Te tiedättekin kaikki, että ennen maratonia tai puolikasta on hyvä pidättäytyä nousevasta juoksukuumeesta ja olla vaan. Kerätään voimia suoritusta varten, täytetään glykogeenivarastoa, ei olla päivä ennen suoritusta telomassa itseään lenkkipolulla.
Noh minä tein kaiken juuri näin, ja
Tampereen puolimaraton on edessä sunnuntaina. Vaan sitten kävelin eilen koko päivän korkeilla nilkkureilla, ja jalassa pikkaisen surkeammat sukat. Olivat vienosti makkaralla kengässä ja lopputuloksena molemmissa jalkapohjissa isot rakot.
 |
| Mallia siitä mistä kokoluokasta puhutaan... |
Vähän itkettää, ehkä vähän myös naurattaa, mutta seuraavaksi vuorossa on epätoivon vimmalla rakkoteipin liimaaminen, toivominen, jopa anelu suuremmilta voimilta että nuo paranisivat sunnuntaihin mennessä. Jalkapohjan rakon kanssa voi olla aika karu puolimaraton muuten...
Lähettäkäähän rakkaat ihmiset parantavia ajatuksia tähän suuntaan. Jalkapohjani tarvitsevat niitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti