Vesihaaste

Ihmisenhän tulisi juoda normaalina päivänä ruuasta tulevan nesteen lisäksi noin 1,5-2 litraa nestettä. Monilla tämä neste koostuu mehusta, limpparista, vichystä, maidosta, jne. Kaikesta muusta kuin vedestä. No niin se on täälläkin.

Olen havainnut, että lomalla tulee jostain syystä juotua ihan tosi vähän, kun on ulkona tutusta rutiinista. Monesti huomaan juovani ainoastaan aterioilla, ja silloinkin jotain muuta kuin vettä. Urheillessa vettä kuluu luonnollisesti janoon ja aamut alkavat poikkeuksetta isolla vesilasillisella. 3dl aamulla ja nestehukan korvaaminen urheilun aikana harvemmin kuitenkaan on tarpeeksi.

Julistan alkaneeksi vesihaasteen itselleni. Tarkoituksena on juoda suositellut 2 litraa joka päivä ja lisäksi 0,5l ylimääräistä vettä liikuttua tuntia kohden. Ja koska kaikki haaste vaatii kannustimen, kävin noutamassa itselleni hienon uuden juomapullon, joka seuraa minua käsilaukussa minne menenkin. Pullo vetää 6,5dl, joten kun juon sen tyhjäksi kolmesti päivässä on tavoite saavutettu.

Uusi uljas nalgenen juomapullo <3

Samaan hengenvetoon aloitan limpparilakon. Tavoitteena on poistaa limpparit omasta elämästä lopullisesti, mutta jokainen suuri teko alkaa pienillä askeleilla, joten ensimmäinen tavoite on siirtää limppari karkin asemaan ja pitää kerran viikossa "limpparipäivä". Limpparipäiväni haluan sijoittaa muualle kuin viikonloppuun, joten olkoot limpparipäivä keskiviikko. Tällöin luultavimmin jää helpoiten optio limpparille käyttämättä, kun ei ole rento viikonloppu.

Noniin, haaste on asetettu! Palkinto on saatu jo etukäteen uuden juomapullon muodossa (ja tarttui sieltä mukaan pari hametta ja treenipaita... partioaitasta... kröhöm). Lisäksi tarjolla on hyvää oloa ja hyvinvointia. Hyvä minä!

ps. Liity mukaan, tässä haasteessa voi vain voittaa :)

Iltauinnilla

Kuvassa lähin poiju, koska auringonlasku näkyy tässä niin nätisti :)

Eilen illalla kävin iltauinnilla auringon laskiessa. Arvioitiin, että pisimmälle poijulle on 50-70m. Päätin uida yhteensä 500m, eli 5 kertaa poijulle ja takaisin. Mies ui kiltisti mukana, aiheutti perinteiseen tapaan häiriötä ja sitten kolmen edestakaisen matkan jälkeen lukitsi minun jalkani kainaloihinsa ja kielsi lähtemästä lisäetapeille. Siinä sitten kelluttiin ja roiskittiin vettä ja lopulta palattiin kiltisti saunaan. Ihana kesä! <3

Treenipäiväkirja - hyötyä, etua, onnistumisen elämyksiä

Minulla on yksi päiväkirja, ja se on treenipäiväkirja. Haluan kertoa nyt, miksi kannattaa treenamisen tehoon ja tasoon katsomatta aloittaa oma.

Treenipäiväkirjaan merkitään ylös treenejä, ja voidaan myös käyttää sitä suunnitteluun tulevia treenejä varten. Treenipäivä on itseopiskelun ja kannustuksen väline, joka on uskomaton voimavara silloin kun tuntuu ettei hommat etene tai kun ei jaksa lähteä salille tai juoksulenkille. Tunnollisella kirjaamisella saattaa saavuttaa myös sen, ettei kehtaa olla menemättä kun sitten treenipäiväkirjaan tulee ihan tyhjä viikko tai suunnitellut treenit siirtyvät ensi viikolle.

