maanantai 14. toukokuuta 2012

Tekosyitä ja irronneita ketjuja

Sain vihdoin avattua työpyöräilykauden viime viikolla ja poljettua läpi sateen ja viiman töihin ja takaisin. Yhteensä 13km, eli juuri sopivasti, jotta ketjut ehtivät irrota kolmesti menomatkalla... Noh, onneksi oli hanskat ja vahva luotto itseen, eikä ensimmäinen kerta.

Mietin jälkikäteen miten homma oli tuntunut niin vaikealta toteuttaa ennen sitä hetkeä kun oikeasti polkaisin pyörällä matkaan. Vähintään kuukauden päivät olen harkinnut pyöränavainten käyttämistä autonavainten sijasta. Kerran jopa seisoin pyöräilykypärä päässä eteisessä ja silti lopputuloksena menin autolla töihin.

Oli kiire, huono keli, väärät vaatteet, luvattu sadetta tai tarkoitus mennä kaupunkiin lounaalle. Oikeasti kiire on aina surkea syy, huonoon keliin tai sen uhkaan voi varautua pukeutumalla oikein ja kaupunkilounaalle voi mennä kävellen tai kaverin autolla. Jos päivän aikana pitää olla asiallisesti pukeutunut, voi paremmat vaatteet pakata laukkuun mukaan ja vaihtaa perillä. 

Työpaikalla työmatkapyöräilyyn kannustetaan. Olemme mukana kilometrikisassa (https://www.kilometrikisa.fi/) ja nyt näyttää siltä että lähdemme porukalla Pirkan pyöräilyyn. Sitä varten haaveilen edelleen uudesta pyörästä. Onko hyviä vinkkejä Tamperelaisista pyöräkaupoista? Missä saa laadukkaita pyöriä, kohtuullisen hintatason ja ehdottomasti asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti