Fiiliksiä Likkojen Lenkiltä

Tässä viikon verran antibiiootteja napsineena alkoi tulla pieni tuskahiki lähenevästä Likkojen lenkistä ja varsinkin juoksijoiden lähtöön ilmoittautumisesta. Kuinkahan sitä neiti Personal Trainer juoksisi 7,5km kun edeltävänä päivänä oli pakotettu perumaan kahvakuulatunnin? Kahvakuulatunti oli pakko perua, koska kävellessäni kerroksen verran portaita aamulla pukkariin ajattelin perille päästyäni että kuolen sydämentykytykseen.

Juoksijoiden alkulämppää

Noh, aina voi lähteä koittamaan ja niin tehtiin. Kaverilla ei ollut sen herkumpi olotila, vaan takana viitisen viikkoa flunssaa on-off moodissa (painottuen "on"-tilaan). Kolmas kaveri jäi kotiin potemaan ja meidän likkojen sakki oli sitten pari flunssaista taivaltajaa.

Neiti Tukiainen oli saapunut lenkin varrelle viihdyttämään meitä :)

Katseltiin vähän Lauri Tähkää alkuun ja koitettiin etsiä kamoillemme paikkoja. Aika ontuvasti henkilökuntaan kuuluvat tiesivät mistään mitään, mutta tavaroille löytyi paikka ennenpitkää. Lauri Tähkälle ei kukaan ollut kertonut, että ne 10 000 naista olivat tulleet lenkille, eivät hänen keikalleen... Laulatusyritykset päättyivät lopulta yleisön dissaamiseen ("200 miehestä lähti eilen isompi ääni kun teitä, kamaan!"). Voi Lauri Lauri... Nöyryyttä toivon sinun oppivan :)

Lauri Tähkä soitteli suurelle osalle uusia veisuja

Maisteltiin mantelimaitoa (smoothiessa ehkä, pelkällää ei sytyttänyt), osallistuttiin arvontoihin, maisteltiin karkkeja ja ihmeteltiin vivo barefoot jalkineita (näistä ehkä lisää myöhemmin). Sitten siirryttiin juoksijoiden lähtöön ja luvattiin toisillemme, että juostaan sen verran mitä jaksetaan ja kävellään loput. Ei paineita, ei hermoromahduksia, ei sydänlihastulehdusta tai jälkitauteja.

Ylämäessä oli kosolti mutkia

Matka lähti suoraan ylämäkeen Pyynikin näkötornia kohden. Tämän jälkeen saatiin lasketella mäkeä Pyhäjärven rantaan saakka, josta lähti piinaavan jyrkkä ja pitkä nousu takaisin harjun päälle. Koitettiin muistaa hurrata jokaisen kilometrimerkin kohdalla ja vasta puuduttavassa viimeisessä nousussa tuli pieni hämmennys 6km merkin kohdalla, että mihin se 5km merkki oli jäänyt ja joko se meni? Ainakin 3km alusta pistettiin hölkäten ja tiukat ylämäet käveltiin. Loppua kohden jaksoi taas hieman ottaa juoksuaskelta ja viimeinen 20metriä juostiin aivan täysillä. Loppukiri olla pitää vaikka henki menisi :)

Ihanat keijukaiset porhalsivat ohitse

Ihan hyvä kevään ensimmäiseksi lenkiksi. Molemmat ovat yhtä hyvässä/huonossa kunnossa tänään kuin eilenkin, joten vaurioita ei ole tullut. Tanssikoulun kevätnäytöksestäkin selvisin tänään elossa. Kyllä tämä flunssa vielä tästä!