Eilen oli erilainen äitienpäivä. Oli vuorossa kahvakuulaohjaajakoulutuksen jatko-osa. Tätä ei vielä voinut suorittaa Mansessa (syksyllä voi!), joten sain kunnian paarustaa itseni Helsinkiin PT-kollegoideni Liinan ja Piian osaavaan ja ihanaan seuraan. Ja löytyi sieltä Tampereen koulutuksestakin tuttuja naamoja.
 |
| Ylös, ulos ja kuulailemaan! Mars mars! |
 |
| Teemu ja Tuomo, Tuomo ja Teemu |
Koulutuksen vetivät Tuomo ja PT-koulutuksesta tuttu Teemu. On jännää kuinka molemmilla on samanlainen lämpöinen ohjausote, jossa katsotaan silmiin, hymyillään, kannustetaan, maanitellaan yrittämään vielä kerran ja sitten taas näytetään eteen, että "tee tästä, älä kiemurra tuolta vaikeesti". Ja kun jotain saa onnistumaan kirmaavat Tuomo ja Teemu jostain puun takaa paikalle tai perään kuuluu huuto "No nyt!!! Se meni!! Hyvä!!".
 |
| Palomies viskaa kuulaa komeassa kaaressa taaksepäin. |
 |
| Minä keskityn tasapainoilemaan ja demonstroimaan liikettä siihen liittyen. |
Etukäteen jännitin, että oppisinko ohjaamaan toista ja näkemään mahdolliset virheet. Kuulailussa on niin monta tapaa, ja se on jokaisen omanlainen tekniikka joka on tärkeää ja oikein. Kuitenkin virheitä on, ja asioita voi vähintäänkin ohjata tekemään helpommin ja taloudellisemmin. Alkupäivästä en olisi oikeasti osannut sanoa juuta enkä jaata aiheesta, mutta sitten löysin vanhan tanssinopettajan itsestäni joka osasi noviisina tulkita videoilta golf swingin onnistumista. Tässä kahvakuulailussa on sama juttu. Eli jos homma minun silmiini vaikuttaa helpolta ja kevyeltä, "sulavalta" liikekieleltä niin se menee ihan oikein. Tämän lisäksi on varmistettava perusasiat, eli polvien suunta, selän suoruus ja se, että käsillä ei nosteta. Liike lähtee lantiosta tai laajemmin koko keskivartalosta :)
 |
| Parivaihtoja flipillä ja ilman. Onnistuttiin!!! |
 |
| Tiimin jäsenet näyttävät rinnallevedon variaatiota, jossa rinnalleveto jatkuu työntönä ylös (pystypunnerrus) ja askelkyykkynä taakse. |
Havaitsin jälleen kerran että omista vaikeuksista oli ollut hyötyä. Olin joutunut miettimään miksi se flippi ei pyöri ja miksi rinnalleveto sekä tempaus nousevat liian kaukana kropasta. Tarkkailin muita, ja tajusin mikä se pieni ero minun ja heidän välillään on ja osasin harjoitella puuttuvan palasen itselleni. Nyt koulutuksessa pystyin jakamaan tuon tiedon toiselle vastaavassa tilanteessa painivalle. Olisi hän sen itsekin ymmärtänyt, mutta oli kiva auttaa miestä mäessä. Uskon, että tästä on hyötyä omille ohjattavilleni. Olen kahvakuulaohjaaja, jolle laji ei ole heti auennut täydessä kukoistuksessaan ja olen joutunut tekemään töitä että homma on kulkenut niin kuin sen pitää.
 |
| Piia näyttää kuinka hienolla tekniikalla 16kg kuula liikkuu kuin vettä vaan |
 |
| Ässätiimi näyttää mallikkaita rinnallevetoja ja muistaa myös harjoitella räkkipitoa. |
Koulutuksessa meidät jaettiin neljän hengen ryhmiin, ja sain onnekseni mahtavan tiimin. (Niin saivat kaikki muutkin, koska kuulailuun hurahtaneet ovat mukavaa porukkaa) Ryhmissä kehiteltiin liikevariaatioita ryhmätehtäviä ja annettiin ohjausnäytteitä. Uusiakin liikkeitä syntyi, mm. Satelliitti ja Avioero. Hurjaa! Katso kuvista, saatko kiinni ajatuksesta. Jos et, niin odotellaan Tuomon tai jonkun kurssilaisen uutta kirjaa, jossa "Yläkasi", "Alavitonen", "Ylös-alas kieputus"ja jo mainitut kaksi liikettä esitellään ohjeiden kera.
 |
| "Avioero" - lavan venytys |
 |
| "Avioero" - rintalihaksen venytys |
 |
| Tuomo ja Teemu soveltamassa "Avioero"-liikettä kyykyksi kädenvaihdolla. |
Eilinen oli muuten ensimmäinen päivä kun minä kirmasin lähes koko päivän virttyneessä t-paidassa (ja virttyneissä verkkareissa) pihalla. Kesä on tullut ja kuulailukarkelot voivat alkaa. Minun piti aloittaa kuulaohjaajan urani vasta syksyllä ohjaten ryhmiä, mutta nyt hieman polttelee aloittaa Tamperelaisten puistojen sulostuttaminen jo kesällä. Mitäs olette mieltä, lähdettekö kanssani kuulailemaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti