Pyöräleiri 2011

On muodostunut jo perinteeksi, että minä vien veljieni lapset pyöräleirille mökillemme Teiskoon. Apuna häärivät lasten vanhemmat ja oma äitini, joka jaksaa kärsivällisesti kaitsea lapsenlapsien katrasta koko viikonlopun, roudata tavaroita, siivota, kokata, ostaa etukäteen tonneittain ruokaa, miettiä ohjelmanumeroita ja nauraa minunkin vitseilleni. Tänä vuonna oli spesiaalia serkkuni nuorimmaisen osallistuminen ja ehkä vieläkin tärkeämpänä nuorimmaisten 7-vuotiaiden osallistuminen myös pyöräilyosuudelle.

Lähdössä ollaan, pumpataan renkaita ja puetaan kaikille kypärät

Perjantaina startattiin klo:10 paikkeilla ja tankattiin ilmaa kumeihin, ressattiin vaatteista ja eväiden riittävyydestä, kerrattiin säännöt maantieajossa (ja muutenkin) ja sitten polkaistiin matkaan. Juomataukoja pidettiin tiheään tahtiin ja matkalle osuivat perinteiset pissatauot, pillimehut, jäätelöt ja patukkatauot hedelmien höystämänä. Matkaa kertyi itselleni n.50km ja 11v., 14v., 16v. veljenlapsille 45km. Erona se, että minä polkaisin matkaan kotoani, ja muut sovitusta aloituspaikasta veljeni omakotitalon pihasta. Aika huima suoritus polkea 45km kolmessa tunnissa taukoineen laskettuna! Veljenlapsilta tämä ei toki ole suoritus eikä mikään, mutta itseltäni kylläkin ;)

Patukkatauko pitää pyöräilijät tiellä

7-vuotiaat veljienlapset ja 6-vuotias serkun lapsi tulivat mukaan "roskiksilta", josta ajoimme autoilla suojellussa letkassa n. kahden kilometrin matkan perille saakka. Ylpeyttä ja riemua ei voinut välttää kun pienimmätkin kiinnitivät kypärät päähänsä ja ajoivat hienosti perille saakka. Tiukimmissa mäissä työnnettiin pyörää ja kaveria odotettiin kunniakkaasti. Viimeisen pätkän mökkitietä on aina saanut ajaa niin lujaa kuin jaloista lähtee, ja näin tälläkin kertaa. Pienimpiä haluttiin kuitenkin odottaa ja auttaa. Tädillä taisi pieni kyynel vierähtää silmäkulmaan tätä söpöyttä katsellessa. Kukaan ei onneksi nähnyt isojen aurinkolasien takaa moista herkkyyttä.

Leiriohjelma jatkui perillä uimisella, syömisellä, uimisella, pelailulla, uimisella, syömisellä, uimisella, pelailulla ja iltauinnilla. Kun kaikki pääsivät vinttiin nukkumaan taisi uni tulla herkästi silmään vaikka lämpötila huiteli reilusti yli +30 asteen tuuletusyrityksistä huolimatta.

Saunaan, uimaan, saunaan, uimaan, mehutauko, uimaan, saunaan, uimaan, hedelmätauko...

Lauantaiaamu aloitettiin puuroaamiaisella ja leipää tarjoiltiin myös. Päivä jatkui edellisen kaltaisena, pelattiin, saunottiin, uitiin (äärettömän monta kertaa), syötiin maittavia aterioita ja sitten retkeiltiin pyörällä ja ilman. Pyörällä mentiin n. 1,5km reissu lehtilaatikolle hakemaan Aamulehteä ja takaisin. Emme välttyneet tiukoilta tilanteilta, mutta kenellekään ei käynyt loppuviimeksi kuinkaan.

Lehteä hakemassa

Teimme retken Runebergin lähteelle ja Ruoveden laivarantaan lähteeltä lähtevää polkua pitkin (josta aiemmin on blogattu täällä). Laivarannassa nautittiin jäätelöt, mutta koliformisten bakteerien vuoksi ei juotu lähteen vettä. Takaisin ajellessa poikettiin Suomen pienimpään museoon, jossa tänä vuonna on auennut Tampereen ensimmäinen metrolinja! Lisää tästä ihmeellisyydestä voitte lukea esim. täältä. Kaikki lapset matkustivat metrolla ja koko porukka täytti nimensä vieraskirjaan.

Runebergin lähteellä ei voinut muutakuin ihailla, koskea ei uskaltanut.

Illalla oli luvassa hampurilaisbaari, jossa kokki (=minä) lämmitti grillissä aiemmin päivällä leipomiaan hampurilaissämpylöitä ja paistoi jauhelihapihvejä pannulla. Lisäkkeet sai sitten valita itse pöydästä ja uunista saatiin ranskalaisia. On meinaan todella hyvää ja maistuu kaikille. Eikä ole ihan tyhjiä kaloreita, kun itse tekee leseistä leipää ja käyttää pihveihin vähärasvaista naudan paistijauhelihaa. Suosittelen.

Lapset kehittivät meille ohjelmaa, joka taisi aiheuttaa jälleen niitä liikutuksen kyyneleitä ja hersyvää naurua meissä katsojissa. Viime vuonna meille esiintyi kesäteatteri, mutta tänä vuonna vuorossa oli sirkus. Oli nuorallatanssija, taikuri, ihmispyramidi sekä muutamaakin muotoa akrobatiaa.

Sunnuntaina aamiaisella toimi "tilauskeittiö", josta sai puuron lisäksi poikkeuksellisesti pekonia, munakkaita ja prinssinakkeja. Olisi sieltä saanut myös nauravia, surullisia ja vakaviakin nakkeja sekä erityisen kauniisti pyydettäessä aurinkoisia nakkeja. Kukaan ei vain jaksanut pyytää syötyää leivällä, puurolla, nakeilla ja munakkailla mahansa pullolleen. Iso kiitos koko viikonlopun tiskanneelle ja kokanneelle äidilleni näistä <3

Tampereen ensimmäinen metrolinja

Lounaaksi nautittiin uusia perunoita, jääsköjä sekä enoni pyydystämää ja savustamaa ahventa sekä lahnaa. Oli todella namia! Päivään mahtui yllättävän monta uinti- ja saunakertaa vaikka tiukan pakkausrupeaman jälkeen siirryttiin kotitaipaleelle pyörien päälle vähän jälkeen kello kahden.

Museon huitteilla viihtyvä harvinaisuus, sininen lehmä

Takaisin poljettiin perinteisillä tauoilla 2h 45min. Joka vuosi sama juttu, paluu on 15min nopeampi kuin menomatka. Vaikka tauot ovat erittäin rauhallisia ja matka tismalleen sama. Korkeuserotkin menevät matkalla aika tasan suunnasta riippumatta. Hämmentävää, kertakaikkiaan!

Äitini otti oman peruskestävyystreeninsä jäämällä mökille siivoamaan viikonlopun aikana hullun myllyn läpikäynyttä mökkiämme ja pihapiiriä. Voin taata, että hänen kuntonsa on teräksinen kun tuollaisesta viikonlopusta on selvitty.

Minulla oli ihanaa, kivaa ja mukavaa käyttää hetki veljieni lapsien kanssa ja myös äidin kanssa. Viikonlopun karkkikieltokin piti taas kutinsa, ja herkut olivat hedelmiä, jäätelötöttöröt sekä pullaa. Ei ihan kovin epäterveellistä kenellekään, vai mitä sanotte?