Loppuraportti tuolittomasta ja vihattomasta tammikuusta

Tuolitta vietetty aika oli suksee siinä mielessä, että tuli mietittyä omaa istumisen määrää, kiinnitettyä siihen huomiota. Varsinaisiin muutoksiin tämä johti myös ja vietin useat päivät seisoen pöydän ääressä siellä missä tarkoitukseen sopivia pöytiä oli tarjolla. Yritin miettiä ratkaisuja junamatkoihin, mutta totesin ne käytännössä mahdottomiksi toteuttaa. Mutta kuten kaikessa, onnistuminen vaatii realiteettien tunnustamista. Realiteettien löytymisen jälkeen pitää miettiä mitä on järkevää tehdä.

Tuolittomuus oli onnistunut, vaikkakaan ei lähellekään 100% seisoskelua ollut. Olen myös vakaasti päättänyt hommata kotikonttorille sähköistetyn työpöydän. En tahtoisi käyttää hommaan liikaa rahaa ja olen selaillut erilaisia pöytiä. Vaikuttaisi siltä, että Martelalla halvinkin sähkösäätöinen pöytä maksaa vähintään 1000€. Ikealla tuntuu olevan ihan samanlaisia pöytiä puolet halvemmalla. Jos joku tietää näistä tarkemmin otan ilolla vastaan vinkkejä kommenttiboxiin tai sähköpostiin (taina@moveme.fi).

Ikean yksi pöytä, joka voisi passata värin ja mallin puolesta

Vihattoman tammikuun fiilikset ovat vaikeammin selitettävissä. Oli upeaa huomata kuinka helposti pystyin pysäyttämään orastavan provosoitumisen ja vain yksinkertaisesti unohtamaan sekä ohittamaan jotkin asiat. Aluksi tuntui mahdottomalta jättää omaan arvoonsa omiin statuksiin tulleet provosoivat kommentit, mutta loppukuusta sekin alkoi sujua.

Martelan pöytäversio. Hintaa noin about puolet enemmän kyselyn perusteella
(toki hintoja ei Martela sivuilleen listaa)

Säästin paljon päreitä tammikuussa. Tästä on hyvä jatkaa. Minä olen nopeasti syttyvää mallia monessakin asiassa. Oli oikeasti jopa yllättävää huomata, kuinka helposti pystyn näitä tunnekuohuja hallitsemaan. Eikä kukaan ikinä voita provosoitumalla, inttämällä ja väittelemällä usein ihan toissijaisista asioista sosiaalisen median foorumeilla.

Jos jotain jäi puuttumaan vihattoman tammikuun vuoksi se oli ne raivonpuuskassa rutistetut treenit. Olen kanavoinut nopeaa temperamenttiani aiemmin treenien polttoaineeksi. Nyt kun turhasta hermostumisia oli tosi vähän oli salilla välillä tosi laimea meininki. Ehkäpä elimistö silti voi paremmin vähemmällä tempoilulla? Vai mitä luulette? :)