Motivaatiosta ja keinoista

Blogeja, lehtiä ja muita foorumeita koluttuani huomasin, että vuodenvaihteen ykkös puheenaihe on motivaatio. Kuinka motivaatio synnytetään, miten sitä ylläpidetään ja miten voi estää motivaatiokuopan syntymisen? Olen itse oppinut ajattelemaan asiaa hieman eri kantilta ja haluan jakaa ideani ja pari fiksua blogikirjoitusta aiheeseen liittyen kanssanne.

Kun ei saavuta tavoitteitaan vika ei ole motivaation puutteessa vaan käytetyissä keinoissa

Usein asiakkaat kertovat epäonnistumisestaan sanomalla "En vaan saa motivoiduttua". Sanaa motivaatio käytetään tässä korvaamassa tekoa tai teon sanaa. Oikeasti kyse on siitä, että motivaatio on olemassa, mutta tekeminen on vääränlaista tai siis sellaista jota ei tule tehtyä. Motivaatiossa ei voi olla vikaa, koska päämäärä on selkeänä mielessä ja sitä kohden tekemisillä koko ajan pyritään. Vika on siis tekemisessä tai tekemättä jättämisessä.

Kun löydät itsellesi sopivat keinot, tulee tekemisestä automaattista, vaivatonta, itsestään selvää, kivaa ja mukavaa. Ei tarvitse erikseen motivoitua tekemään jotakin puolittain vastenmielistä, vaan ihan ilman erillistä tsemppausta tekee asioita jotka jouduttavat tavoitteen saavuttamista.

Tästä syystä puolet asiakkaistani ei käy kuntosalilla lihaskuntoharjoittelemassa. Se voi olla yksi keino saavuttaa lihaskuntoon parannusta ja samalla pudottaa painoa (koska perusaineenvaihdunta nousee) sekä parantaa jaksamista arjessa, mutta kuntosali ei suinkaan ole ainut keino maailmassa. Löytyy kahvakuulaa, lumitöitä, kotijumppaa, crossfit jne. Osa asiakkaistani ei viihdy kuntosalilla ja se tuntuu turhauttavalta. Ja mitä sitä itseään, kivaa ihmistä, kiusaamaan? On muitakin vaihtoehtoja ja PT:n tehtävä on auttaa löytämään se itselle paras tapa saavuttaa tavoitteet esim. lihaskunnon parantamisen osalta.

"sitku" ja "-isi" konditionaalit täyttävät elämän eikä mistään koskaa tule mitään

Oletko huomannut eläväsi elämääsi "sitku"-moodissa? "Sitten kun olen 10kg laihempi teen...", "Sitten kun lapset ovat yli 10v. otan aikaa itselleni", "Sitten kun töissä kiire helpottaa lähdetään lomalle". Oletko huomannut, että nämä "sitku"-hetket eivät lähene koskaan toteutumista vaan ovat aina jossain tulevaisuudessa? Tätä kutsutaan tulevaisuudessa elämiseksi, jossa nykyhetken onnistumisista ei älyä nauttia. Aina tuntuu että tulevaisuudessa on jotain hetkiä joiden toteutumista vain odottaa. Pistämättä itse tikkua ristiin asioiden toteutumisen eteen.

Toinen elämän pysäyttävä tapa on konditionaalin viljeleminen omassa puheessaan. "Pitäisi mennä salille", "Tahtoisin aloittaa terveellisen ruokavalion", "Menisin jumpalle jos olisi aikaa". Kannattaa kääntää ajattelu suosiolla muotoon jossa on kaksi vaihtoehtoa: Kyllä ja Ei. Eli joko menee salille tai sitten ei mene. Mutta ei jossittele puolivälin limbossa ollen jatkuvasti pahoillaan siitä ettei mennytkään ja toisaalta on kokoajan vähän niinkuin menossa eikä siksi voi luvan kanssa maata rauhassa sohvallakaan. Poista jossittelu ja korvaa se toiminnalla ja asiat alkavat tapahtua.

Itsensä rankaiseminen kannattaa, vai miten se nyt oli?

Kun on tiukalla dieetillä (mielestäni muuten väärä keino ihan kaikille, pysyvät elämäntapamuutokset toimivat paremmin) ja ennenpitkää repsahtaa, tulee olo, että tekee mieli heittäytyä sillalta susilauman keskelle. On epäonnistunut, harmittaa, tavoite tuntuu karkaavan tavoittamattomiin ja tekisi mieli ihan vähän itkeäkin. Onko tällöin mielestäsi kyse motivaation puutteesta, heikosta mielenlujuudesta ja ikuisesta epäonnistujasta? Keskustelupalstoja lukemalla moni vastaa noihin kysymyksiin kyllä ja suorittaa aktiivisia katumusharjoituksia ja "rankaisee" kehoansa lipsahduksista entistä armottomammalla kurilla.

Kun tilannetta hieman analysoi, huomaa että tiukka nälkäkuuri dieetin muodossa johti repsahtamiseen. Joten miten fiksua on kiristää liekaa entisestään? Keho ei ymmärrä rankaisulenkin jälkeen ryhdistäytyä yhtään sen enempää kuin printteri alkaa nyrkillä iskemisen seurauksena toimia paremmin. Lähinnä väsyneestä ja dieetin kiusaamasta kropasta viedään se vähäinenkin elämänvirta, jolla normaali arki sujuisi.


Loppulausuntona minun ohjenuorani uuden vuoden lupausten pitämiseen on seuraava:

1. Määrittele tavoite jonka voit realistisesti saavuttaa sopivassa ajassa
2. Valitse itsellesi sopivia ja mielekkäitä keinoja tavoitteen saavuttamiseksi
3. Ala tehdä, älä jossittele. Jos et tee, päätä olla tekemättä hyvällä omallatunnolla
4. Jos lipsahtaa niin palaa nopeasti satulaan, älä jää maahan säälissä ja tunnontuskissa kieriskelemään

Aiheeseen liittyviä hyviä blogikirjoituksia:

• Konditionaalin käytöstä: http://abitgreenerbymariia.wordpress.com/2013/01/07/minun-todella-pitaisi-tekisin-jos-voisin/ 
• Pienillä muutoksilla pahoista tavoista eroon: http://joni.optimalperformance.fi/tapojen-muuttamisen-abc/