Nyt tuli varmaan blogin pisin otsikko! Toinen päivä BodyCombat koulutusta on takana ja tänään on suoritettu ohjausnäytteet kahdesti. Aamutuimaan kerran, ja sitten palautteen ja parin luennon jälkeen seuraavan kerran. Näyttää rakkaat pahalta. Olen onnistunut koomaamaan kahdesti maailman yksinkertaisimman biisin koreografian.
 |
| Ennen ekaa ohjausta sai funtsailla vartin mitä kohta tulisi tekemään |
Sekoan laskuissani, enkä tiedä missä kohtaa pitäisi vaihtaa liikkeestä seuraavaan ja mitä pahinta; unohdan liikkeitä välistä! Biisi jossa on neljä erilaista liikettä, helppo ja rauhallinen tahti sekä mahdollisuus ennakoida ja minä saan aikaiseksi pelkkää sotkua. Ihon alle hiipivä paniikki ei muuten auta asian korjaamista...
 |
| Palautelomake |
 |
| Tekniikkavinkkejä ja ohjeita |
Noh, opetus se on tämäkin! Minä olen oppinut että tähän päähän johon vaikeatkin koreografiat uppoavat nopeasti ei pysty lataamaan selkeää ja helppoa koreografiaa. Ehdin tehdessä miettiä liikaa, sitten huomaan että en ole hetkeen laskenut, enkä siis tiedä milloin seuraava liikkeenvaihto tulee. Tässä kohtaa päänsisällä alkaa nousta höyryä ja tekniikka pettää sekä LessMils ohjaajalle tärkeä connection haihtuu ja olen yksin siellä pääni sisällä väittelemässä siitä oliko tämä kuudes vai mahdollisesti kahdeksas toisto.
Tänään on harjoiteltu käden laittamista nyrkkiin. Kyllä, me ohjaajat harjoittelemme nyrkin muodostamista :) Sitä harjoitellaan, mitä ei osata ja tänään käytettiin vähintään 10 minuuttia oikeaoppisen nyrkin muodostamiseen. Itselle haasteita tuottavat lisäksi sivupotku ja lyöntien työntäminen riittävän pitkälle. Etupotkun nilkan asennon onnistuin jo korjaamaan ja kuulemma minulla on todella hyvä polvipotkutekniikka. Kaikki ei ole siis menetetty, ja jotain minäkin osaan!
 |
| 1 ja 1/3 ohjelmaa läpi iltapäivällä, josta suoraan Challenge |
Iltapäivällä noin kahden ja puolen ohjelmakierroksen jälkeen edessä oli Challenge, jossa kiertoharjoittelun tyyppisesti tehtiin äärimmäisen hapottavia harjoitteita yksin ja parin kanssa. Valitettavasti lounaalla juotu kahvi ja pieni refluksitaipumus aiheutti heti ekassa liikkeessä vatsahappojen pyrkimisen ylöspäin ja loppu Challenge oli aikamoista piinaa ja röyhtäilyjen kestämistä syvillä hengityksillä. Toki se oli fyysisestikin äärimmäisen rankkaa! Vai miltä tuntuisi hyppiä kaverin niskasta kiinni pitäen polvet kylkiluiden tasolle asti nostaen minuutti putkeen? Kyllä oli kaikki tsemppi kaverilta tervetullutta!
 |
| Ohjaaminen ja varjoilu on kyllä silti ihan sika kivaa! |
Huomenna opitaan vielä sitä fitness magiikkaa ja yhteyden luomista tuntilaisiin. Sitten ne pitäisikin pistää heti käytäntöön ja hallita vihdoin se koreografia sekä ne tekniikat. Miten se voikaan tuntua niin helpolta täällä hotellihuoneessa ja kadota sitten mielestä heti kun vedän mikin niskaan ja luon katseen ohjaajakollegoihin?
jes nyt löysin sun blogis!! huippu koulutus oli kyllä, ite joudun tosin kyllä vielä treenailemaan ennen ku ohjaamaa pääsen :) joka paikkaa kyllä kolottaa nyt vaan niin perkeleesti.. :D arvashan ton.
VastaaPoistamut jään seurailmaan sun matkaas tätä kautta, hyvinvointiblogit on aina kiinnostavia ;) mitkäs jäi fiilikset noin yleisesti?
- M
Fiilis on hyvä, vaikka eihän tuo hylkäys nyt ihan jipiitä saa huutamaan :) Mutta tärkeää on sekin, ettei ilman vaadittavia taitoja pääse ohjaamaan. En minä, eikä kukaan muukaan.
VastaaPoistaVatsalihaksissa polttaa, polvien taka-ulkosyrjät on ihan hullun kipeet ja kyllä hartioista tuntee että on lyöty muutama isku. Mahtava fiilis!