Golf kurssin jälkeen - tuliko minusta golffari?

Aiemmin kerroin golfkurssista, jolle vihdoin saimme aikaiseksi ilmottautua. Löysin golffista jotain yllättävää josta pidän. Keski-ikäistyminenkin ilmeisesti vaivaa, koska pidän lajin sivistyneestä etiketistä ja tiukoistakin säännöistä. :D

Kapea väylä, ja metsäänhän se pallo meni...

Greencardia ei kurssilla automaattisesti suoriteta. Halutaan antaa kullekin aikaa treenata sääntöjä ja taitoja, jotta varmasti sitten on valmis kenttiä valloittamaan. Tämä on hyvä. Jotenkin tuntuu, että sukelluskursseillakin voisi olla samankaltainen järjestelmä. Ennen "korttikoetta" saisi sukeltaa vain esim. kahden hengen ryhmissä joissa on divemaster. Kun suorittaa kortin saa ottaa divemasteriin etäisyyttä tai painua pinnan alle yksinään. Saattaisihan tuo kääntyä rahasammoksi sukellusfirmoille turvallisuuden takaamisen sijaan, mutta ajatuksena osaamisen erikseen varmistaminen kiehtoo.

Nelosväylän tiiauspaikka

Oma korttikoe on edessä, päivä on varmistettu. Rosa tulee kanssamme kierrokselle ja varmistaa että osaamme säännöt, etiketin ja pystymme lyömään kierroksen tasoituksen mukaan. Sitä ennen on aikaa läiskiä palloja rangella, chippailla ja puttailla sekä erikoisuutena Messukylän kentällä voi myös kiertää Par 3 kenttää kortitta ja harjoitella sitäkin kautta pelaamista.

Keli oli sateinen, mutta aloitusajan siirto tunnilla säästi isommalta kastumiselta

Kerran on ehditty kurssin jälkeen kentälle ja lopputulos oli kohdallani karmaisevan surkea. Kurssin päätteeksi tehty kierros meni ihailtavan hyvin (lähes tasoituksen mukainen tulos), mutta nyt jäin jälkeen vaikka kuinka monella lyönnillä. Osoittaa, että golf on päästä kiinni. Alkuväylillä sattunut huono yksi väylä tuhosi uskon itseen ja sitäkautta myös tulokset loppukierroksen osalta.

Harjoittelu on alkanut, pinkkiä bagia ja mailasettiä on vilkuiltu sillä silmällä.