Kun puoli maailmaa "karppaa"

Olen havainnut, että "karppaamisesta" on tullut pysyvä ja suosittu ilmiö. Tuntuu, että koko suku karppaa, ystävistä vähintään puolet katsoo hiilareita kieroon ja suuri osa ihmisistä jättää perunat lounasravintolassa ottamatta. Ei juoda limpparia, ei syödä pullaa, moni sortuu silti korkeahiilariseen oluseen. Ei karkkia, vaaleaa leipää tai kahviin sokeria, mutta aina silloin tällöin sorrutaan munkkiin.

Moni raportoi tiputtaneensa jopa 10kg muutamassa kuukaudessa ja lähes kaikki raportoivat, että turvotus on hävinnyt. Mahtavaa! Onko siis löytynyt lääke kansakunnan vyötärölihavuuteen ja jatkuviin ruoansulatusvaivoihin?

Ei tainnut olla niin yksinkertaita... valitettavasti. Suurelle osalle sokerista ja valkoisesta vehnästä luopuminen tekee hyvää ja poistaa turvotusta. Ylipäänsä syömisiään seuraamalla, moni laihtuu. Tuntuu ettei mikään muutu, mistään ei tarvitse luopua, mutta kun oikein keskittyy se ylenmääräinen napostelu jää pois. On helpompi kuunnella kylläisyysviestiä kropaltaan, kun oikeasti siihen keskittyy. Ja tämä on erittäin positiivista.

Herra Attkins, ympäröitynä ruualla (kuva lainassa täältä)

Mutta se, että istutaan päivä toisen jälkeen tyydyttyneiden eläinrasvojen ja pelkän lihan ääreen ei tainnut olla se, mitä herra Attkins tarkoitti. Jos olen oikein Attkinsin kirjoituksia tulkannut hän uskoi hiilareiden hetkelliseen rajoittamiseen ja sitten niiden palauttamiseen ruokavalioon vähitellen kunkin kropalle sopivalle tasolle. Jokaisen kropalle siis löytyy jokin sopiva päivittäinen määrä hiilihydraattia ja se ei ole suurimmalle osalle tuo 30g päivässä vaan enemmän.

Ottakaahan ihmiset siis maltilla kaikki trendivillitykset ja kuunnelkaa mieluummin herkällä korvalla oman kropan viestejä. Jos ne kuiskuttelevat, että kaapissa on vielä syömätöntä suklaata älkää uskoko. Jos taas ehdottelevat salaatilla ja lihaleikkeleellä päällystettyä välipalaleipää, antakaa mennä ääntä kohden.

Tätä paljon ja rohkeasti (kuva lainassa täältä)

Jokainen meistä on erilainen, ja se mikä toimii parhaalla kaverilla ei välttämättä ole optimaalisinta sinulle. Tämä mielessä, kaikkea saa ja pitää toki testata! Tästä syystä haluan seuraavana ihmiskokeena testata tammikuun tipattoman sijasta sokeritonta tammikuuta. Syön normaalisti, mutta vältän sokeria sen lisätyssä muodossa. Eli hedelmiä ja hedelmän omaan sokeriin pohjaavia mehuja voin juoda. Muut sokerin lähteet ovat pannassa. Mukaani saa liittyä, ja raportoida tuntemuksia. Toiveissa on makeanhimon laantuminen olemattomiin mittasuhteisiin.

Tosi vähän näitä, vaikka Arska tykkää (kuva lainassa täältä)