursseja, vaan sukellamme täysin huviksemme ja nyt molemmilla on ikiomat kamerat. Mieheni ottaa satakertaisesti parempia kuvia, mutta kokemustakin on noin 15 sukellukselta enemmän. Kyllä minä vielä täältä nousen! Päivässä on ollut 2-3 sukellusta tähän asti ja yksi välipäivä vietettiin lähinnä nuokkuen hotellihuoneella. Välipäivänä ehdin kuitenkin hotellin kuntosalille, joka jostain kumman syystä omaa aukioloajat klo:7-19, joka on tismalleen sukelluspäivien normaalin keston verran. Ei silti, urheilusta tuo sukeltaminenkin käy vaikkei ulkoisesti homma näytä pientä lilluttelua heppoisemmalta.

Olen tänään tavannut pinnan alla elämäni ensimmäiset mustatäplähait. Ja niitä olikin sitten kerralla useampia! Pientä ja isoa kiitäjää, mutta harmillisesti vasten aurinkoa kuvattuna aika hailakoina varjoina erottuen. Aiemmilla sukelluksilla on ihasteltu kilppareita. Kilpikonnat saavat suuni leviämään hymyyn ja maskin vuotamaan täyteen suolavettä. Pitäisi muistaa hillitä tunteensa pinnan alla, niin silmät säästyisivät suolavesikylvyltä ;)

Murena kurkkii :)

Lomailu on mahtavaa, kun sen pääsee toteuttamaan niin kaukana kotoa, että arki jäi taakse heti lentokentällä. Täällä sopivasti “väärä” aikavyöhyke, jolloin työasiat eivät vahingossakaan ui loman sekaan. Kertakaikkinen unohdus on vallannut alaa ja sukeltamiseen on keskitytty ihan täysillä. Kuvaavaa oli kommentti Rayan toimistolla, kun funtsattiin lähdetäänkö tämän päivän dyykeille vai ei. “Mitäs me muutakaan tehtäisiin?” - Niinpä

*English*

It's been almost a year now since I last had the change to put my feet under the lovely warm sand. It's been too long and just enough :)

We've been diving for 4 days of the five we've been in Ao-Nang. The one day of was spent at the hotel sleeping and swimming in the pool. I also took a trip to hotel gym. It is only open from 7am to 7pm, which is usually the time spent away at diving trips. Well, can't say that diving would be non-sporty activity. Far from it!

I've seen my fist sharks today, blacktips. Amazing creatures! Kind of a shady picture though, but I saw :) First dive brought back my lovely friends the turtles. They make me smile, and therefore my mask is filled with salt water. Well, my bad, not theirs :)

1 kommentti: