Sitä ihminen kun on kovin harrastavainen ja semmoinen että on kovasti kaikkea tekoa ja menoa niin joskus käy niin että jokin harrastus jää lapsipuolen asemaan. Useampana vuonna on käynyt niin, että kesällä se on ollut melonta ja talvella lumilautailu.
 |
| Olen melomisen sijasta hillunut mökillä ja osallitunut uimalasien kalastukseen :) |
Tänä kesänä melontakausi avattiin 31.7. oman seurani Vihurin aloittelijaillassa. Eikä meinaan yhtään ollut tasolleni väärää seuraa. On viimeisinä parina vuotena tullut melottua niin vähän että oikein hävettää. Kävimme melomassa Siilinkarin ympäri ja ihastelemassa laskeutuvaa aurinkoa. Tuulta oli 2-3m/s eli ei käytännössä oikein mitään ja laineitakin tuli lähinnä ohitse lipuvista veneistä.
 |
| Ollut pyöräleirillä, paikatuilla renkailla :) |
Maksan melonnasta todella vähän vuositasolla, mutta jos lasketaan kertakäynnille hintaa puhutaan jo tosi kalliista lajista. Pitäisi saada itsensä niskasta kiinni ja kajakkiin useammin. Tämän kesän kurssien jälkeen lajia harrastaa samassa seurassa jo parikin kaveria, joten ei pitäisi olla ongelma löytää seuraa. Yksinään ei vesille kannata lähteä, jos tykkää henkirievustaan.
 |
| Ihmetellyt perhosta kattolautojen välissä |
Mutta nyt minä julkisesti lupaan mennä vielä uudestaan ainakin pari kertaa. Venetsialaisia varten on oma melonta, Saarikylien ihaniin maisemiin tehdään retki ja seuran saareen parikin saunamelontaa. Ilmoittautumalla retkelle on takuulla seuraa, saa vinkkejä kokeneemmilta ja pääsee melomaan muuallekin kuin siihen vajan lähivesistöihin.
Venetsialaiset ja kuutamomelonta kiinnostaa, noh ja tietty kaikki muutkin. Ei muuta kun niskasta kii ja mukaan!
VastaaPoista