tiistai 3. toukokuuta 2011

Täältä tullaan Extreme Run!

Nopea päivitys aamuiseen lenkkiin ja tavoitteeseen liittyen. Extreme Run lähestyy ja puntissa tutistaa jo oikein kovin! En ole flunssan tähden ja lumiloman vuoksikaan ehtinyt treenata juoksua niin paljon kuin se olisi ollut järkevää, mutta lenkit kulkevat jostain syystä silti. Olen yllättäen aamulla parhaassa juoksuterässä ennen aamiaista. Lenkit kulkevat kevyesti, kun vatsassa ei rötkötä päivän ruokailuja. Valitettavasti ihan aamusta ExtremeRunille ei pinkaista, varsinkin kun sitä ennen pitää taittaa pikataival autolla välillä Tampere > Vantaa.


Vielä olen juoksuohjelmassa vaiheessa, jossa en hirveästi yli 15minuuttia yhteenmenoon juokse. Tauotan juoksua siis pääosin 2min kävelytauoilla, joissa syke saa laskea ja hengitys tasaantua. Tulevana viikonloppuna on tarkoitus koittaa, josko minusta irtoaisi 15-20min pätkissä yli tunnin lenkki juosten. Seuraava viikko on sitten jo treenattava ihan kokonaisia juoksulenkkejä, ilman taukoja. Tunnustan että pelottaa, paljon. Onneksi yksi treenattavistani on tulossa myös juoksutapahtumaan ja hänen juoksuohjelmansa etenee täydellisesti! Se valaa uskoa treenariinkin, että kyllä minäkin saan itseni kuntoon.

Moni väittää, että selviää tällaisista tapahtumista sisulla. Minä en! Minun on pakko osoittaa itselleni, että pystyn ja osaan. Todistettava, että minulla on mahdollisuus onnistua. Sisu tulee mukaan vasta, kun pää uskoo että suoritus on mahdollinen. Jos ennen ExtremeRunia ei mene 15km tasaisella yhteenmenoon juosten en tiedä mitä teen. Nyt aion sokeasti uskoa siihen että se onnistuu :) Jos ei, PersReenareiden mahtava porukka minua auttakoot!

3 kommenttia:

  1. Varmasti menee läpi, vaikka kieltämättä kohtuullisesti haastettahan tuossa on kun aikaakaan ei enää kovin paljon ole. Ja jos treeneissä matka on liian pitkä niin ei haittaa, tapahtumassa adrenaliini vie sit maaliin. :)

    Ilmoittauduin itekin tonne Hakunilaan. Saattaa kyllä mennä hupailuksi kun huhtikuu meni flunssaillessa.

    VastaaPoista
  2. Tykkään tästä: "Minun on pakko osoittaa itselleni, että pystyn ja osaan. Todistettava, että minulla on mahdollisuus onnistua."

    Eli ER (ensiapu??!!:D) lähestyy kovaa vauhtia, ja kyllä jänskättää miten tässä oikein käy. Mutta periksi ei anneta, evö ;) etenkin kun edistystä tapahtuu koko ajan.

    VastaaPoista
  3. Juu siis periksi ei anneta ja ukotaan adrenaliinin voimaan! Mehän siirretään porukalla vaikka vuoria jos katsotaan että se on se mitä just sillä hetkellä pitäis tehdä. Mun ihanat PersReenari tiimiläiset sitten vaikka kantaa mua pari pätkää ;) Tai sitten pysähdytään piknikille kesken matkan. Ei hupisarjassa voi otsa rypyssä edes juosta. Liikunta kun vaan on niin hauskaa!

    VastaaPoista