Minun treenejäni valvoo Pikku Myy

Miten tuo sitten voi motivoida? Eikö kaiken ylöskirjaaminen ole aika rasittavaa ja väsyttävää? Aluksi kyllä, sitten siitä tulee tapa jota ei huomaa. Motivaatio tulee siitä, kun näet mustaa valkoisella, joka todistaa että olet kehittynyt. Sekin motivoi, kun huomaa kuinka tasaisesti ja kiltisti on jaksanut treenata. Ja mikä parasta, tule määritelleeksi itsellesi tavoitteita huomaamatta. Numeerisesti mitattavissa olevia tavoitteita alkaa asettaa itselleen alitajuisesti kun koko ajan kirjaa vihkoseen parantuvia numeroita. Niin ja siis mainittakoot, että selkeillä ja realistisilla tavoitteilla on tapana motivoida.

Jännin ominaisuus treenivihossa oli itselle se, että pystyin selvittämään miten tasaisin väliajoin kuin tyhjästä tullut flunssa kehittyi. Treeniin tuli outo tauko tai epätasaisuutta noin 3 viikkoa ennen flunssaa. Ristiinvertaamalla kalenterin kanssa syy tähän selvisi: oli ollut kiire töissä/ ihmissuhteissa/ jossain muualla ja iso stressi. Yöunet tippuivat alle kuuteen tuntiin yössä ja siitä alamäki oli valmis ja flunssa iski. Nykyisin osa flunssista on vältetty sillä, että olen huomannut jo sen ensimmäisen epäsäännöllisyyden merkit treeneissä, miettinyt syitä ja tarvittaessa pakolla hidastanut tahtia ja koittanut laukaista stressiä.

Miten treenipäiväkirjan pito sitten tapahtuu?

Valitse joku kiva vihko, joka sopii joko taskuun/ treenilaukkuun tai on muuten kätevä ja sopii omaan tyyliin ja elämään. Ala täyttää tekemiäsi treenejä niin, että selviää:

• Mitä lajia olet harrastanut
• Millä ohjelmalla (esim. kuntosaliohjelmasta jotain mainintoja harjoitetuista lihasryhmistä tai suoraan ohjelman "numero")
• Kuntosali tai muussa painoharjoittelussa kirjaa millä painoilla ja toistomäärillä on harjoiteltu
• Aerobisessa lajissa merkkaa ylös kesto, keskisyke, matka (jos sellainen pätee lajiin), tehot
• Fiilis esim. hymiöllä tai sanoin ja jos mahdollista myös tulkintaa siitä miksi meni hyvin/ ei mennyt hyvin (Tärkeä kohta!) 
• Kirjaa ylös johonkin omaan tavoitteeseen liittyviä tunnuslukuja tasaisin väliajoin, esim. painonpudotustavoitteen lähestyminen on huiman motivoivaa

ps. Netissä toimivat treenipäivyrit, jotka ovat osa sosiaalista mediaa eivät toimi tässä. Syynä on niiden sosiaalinen luonne. Ne ovat äärimmäisen hyviä muiden motivoinnissa ja siinä että voit motivoida muita hehkuttamalla omia treenejäsi. Näihin harvoin tulee kirjattua mitään henkilökohtaista, toisin kuin omaan päiväkirjaan. Ja ne henkilökohtaisuudet ovat niitä tärkeitä. Siksi tässä jutussa ei ole kuvia minun päivyrini sisältä, vain kannesta :)

Uusi laji: Kaatosadejuoksu

Tuli sateisen päivän aamu, ja ulkona enteili isoa ukkosmyräkkää. Puhelimessa lörpötellessä alkoi pikkuhiljaa sataa, ja näytti että aamulenkki jää lenkkeilemättä. Vaan sitten syntyi paras idea pitkään aikaan: kaatosadejuoksu!

Lenkkarit jalkaan, puhelin (jossa Runkeeper mittasi matkaa) vesitiiviiseen koteloon, napit korville, sykemittari käyntiin ja keskelle pientä sievää kesäsadetta. Kahdeksan minuutin alkuverryttelyn jälkeen alkoi tulla vettä kaatamalla, ja minä pistin juoksuksi. Juoksin hypellen isossa kaaressa lätäköiden yli ja hengitin raikasta kesäilmaa. Sade ehti kastella kasvot ennenkuin hiki valui selässä noroina alaspäin, ja oli ihan mahtava olo.

Lenkkipolulle keskelle metsää päästyäni otin intervallipätkän. Juoksin mäkisessä maastossa yhden lyhtypylvään välin niin paljon kuin koneesta lähti, hölkkäsin kaksi seuraavaa väliä. Säikäytin tässä kohden ainoan vastaan tulleen kävelijän, joka oli lähellä hypätä pusikkoon kun lähdin 10metriä ennen kohtaamistamme juoksemaan tiukka ilme kirkkaanpunaisilla kasvoillani suoraan kohden häntä. Tirsk :D

Loppumatka taitettiin sitten taas juosten ja kävellen, ja jossain kuuden kilometrin kohdalla sade lakkasi. Tästä kilometrin verran ja lakkasi juoksijan kunto kesken. Tunnin verran aamupuurolla oli jaksanut juosta ja sade oli viilentänyt konetta oivallisesti. Ilman rankkasadetta tuli kuuma ja alkoi väsyttää. 20minuutin kävelyllä selvittiin hienosti kotiin asti ja olo oli kuin voittajalla.

Vaikka ajattelin että kaatosadejuoksu olisi laji, jossa suihkussa käynti ja juoksu olisi kätevästi yhdistetty, oli pakko mennä suihkuun erikseen kotona. Ehkäpä jos vesisade ei olisi lakannut kesken kaiken? Täysin suositeltava laji, käykää koittamassa! Suomen kesän luulisi tarjoilevan useita mahdollisuuksia.

Pyöräleiri 2011

On muodostunut jo perinteeksi, että minä vien veljieni lapset pyöräleirille mökillemme Teiskoon. Apuna häärivät lasten vanhemmat ja oma äitini, joka jaksaa kärsivällisesti kaitsea lapsenlapsien katrasta koko viikonlopun, roudata tavaroita, siivota, kokata, ostaa etukäteen tonneittain ruokaa, miettiä ohjelmanumeroita ja nauraa minunkin vitseilleni. Tänä vuonna oli spesiaalia serkkuni nuorimmaisen osallistuminen ja ehkä vieläkin tärkeämpänä nuorimmaisten 7-vuotiaiden osallistuminen myös pyöräilyosuudelle.

Lähdössä ollaan, pumpataan renkaita ja puetaan kaikille kypärät

Perjantaina startattiin klo:10 paikkeilla ja tankattiin ilmaa kumeihin, ressattiin vaatteista ja eväiden riittävyydestä, kerrattiin säännöt maantieajossa (ja muutenkin) ja sitten polkaistiin matkaan. Juomataukoja pidettiin tiheään tahtiin ja matkalle osuivat perinteiset pissatauot, pillimehut, jäätelöt ja patukkatauot hedelmien höystämänä. Matkaa kertyi itselleni n.50km ja 11v., 14v., 16v. veljenlapsille 45km. Erona se, että minä polkaisin matkaan kotoani, ja muut sovitusta aloituspaikasta veljeni omakotitalon pihasta. Aika huima suoritus polkea 45km kolmessa tunnissa taukoineen laskettuna! Veljenlapsilta tämä ei toki ole suoritus eikä mikään, mutta itseltäni kylläkin ;)

Patukkatauko pitää pyöräilijät tiellä

7-vuotiaat veljienlapset ja 6-vuotias serkun lapsi tulivat mukaan "roskiksilta", josta ajoimme autoilla suojellussa letkassa n. kahden kilometrin matkan perille saakka. Ylpeyttä ja riemua ei voinut välttää kun pienimmätkin kiinnitivät kypärät päähänsä ja ajoivat hienosti perille saakka. Tiukimmissa mäissä työnnettiin pyörää ja kaveria odotettiin kunniakkaasti. Viimeisen pätkän mökkitietä on aina saanut ajaa niin lujaa kuin jaloista lähtee, ja näin tälläkin kertaa. Pienimpiä haluttiin kuitenkin odottaa ja auttaa. Tädillä taisi pieni kyynel vierähtää silmäkulmaan tätä söpöyttä katsellessa. Kukaan ei onneksi nähnyt isojen aurinkolasien takaa moista herkkyyttä.

Leiriohjelma jatkui perillä uimisella, syömisellä, uimisella, pelailulla, uimisella, syömisellä, uimisella, pelailulla ja iltauinnilla. Kun kaikki pääsivät vinttiin nukkumaan taisi uni tulla herkästi silmään vaikka lämpötila huiteli reilusti yli +30 asteen tuuletusyrityksistä huolimatta.

Saunaan, uimaan, saunaan, uimaan, mehutauko, uimaan, saunaan, uimaan, hedelmätauko...

Lauantaiaamu aloitettiin puuroaamiaisella ja leipää tarjoiltiin myös. Päivä jatkui edellisen kaltaisena, pelattiin, saunottiin, uitiin (äärettömän monta kertaa), syötiin maittavia aterioita ja sitten retkeiltiin pyörällä ja ilman. Pyörällä mentiin n. 1,5km reissu lehtilaatikolle hakemaan Aamulehteä ja takaisin. Emme välttyneet tiukoilta tilanteilta, mutta kenellekään ei käynyt loppuviimeksi kuinkaan.

Lehteä hakemassa

Teimme retken Runebergin lähteelle ja Ruoveden laivarantaan lähteeltä lähtevää polkua pitkin (josta aiemmin on blogattu täällä). Laivarannassa nautittiin jäätelöt, mutta koliformisten bakteerien vuoksi ei juotu lähteen vettä. Takaisin ajellessa poikettiin Suomen pienimpään museoon, jossa tänä vuonna on auennut Tampereen ensimmäinen metrolinja! Lisää tästä ihmeellisyydestä voitte lukea esim. täältä. Kaikki lapset matkustivat metrolla ja koko porukka täytti nimensä vieraskirjaan.

Runebergin lähteellä ei voinut muutakuin ihailla, koskea ei uskaltanut.

Illalla oli luvassa hampurilaisbaari, jossa kokki (=minä) lämmitti grillissä aiemmin päivällä leipomiaan hampurilaissämpylöitä ja paistoi jauhelihapihvejä pannulla. Lisäkkeet sai sitten valita itse pöydästä ja uunista saatiin ranskalaisia. On meinaan todella hyvää ja maistuu kaikille. Eikä ole ihan tyhjiä kaloreita, kun itse tekee leseistä leipää ja käyttää pihveihin vähärasvaista naudan paistijauhelihaa. Suosittelen.

Lapset kehittivät meille ohjelmaa, joka taisi aiheuttaa jälleen niitä liikutuksen kyyneleitä ja hersyvää naurua meissä katsojissa. Viime vuonna meille esiintyi kesäteatteri, mutta tänä vuonna vuorossa oli sirkus. Oli nuorallatanssija, taikuri, ihmispyramidi sekä muutamaakin muotoa akrobatiaa.

Sunnuntaina aamiaisella toimi "tilauskeittiö", josta sai puuron lisäksi poikkeuksellisesti pekonia, munakkaita ja prinssinakkeja. Olisi sieltä saanut myös nauravia, surullisia ja vakaviakin nakkeja sekä erityisen kauniisti pyydettäessä aurinkoisia nakkeja. Kukaan ei vain jaksanut pyytää syötyää leivällä, puurolla, nakeilla ja munakkailla mahansa pullolleen. Iso kiitos koko viikonlopun tiskanneelle ja kokanneelle äidilleni näistä <3

Tampereen ensimmäinen metrolinja

Lounaaksi nautittiin uusia perunoita, jääsköjä sekä enoni pyydystämää ja savustamaa ahventa sekä lahnaa. Oli todella namia! Päivään mahtui yllättävän monta uinti- ja saunakertaa vaikka tiukan pakkausrupeaman jälkeen siirryttiin kotitaipaleelle pyörien päälle vähän jälkeen kello kahden.

Museon huitteilla viihtyvä harvinaisuus, sininen lehmä

Takaisin poljettiin perinteisillä tauoilla 2h 45min. Joka vuosi sama juttu, paluu on 15min nopeampi kuin menomatka. Vaikka tauot ovat erittäin rauhallisia ja matka tismalleen sama. Korkeuserotkin menevät matkalla aika tasan suunnasta riippumatta. Hämmentävää, kertakaikkiaan!

Äitini otti oman peruskestävyystreeninsä jäämällä mökille siivoamaan viikonlopun aikana hullun myllyn läpikäynyttä mökkiämme ja pihapiiriä. Voin taata, että hänen kuntonsa on teräksinen kun tuollaisesta viikonlopusta on selvitty.

Minulla oli ihanaa, kivaa ja mukavaa käyttää hetki veljieni lapsien kanssa ja myös äidin kanssa. Viikonlopun karkkikieltokin piti taas kutinsa, ja herkut olivat hedelmiä, jäätelötöttöröt sekä pullaa. Ei ihan kovin epäterveellistä kenellekään, vai mitä sanotte?

Salitreeniä ja aivan karsea juoksulenkki

Täällä kesälomalainen nauttii lomastaan ja yrittää nauttia siitä kun voi syödä oikein ja urheiluun on aikaa vaikka kuinka. Vaan kuinkas ollakaan se oleilu sujuu sängyssä loikoillen, pitkään nukkuen, päikkäreillä, syödessä makkaraa (!), odotellessa että mies tulee uistelemasta, jutellessa vanhoja juttuja ja vähän uudempiakin illalla hämärässä, läiskiessä hyttysiä... Eli ei juoksulenkillä, kahvakuulatessa, salilla tehden tiukkaa punttitreeniä, pyöräretkillä tai muutenkaan erityisen järjestelmällisesti ja esimerkillisesti. Vaan tiedättekö mitä? Ei haittaa! (Tai vähän haittaa, mutta oikeesti syvimmillään minua ei haittaa).

Olen minä silti jotain tehnytkin tunnuntuskien välttämiseksi. Olen uinut linnunmaidon lämpimässä Näsijärvessä, tiskannut ulkona, kantanut saunaan vähän puita (mies kantoi paljon puita), leiponut pullaa (ja toki syönyt sitä...). Ja sitten minä menin hillittömän ukkosmyräkän jälkeen lenkille. Aikasmoinen elämys.

Ajattelin, että painostava ilma oli raikastunut ja olisi hyvä mennä raikkaaseen ilmaan rennolle lenkille. Metsässä odotti sateen jälkeen syntynyt ahnas hyttysarmeija ja alkulämmittelyt kävellet olivat liki mahdottomia. Minä suoritin lämppää käsiä heilutellen ja kiroillen. Ilma oli trooppinen, ja minulla päällä pitkät juoksutrikoot, trikootoppi ja pitkähihainen tuulta pitävä juoksutakki. Päässä ei ollut juoksulippistä, joka oli hyttysten mielestä ihan tosi jees. Lähtiessäni juoksuun sykemittarissa hakkasi aika ennätyslukemia. Keskisykkeet juoksupätkiltä väliltä 166-170. Se on kuulkaa kirkkaasti vauhtikestävyyspuolella, hipoo maksimeita. Ja olo oli sen mukainen. Sisu minussa pakotti kunnialla juoksemaan lenkin loppuun asti, mutta jätin 10km tavoitteen itseäni armahtaen 2km vajaaksi. Suu vaahdossa ja naama valuen hikeä takaisin ja saunaan + uimaan. Joskus on hyvä pistää itsensä koville, mutta kehittymisen kannalta kannattaa panostaa erilaisiin ja vaihteleviin harjoitteisiin (esim. intervalleihin), ei sään tuomaan lisähaasteeseen.

Selvittyämme viikonlopun jälkeen takaisin kaupunkiin tuli maanantai-iltana kirjanpitoharjoitusten jälkeen hetki aikaa painua salille (klo:21-22 illalla... lomalaisen aikataululla juuri passeli hetki). Tämä reissu sujui asteen paremmin, ja tänään on ihana kipu suurissa lihasryhmissä. Tein koko kropan ohjelman, koska edellisestä salitreenistä on yli viikko. Kävin läpi jalkaprässin, ylätaljavedon (eteen), vaakasoutua, penkkipunnerrusta käsipainoilla, ojentajapainallusta narulla ja sitten pallolla vatsalihaksia. 

Kahvakuulailu on kokonaisvaltainen laji, ja sitä on tullut paiskottua viimeaikoina enemmänkin. Tämä yhdistettynä Gymstickin mahdollisuuksiin, ja kuntosali muuttuu hetkeksi tarpeettomaksi :) Vaan kyllä minä kuntosalista nautin, ihanaa maitohapon kirvellystä lihaksissa <3

Nyt minua kiinnostaa mitkä ovat teidän kesälajit? Onko jotain uutta mitä olette löytäneet? Jotain mikä palaa aina kesäisin harrastusvalikoimaan? Sana on vapaa, kommentit viuhumaan!

Upea lounasreissu ja loma voi alkaa

Taivaan sini

Loma on virallisesti täällä ja voin riehua kuulien, gymstickin, lenkkareiden ja simmareiden kanssa vapautuneesti tulevat viisi viikkoa. Viimeinen työviikko taitettiin pääosin pyöräillen ja fiilistellen keliä. Syntyi päivänä muutamana paras idea pitkään aikaan. Päätettiin mennä torstaina pitkälle lounaalle, eli Viikinsaareen ja takaisin omaa evästä nauttien. Voin suositella todella lämpimästi, vaikka tämä tiesikin hiukan pidempää päivää konttorilla, kun puolituntinen lounastauko kului kolminkertaisesti risteillessä.

Minä kannella :)

Mukana lounaalla olivat kummipoika Elias (reilu 6kk ikää), Eliaksen äiti Heidi ja lounasidean äiti Katja. Seuraavaksi esittelyssä lounaat. Jokainen selitteli, että mukaan oli sattunut vähän mitä sattui, mutta hyvin upposi laivan kannella istuksiessa syöjiin ruuat. Ainut, jonka eväät vähän ehkä itseä säälittivät oli Elias, kun kassista löytyi vain vettä ja maissinaksuja. Ei tuntunut poikaa haittaavan, joten eiköhän kaikki ollut ihan ok.

Määränpää

Heidillä oli mukana paprikaa, kurkkua, karjalanpiirakka ja keitetty kananmuna. Aika vähäkalorista, ja nopeasti syötävää. Katjalla oli salaattipohja, jossa oli mm. hunajamelonia. Annoskateus iski, kun purkista kaadettiin päälle pähkinärouhetta. Kuulemma kananmuna oli jäänyt keittämättä, joten näppäränä tyttönä Katja oli noutanut paistetun kananmunan aamulla työpaikan ruokalan aamiaselta. Itselläni oli salaattia, jossa oli salaattijuustoa, pähkinäsekoitusta (joka vettyi yön aikana jääkaapissa), ananasta ja muutama viipale kalkkunaleikkelettä. Tarkoitus oli maistaa säilykelohta, mutta joku jätti purkinavaajan kotiin. Jälkiruuaksi olin väkertänyt meille maitorahkasta, maidosta, chia-siemenistä ja persikasta smoothien. Ei ehkä ihan uskomattoman hieno makuelämys, kun kylmälaukussa ollut smoothie oli inasen lämmennyt. Noh, ensi kerralla paremmalla onnella.

Heidin eväät

Omat eväät

Katjan eväät

Retken ainoan herrasmiehen eväät

Maisemat olivat upeat, seura mahtavaa ja lounas kerrankin todella virkistävä. Ei puhuttu sanallakaan töistä, vaikka kuulemma pitkät business lounaat ovat juuri sitä varten :)