Tänä vuonna lähdettiin ennätyksellisen surkeiden tähtien alla valloittamaan kesämökkiä pyöräleirin merkeissä. Pakatessani pyörää, joka vielä edellisenä iltana ja samana aamuna oli ollut ihan kunnossa, huomasin että takakumi on tyhjä. Tämäkin selvisi tosin juuri sillä sekunnilla kun nostin valmiiksi pakatun pyörän takaosaa siirtääkseni sen pois katoksen alta. Sitä ennen ilma näytti pysyneen renkaan alaosassa jollain ihme voimilla.
 |
| Esityksen jälkeen kumarrus, huomaa taustalla pyörät |
Kipakka kiroilutulva (myönnän, anteeksi!) ja kyynel silmässä miestä apuun anomaan. Mies alkaa paikata rengasta ja minä koitan olla avuksi minkä kerkeän. Kaikki apu oli kuitenkin vähän niin ja näin kun esim. tarkastamastani ulkorenkaasta löytyi sittenkin sisärenkaan läpi purrut terävä millin kokoinen kivi edelleen ulkorenkaaseen hautautuneena. Olisi ollut vinkeää kun se olisi seuraavaksi purrut paikasta läpi...
 |
| Serkuksia, pikkuserkuksia ja kävelevät käsituet :) |
 |
| Mummukin pääsi käveleväksi käsitueksi :D |
Noh, tunnin myöhästyneenä matkaan. Ajateltiin positiivisesti, että missattiin rankkasadekuuro tällä myöhästymisellä. Kaikille puettiin huomioliivit, koska tarkoitus oli pyöräillä myös pätkä maantietä 9-vuotiaiden kanssa ekaa kertaa. Autot ajavat tosi lujaa, ja tosi läheltä ja toiveena oli että huomioliivillä saataisiin edes jotain muutosta tähän.
 |
| Mikä puu tämä on? Vastaukset omalle vastauspaperille |
Ensimmäinen kovempi kuuro osui kohdalle alle 10km lähdöstä. Hytistiin hetki Aitolahden Teboililla, mutta oltiin ehditty jo kastua. Nuorimmaiset alkoivat olla nuutuneita jo tässä ja kylmä sade yhdistettynä hillittömään tuuleen ei auttanut asiaa. Jälkikäteen selvisi, että jaksamista heikensi myös tunnin myöhästymisen verran ajettu ympyräralli kodin pihassa. Intoa kun on, pitää päästä ajamaan vaikka sitä ympyrää :)
 |
| Luontovisassa luova osuus, keksi sillalle kuvaava nimi. |
Jatkettiin sateen hieman tauottua matkaa ja Sorilassa todettiin yhdessä, että hälytetään mummu apuun Eerolan suoralle keräämään väsyneimmän pyöräilijän kyytiin. Välittömästi puhelun jälkeen alkoi uudestaan sataa, tällä kertaa reilusti enemmän. Jopa takin läpi pisarat sattuivat käsivarsiin. Pysähtyminen odottamaan kuljetusta ei ollut hyvä vaihtoehto, vaan liikkeessä kannatti pysyä. Niinpä suostuttelin hytisevät lapset jatkamaan matkaa ja soitin kaatosateessa raatoautolle että kiirehtisi, ja tulisi vanhaa tietä vastaan.
 |
| Luontovisaan kuului tunnistaa ja noutaa mökille tuleva Aamulehti |
Pelastavat enkelit osuivat tässä kohden reitille, eli tätini ja serkun muksu sekä äitinsä ajelivat vastaan. Todettiin, että hytisevin 9-vuotias heille autoon ja loppu karavaani jatkoi matkaa. Raatoauton tullessa vastaan oli sade tauonnut ja lopulta apuun kaarsi myös veljeni autollaan. Värjöteltiin eväiden, huonon huumorin ja avaruuspeiton suojissa. En uskonut sitäkään koskaan tarvitsevani, mutta hyvä että olen pitänyt matkassa mukana. Pistettiin toinenkin hytisevä 9-vuotias autoon, vaihdettiin pelastajilta kuivia vaatteita päälle, todettiin että yli 13-vuotiaiden sarjassa voidaan jatkaa polkemista ja jatkettiin matkaa.
Sade alkoi välittömästi uudelleen. Kaikki uudet kuivat vaatteet olivat jälleen likomärät. Vastalauseita ei kuulunut kun ehdotin että ohitetaan perinteinen jätskitaukopaikka Kämmenniemessä ja poljetaan vaan eteenpäin. Pysähdyttiin vielä kerran tien varteen, kun soitin serkun muksun (7v.) polkemaan "roskiksilta" mukaan. Huumoria riitti, kun ehdotin "Ruovesi 40km"-kyltin kohdalla että poljetaan samaan rahaan sinne saakka. Jostain kumman syystä käännyttiin silti mökille päin.
Sauna ja ruoka elvyttivät kaikki, eikä pysyviä vammoja jäänyt kelleen. Kokemusta rikkaampana, hyvistä tukijoukoista kiitollisena :) Loppuilta pelattiin lautapelejä ja pienimmät valmistelivat näytelmää. Lauantaina vuorossa oli luontoretki ja luontovisa. Haettiin me siinä yksi geokätkökin ohessa, ja juotiin pillimehua. Lauantai illan kruunasi hampurilaisbaari, jossa jokainen saa koota oman hampparin. Lisukkeena oli uutuus: bataattiranskalaiset. Lapsille ei uponnut, mutta yli 16-vuotiaiden sarjassa menestys oli taattu.
Sunnuntaina aamiaisen ja jääskölounaan jälkeen sekä ohessa suoritettiin hillitöntä siivousta ja tavaroiden metsästystä. Jätettiin lopulta lasten vanhemmat siivoamaan loput ja porhallettiin teinien kanssa paluumatkalle. Satoi vähän, todella vähän. Otettiin evästaukoja silti vähänlaisesti, eväitä Kämmenniemessä ja jätskitauko Aitolahden Teboililla.
Erilainen pyöräleiri kelien suhteen. Draamaa ja tilanteita, mutta taatusti jää jälkipolville jännää kerrottavaa. Tietenkin voisi viisastella että sadekin on pukeutumiskysymys, mutta naamalle täysiä vihmova vesi sattuu silti. Omat vedenpitävät vermeet ovat joko hiostavia tai pitävät vettä vain nimeksi. Pyöräilykengät tosin pitävät vettä... se lainehtii kengässä kun puntti uittaa sen sukan kautta sisään. Toisaalta kuten märkäpuvussa, pieni vesimäärä ehtii lämmetä eikä ole ihan jääkylmää koko matkan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti