Luisteluhiihtokoulussa

"Kun ei osaa pitää opetella ja jos ei siltikään opi pitää pyytää joku opettamaan."

Sanoista tekoihin ja varaamaan paikkaa luisteluhiihtokouluun. Ensin totesin kuitenkin että vuosi sitten ostetut luisteluhiihtomonot ovat liian pienet ja osa hiihdon ihanuudesta valuu kyynelinä poskea pitkin jo monoja jalkaan kiskoessa. Loputkin riemun rippeet hukkuvat kun varpaat ensin jäätyvät ja lyhyen kärvistelyn jälkeen kotimatkalla autossa sulavat kivuliaasti. Uusien ostoon kävi tieni. Uudet monot ostettuna ilman koko suksipakettia olivat suolaisen kalliit jopa alennusmyynnissä. Noh, opin sovittamaan jatkossa välineet todella huolellisesti.

Keskiviikkona klo:18 tapasimme isomman porukan kanssa opettajamme Kaupin stadionilla. Kolme opettajaa, joiden kaikkien nimi tuntui olevan Jarmo. Nopea testilenkki ja jako kahteen ryhmään. Minä ja Katja suosiolla siihen "tumpelo"-ryhmään, joka tuli viimeisinä maaliin. Mainittakoot että tähän kyllä vaikutti vahvasti se mihin kohtaan porukkaa lähti hiihtämään ja kenen taakse tai eteen sijoittui. Minä taatusti hidastin takanani hiihtäneitä :)

Ope

Täysin oikea ryhmävalinta silti. Aloitettiin liukuharjoituksista ja jätettiin jalkaan yksi suksi ja heitettiin muut kamat sivuun. Sitten potkimaan toisella jalalla vauhtia ja toisella liukumaan mahdollisimman pitkään. Parin edestakaisen reissun jälkeen etureisi huusi tuskasta ja jalkapohja ei olisi voinut jännittyä enää yhtään enempää. Vaihdettiin jalkaa ja toistettiin harjoitus toiselle puolelle. Sitten lisättiin käsiin Sauvat ja jatkettiin yhdellä jalalla taiteilua edestakaisin. Vielä toinen suksi jalkaan, mutta edelleenkin yhdellä jalalla tasapainoillen 200m edestakaisin porkilla lykkien.

Sitten koitti hiihtoreeni. Painonsiirtoja kantapäältä varpaille liu'un aikana ja liukuvan suksen päälle painon siirtämistä rohkeasti. Todellinen liitokeli tarkoitti että sukset menivät lähes itsestään ja keskivartalotreeni tuli siitä että yritti pysyä suksien mukana. Vaikeutettiin tätä pistämällä sauvat selän taakse vaateriin ja edettiin pelkillä potkuilla kaarteissa askeltaen tiheämmin.

Katja yksisuksisena

Läpikäytiin kolme tekniikkaa. Kuokkaa lykitään toinen käsi hieman edessä "kuokkien" tai "kyntäen" joka toisella potkulla sauvatyönnöllä vauhtia. Hyvä tekniikka ylämäkiin ja tavalliseen etenemiseen. Ei nopein, mutta tehokas juuri ylämäissä. Wassberg oli vuorossa seuraavana. Tarkoituksena olisi ehtiä työntää sauvoilla jokaiselle potkulle. Hyvinkin hapottavaa jos ei malta liukua suksen päällä... Tahti rauhoittui kummasti kun kunto loppui kesken. Viimeisenä kuokkaa muistuttava Mogren, jossa potku, potku, työntö, potku, potku, työntö -mantraa hokien piti muistaa työntää tasatyöntönä "vanhalle potkulle". Heti kun keskittymiskyky herpaantui paljastui meikäläisen kropasta kuokkaaja. Itseään piti oikein ruoskia että Mogren ajoittui oikein.

Sinnepäin, mutta harjoittelua on jatkettava. Valitettavasti mikään ei tunnu iskostuvan meikäläisen kalloon/kroppaan ilman hyviä yöunia ja sinnikästä toistoa harjoittelun muodossa. Viikonloppuna on edessä Functional Trainer koulutuksen viimeinen lähijakso ja tentti. Paniikki valtaa alaa ja hiihtoa taitaa ehtiä treenata vasta tulevalla viikolla lisää. Siihen asti toivon teiltä sormia ja varpaita ristiin, jotta homma menee kunnialla tentissä ja näyttökokeessa läpi!