Joku siellä varmaan kärsimättömänä odottaa kokemuksia HIIT-haasteestani, josta voit lukea
täältä ja
täältä. Raporttia seuraa nyt!
Olen päässyt 8 minuutin aamuisiin rykäisyihin ja osa tuntuu hyvälle, kevyelle ja helpolle ja välillä tuntuu että jo neljännen minuutin kohdalla koirat jotka pissivät jokaiseen lyhtypylvääseen matkallaan ohittavat minut hölkkäosuuksilla. Yllättävintä on ollut se, että olotila joka vallitsee ovesta ulos mennessä ei korreloi mitenkään harjoituksen sujumiseen.
|
Tällaisista taivaista pääsee nauttimaan kun vaan viitsii lähteä aamulla |
Tuloksia en ole vielä mitannut, mutta lienee pakko tehdä niin pikimmiten. Homman piti tauota vasta kun pääsen 15minuuttiin, mutta on pakko myöntää etten ehdi tehdä pitkiä lenkkejä puolimaratonia varten ollenkaan, jos käytän aamuisen juoksuajan aina näihin pyrähdyksiin. Pidemmillä lenkeillä tuntuu, että vauhtia löytyy helpommin enemmän. Voi kyseessä olla toki lume-efekti, mutta tämähän selviää kun pistän mittarin raksuttamaan ja mittaan hapenottokyvyn uudelleen.
|
Joskus on ihan sinistäkin taivasta näkyvissä, vaikka keli sateiselta vaikuttaisikin |
Olen oppinut seuraavia asioita:
- Älä juokse ylämäkeen, HIIT on riittävän haastavaa jo tasaisella maaperällä
- Jokainen ihminen on erilainen, kaikkia kauhutarinoita oksentelun kruunaamista aamulenkeistä ei kannata uskoa
- HIIT vie yllättävän paljon aikaa, ollakseen alle 15min harjoitus (kun vedät kamat niskaan, teet harjoituksen, käyt suihkussa ja sitä rataa...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti