Uusi laji: Kaatosadejuoksu

Tuli sateisen päivän aamu, ja ulkona enteili isoa ukkosmyräkkää. Puhelimessa lörpötellessä alkoi pikkuhiljaa sataa, ja näytti että aamulenkki jää lenkkeilemättä. Vaan sitten syntyi paras idea pitkään aikaan: kaatosadejuoksu!

Lenkkarit jalkaan, puhelin (jossa Runkeeper mittasi matkaa) vesitiiviiseen koteloon, napit korville, sykemittari käyntiin ja keskelle pientä sievää kesäsadetta. Kahdeksan minuutin alkuverryttelyn jälkeen alkoi tulla vettä kaatamalla, ja minä pistin juoksuksi. Juoksin hypellen isossa kaaressa lätäköiden yli ja hengitin raikasta kesäilmaa. Sade ehti kastella kasvot ennenkuin hiki valui selässä noroina alaspäin, ja oli ihan mahtava olo.

Lenkkipolulle keskelle metsää päästyäni otin intervallipätkän. Juoksin mäkisessä maastossa yhden lyhtypylvään välin niin paljon kuin koneesta lähti, hölkkäsin kaksi seuraavaa väliä. Säikäytin tässä kohden ainoan vastaan tulleen kävelijän, joka oli lähellä hypätä pusikkoon kun lähdin 10metriä ennen kohtaamistamme juoksemaan tiukka ilme kirkkaanpunaisilla kasvoillani suoraan kohden häntä. Tirsk :D

Loppumatka taitettiin sitten taas juosten ja kävellen, ja jossain kuuden kilometrin kohdalla sade lakkasi. Tästä kilometrin verran ja lakkasi juoksijan kunto kesken. Tunnin verran aamupuurolla oli jaksanut juosta ja sade oli viilentänyt konetta oivallisesti. Ilman rankkasadetta tuli kuuma ja alkoi väsyttää. 20minuutin kävelyllä selvittiin hienosti kotiin asti ja olo oli kuin voittajalla.

Vaikka ajattelin että kaatosadejuoksu olisi laji, jossa suihkussa käynti ja juoksu olisi kätevästi yhdistetty, oli pakko mennä suihkuun erikseen kotona. Ehkäpä jos vesisade ei olisi lakannut kesken kaiken? Täysin suositeltava laji, käykää koittamassa! Suomen kesän luulisi tarjoilevan useita mahdollisuuksia.