Golffiin tutustumassa

Saimme miehen kanssa 30v. lahjaksi golffin alkeiskurssin. Viime kesänä ehdimme lähinnä syksyn jo koputellessa oville käydä kerran läiskimässä rangella palloja erinäisiin suuntiin. Minä pistin palloja lähinnä kolmen metrin päähän suoraan oikealle sivulle :) Voit lukea siitä testistä jutun tästä.

Rosan oppiin päästiin 

Koko kesä on koitettu löytää kurssia joka a) ei olisi jo täynnä ja b) sopisi ohjelmaan ja aikatauluun. Ja sitten kolahti. Nyt takana on kaksi iltaa golffauksen yrittämistä ja edessä kaksi. Ollaan harjoiteltu puttaamaan, chippaamaan (toivottavasti se kirjoitetaan noin) ja draivaamaan. Pikkuhiljaa opetellaan sääntöjä tekniikan ohessa. Etiketistä opin tänään että farkut eivät kuulu kentälle, ja mietin että juurikin niillä olen testannut kentällä ensimmäisen kerran ja ensimmäisenä kurssipäivänä. Ups!

Sinne sitten chippailtiin...

...ja tänne draivattiin.

Tähän asti ehdottomasti hankalimmalle on tuntunut chippaaminen bunkkerista. Välillä hiekka lensi, vaan pallo ei. Sitten lensi pallo kuin ohjus bunkkerin yli ja greenin yli ja vielä siitä 50metriä ohitse. Sitten osui maila esteeseen (niin ei saa tapahtua, siitä tulee rangaistus), ja sitten pääsi ilmoille hiekan lisäksi pari kirosanaa.

Puttigreeni ja harjoitusvälineitä

Vaikka homma tuntuu uskomattoman vaikealta, osuu väliin onnistumisia. Puttaaminen tuntuu olevan itselle helpointa. Pitää vain keskittyä, tyhjentää mieli ihan kaikesta muusta ja lopulta uskoa että putti menee varmasti sisään heti. Ja siinä rakkaat ystävät voi olla golffin hienoin ominaisuus. Yksilölaji, jossa voi useammaksi tunniksi kerrallaan tyhjentää mielensä töistä, ihmissuhteista ja vaikka mistä. Suosittelen ainakin kokeilemaan tätä rentoutumismenetelmää, jossa samalla kehittyy kunto kun jättää golfkärryllä ajelun muille :)

Minä keskityn, mies valokuvaa (koska käskytin :)