Punaista kultaa - itse tehtyä marjamehua

Minusta uhkaa tulla keski-ikäinen ja martta, ja tämän tarkoitan kaikella hyvällä itseäni ja kyseisiä ryhmittymiä kohtaan. En ole koskaan asunut omakotitalossa, ja lapsuuden rivikotiasumisen aikana pihalla ei ollut viinimarjapensaita. Ollaan äidin kanssa kyllä aina käyty jonkun muun puskia rokottamassa luvan kanssa, mutta marjoista on tehty marjapuuroa (=vispipuuroa), ei mehua. Kun minä olen ollut liian pieni osallistumaan mehustamiseen on mehua kyllä tehty. Olenkin lahjakkaasti osallistunut vain sen juomiseen.

Opiskeluaikoina kiersin toreilla ja turuilla etsien luomua marjamehua. Löysin usein yhden Ruoveteläisen tuottajan ihania mehuja. Olivat opiskelijan budjetille sen verran tyyriitä, että kävivät karkkipäivän herkusta. Tuosta jäi kaipuu tehdä joskus itse yhtä hyvää mehua.

Nyt oman rivitalon pihalla on punaista viinimarjaa peräti kolme pensasta. Noista tulee marjoja niin, että puuroa saisi keittää joka viikonloppu 1,5 litran kattilan ja silti marjoja piisaisi vielä ensi kesänäkin. Mutta mehuun ne olisi helppo upottaa? Huhupuheet kertoivat, että pelkistä punaviinimarjoista tehtävä mehu voi olla aika tujua tavaraa. Mukaan kannattaa heittää vadelmaa tai vaikka mansikkaa. Internet ja huhupuheet eivät toki kertoneet missä suhteessa...

Torilta ostin jo heinäkuussa 5kg laatikon mansikkaa ja noukittiin miehen avustuksella liki 10 litraa mustikoita. Vadelmia ei meidän luottometsistä tänä vuonna oikein löytynyt, mutta marjamehun teon pelasti äidin pakkanen josta löytyi "ylivuotisia" vadelmia. Sitten käärittiin hihat ja alettiin mehustaa. Ensin piti ostaa mehumaija, koska äitien ja anoppien kaapeista emaliset versiot oli jo hävitetty, koska silloin joskus joku sanoi että se on hurjan vaarallista...

Mehustus alkaa siitä että höyrykattilan alimpaan osaan pistetään riittävästi vettä. Jälkikäteen voisin sanoa, että kannattaa myös valvoa että vettä piisaa. Se häviää tuolta jonnekin... :)

Laitoin mehumaijaan (merkki on muuten MehuPirkko...) vajaan 8 litraa viinimarjoja, puolisen litraa vadelmia ja nelisen desiä mansikoita. Marjat olivat jäisiä ja vähän jännitti, kun siitä ei mainittu mitään paketin kyljessä että miten se vaikuttaa mehustusaikaan.

Vattuja, mansikkakökkö ja punaisia viinimarjoja terttuineen päivineen

25minuutin päästä valutin ohjeen mukaan noin litran mehua kattilaan ja kaadoin sen takaisin marjojen joukkoon. Tämä kuulemma lisää marjojen mehustumista, ja mehu irtoaa paremmin viimeistä tippaa myöden. Oikeasti tuo litra piti arvioida silmämääräisesti, ja sitä piti herutella 3dl osissa noin vartin verran, mutta kyllä se varmaan ohjeiden mukaan meni kuitenkin.

Kaikki osat koottu, pakastetut marjat huurtaa kivasti höyryosaa.. Jännittää!

Kuvassa ensimmäinen lirutus, ja koska mehua ei ollut vielä virrannut kauaa
pystyi hantaakia pitelemään paljain käsin.

Odottelin 40-50minuuttia ja päätin, että nyt saa piisata. Marjojen pinta oli höyryosassa vajunut reilusti, vaikkakaan väri ei ollut mielestäni paljoakaan vaalentunut. Mansikat ja vadelmat olivat hävinneet marjamereen kuin pieru saharaan. Jännitti. Mehua virtasi sakeanaan kattilaan. Onneksi tajusin ottaa heti patakintaan käteen, olisi voinut muuten tulla osumia kuumasta letkusta ja sen sulkijasta.

Sekoitin avopin ohjeiden mukaan sokerin vasta valmiiseen mehuun. Maistelin ja funtsailin mikä olisi hyvä määrä. Luulisin, että sokeria meni lopulta neljään litraan noin 5-6dl. Ei ole kovin paljon, kun miettii että valmista mehua tulee lantrata noin 1:3 tai 1:4. Toinen mehun heruttelu kattilaan toi vielä lähes täyden toisen kattilallisen. Yhteensä mehua tuli 7 litraa ja se oli kaikki ihan mahtavan hyvää!

Valmista mehua kattilassa, sokerointi voi alkaa!

Suosittelen elämyksenä mehustamista ja maun puolesta muutenkin tätä vaivannäköä. Urbaanille Personal Trainerille tällainen super food on ylpeyden aihe ja ehdottomasti ansaitsee sijan välipalalla, rahkan joukossa sekä aamiaisen vauhdittajana.