keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Testissä Fitbit ranneke - osa 2

Vettä on virrannut Tammerkoskessa, mutta kuten luvattua, palaan toisen arvostelun muodossa käytössäni olevaan Fitbit aktiivisuusmittariin. Ensimmäisen arvostelun laitteesta voit lukea täältä.

Lupasin palata ruokapäiväkirjan toimintaan tarkemmin. Nyt on pakko todeta, että aikani yritin sekä webin puolella että appiksen kautta, mutta kertakaikkisen kankeaa on ruokapäiväkirjan ylläpitäminen. Ei voittoa siis tälläkään vimpaimella. Mutta ruokavaliossani on tapahtunut positiivisia mullistuksia muuten. Palataan niihin erikseen myöhemmin.

Helppo ja pitävä solki, ei sisällä nikkeliä tässä mallissa.
Unen seuraamisen kanssa olen löytänyt käppyrättömyydestä huolimatta jotain hyvää mitä Jawbonesta puuttui. Tämä laskuri laskee nukutuksi ajaksi vain sen aidosti nukutun. Levottomat ja hereillä vietetyt minuutit vähennetään kokonaisesta sängyssä vietetystä ajasta ja lopputuloksena selviää se aidosti nukuttu aika. Tämä on aiheuttanut itselle useitakin ahaa-elämyksiä matkan varrella. Esimerkiksi avannut sitä millaisten päivien jälkeen tai mitä päiviä ennen nukun levottomimmin. Tämä vaatii toki omaehtoista kirjanpitoa ja päättelyä. Fitbit ei näitä tietoja kerää tai analysoi. Siinä Fitbit auttaa, kun mietit miksi kahdeksan tunnin yöunien jälkeen joskus tuntuu ettei ole levännyt yhtään ja joskus tuntuu että 8h on ihan liikaa. Syy löytyy unen syvyydestä ja laadusta. Rauhaton pyöriskely ei palauta päivän kiireistä samalla teholla kuin normaali syvän- ja vähemmän syvän unen vaihtelu ilman katkoja. Fitbitin unilogi näyttää tehokkaasti nukutun ajan suoraan, eikä sitä tarvitse itse käppyröistä päätellä tai laskea.


Olen oppinut hyödyntämään aktiivisuusmittaria motivaattorina. Tuplatäppäys mittariin, ja pienet led-valot kertovat paljonko päivän tavoitteesta vielä uupuu. Jos tuntuu karmaisevalle, että ledejä syttyy iltamyöhällä vasta pari, voi riipiä kengät jalkaan ja siirtyä ulkoilmaan korjaamaan tilannetta.
Aktiviteettien määrä, itselisättyjä ja automaattisesti käppyrällä näkyviä sulassa sovussa.


Olen oppinut tuntemaan äärimmäistä hyvää oloa kun ranneke alkaa väristä päivittäisen tavoitteen täyttyessä. Aamulenkin ansiosta ja vähän pidemmän lounastaukopaikan metsästyksen vuoksi mm. tänään ranneke hyrisi jo välittömästi puolen päivän jälkeen. Iloinen ja kiva ylläri!


Viikkoraportti tulee sähköpostiin

Fitbit lähettää viikottaista raporttia sähköpostiin. Tässä on äärimmäisen pienellä, mutta kivalla tavalla tuotu esiin trendiä verrattuna edelliseen viikkoon. Pieni vihreä kolmio kertoo jos tilanne on parantunut edellisestä viikosta ja pieni punainen kolmio kehottaa tsemppaamaan lisää. Joskus todellisuus on toki hyvinkin karua katseltavaa, mutta muutoksia asioihin joita ei tiedosta on todella vaikea tehdä.

Viikkoraportin nukkumaosuus on tavallaan ihan mallillaan :)

Tykkään minun Fitbitistä erityisesti siksi että se pysyy huoletta ja haittaamatta mukana menossa. Lisäksi sen vedenkestävyys tarkoittaa että sen kanssa voi mennä suihkuun, eikä sitä tarvitse unohtaa kuntosalin pukkariin siksi että on ottanut sen pois ranteesta suihkun ajaksi.

Hyvin tulee nukuttua kun on tarpeeksi väsynyt


Äidin kanssa oli laitteesta taannoin hauska keskustelu.
Äiti: Pitääkö munkin nyt sitten hommata tommonen vempele?
Minä: No jos meinaat että semmonen sua motivoisi tai että sellaista koet tarvitsevasi.
Äiti: No kyllä se voisi motivoida aktivoitumaan enemmän
Minä: Sitten ehdottomasti!

Hassuja yhteensattumia, kun yrittää lisätä kävelyä. Oikea kävely löytyy listan loppupäästä
Eli ei se laite, vaan miten ja mihin sitä käyttää. Toistaiseksi yksikään sykemittari, aktiivisuusmittari, kehonkoostumusvaaka tai muu härpätin ei ole laihduttanut ja aktivoinut käyttäjää hänen puolestaan. Laitteet eivät anna vaikkapa sähköiskuja jos viikottaiset liikuntatavoitteet eivät täyty. Niitä täytyy hyödyntää ja miettiä mitä varten haluaa laitetta käyttää. Vasta sitten jos laite vastaa mielestäsi omaan tavoitteeseen semmoinen kannattaa hankkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti