torstai 18. heinäkuuta 2013

Frisbeegolffailua kavereiden kera - testissä Hämeenlinnan kenttä

Alkaa olla jo perinne, että kesällä mennään jonain viikonloppuna kylään kavereille Hattulaan ja käydään frisbeegolffaamassa, saunomassa, grillaamassa ja viihtymässä. Yleensä ollaan kierretty Hattulan oma rata, mutta tänä vuonna uutuutena isäntä johdatti meidät Hämeenlinnaan mäkisen metsäiseen maastoon.

Väyläkartasto, kiva ympyrä tulee kun kaikki kiertää.
Oli kuuma, maasto oli oikeasti aika kumpuisaa ja paarman ryökäleet hyökkivät ainakin meikäläisen herkälle hipiälle. Allergiastakin voidaan kai puhua, kun 1,5 viikkoa tapahtuman jälkeen nilkkaa ja takareitta koristaa edelleen nyrkin kokoiset muhkurat, jotka ovat suloisesti muuttuneet punaisesta ärtyneestä ihosta violetin mustelman suuntaan.

Kun yhdeksän henkeä pelaa yhdessä, niin tältä näyttää putatessa
Hämeenlinnan kenttä sisältää useamman väylän jossa avataan todella korkealta ja tiiauspaikka päättyy jyrkkään rotkoon. Ei parane astua yli ei. Samasta syystä väitän, ettei rata sovellu perheen pienimmille heittäjille. Ei mieluusti myöskään vahvasti päihtyneille. Yhden heittäjän vahvahko dagen efter ei näyttänyt sekään sopivan tähän maastoon tai keliin ;)

Muutoin radat kelpaavat keskinkertaiselle heittäjälle hyvinkin, kunhan jaksaa keskittyä eikä visko tuittupäissään kiekkoa täysiä pöpelikköön. Muutamalla väylällä haettiin ihan huolella kiekkoja kivenkoloista ja pelättiin käärmeitä. Onneksi suurimman osan puteista sai heittää pitkäksikin, eikä korin takana kummitellut loppumaton jyrkkä alamäki.

Ainut kivierämaata muistuttanut väylä on kolmannen väylän aloitus. Matkalla tavattu myös tiskipöytä, roskatynnyri ja isomman notskin jäänteet.
Nelosväylä oli mielenkiintoinen. Ainoa par2 väylä, ja edessä pystysuora rinne joka olisi toki pitänyt saada yhdellä nykäisyllä ylös asti ja pysymään korin alla. Lähes jokainen heitti tällä väylällä reilusti yli par tuloksen, kun ensimmäinen ei ihan ylettänyt ja vieri mäkeä alas pöpelikköön, toinen meni sitten reilusti yli ja oli toisella puolella rinnettä pöpelikössä ja niin edelleen. Hole-in-one olisi enemmän kuin mahdollisuus kun vaan treenaisi tuolla väylällä :)

Nelosväylä lähti ehkä parhaiten rollerilla?
Suosittelen koittamaan jos läheisyydessä liikutte. Mielelläni kuulen mielipiteitä vaikka tämän tekstin kommenteissa.

Muuten! European Open kisat kisataan tänä viikonloppuna Nokialla. Käykääpä kurkkimassa kun huiput näyttävät mallia.

---
Lisätietoja kentästä: http://frisbeegolfradat.fi/rata/hameenlinnan_frisbeegolfrata
Kentän talkoovoimin ja sponsorien tuella ovat pystyttäneet Hämeenlinnan Discaajat: http://discaajat.viuhka.fi/

3 kommenttia:

  1. Samaisen reissun jumbodumbo, ekakertalainen ja muutenkin nössö tunnustaa heti, että perustvanlatuisestsa huonöydestani huolimatta tykästyin lajiin tämän kentän vuoksi tai siitä huolimatta. Peruskiekkosetti on ostoslistalla.

    VastaaPoista
  2. Loistavaa! Mun suositus on, älä osta settiä, osta ennemmin yksittäiset kiekot. Valitettavan useasti seteissä on umpisurkeat kiekot -> fiilis kärsii surkeiden kiekkojen takia. Nimimerkillä, ostettiin Tuurista ekaks kolmen setti ja melko pian ostettiin yksittäiset kiekot korvaamaan setin kiekkoja kun ne oli mitä oli. Hauskaa oli mullakin ja tästä tuli ehdottomasti yks suosikkiradoista, sen verta hyvin suju ;)

    VastaaPoista
  3. Hihi, tärkeintä ei ole voitto vaan murskavoitto! :) Vai miten se sanonta meni?

    Suosittelen myös hommaamaan setin sijasta yksittäisiä kiekkoja idealla mid-range, putteri, draiveri. Aloittelija tai edes hetken nakellut heittäjä harvemmin saa yli 10 nopeuksisista kiekoista muuta kuin harmaita hiuksia.

    VastaaPoista