Performing Arts SM-kisat 2011 ja palauttelua ExtremeRunin jälkeen

Tähän päivään mahtui taas paljon kivaa ja kaunista. Käytiin katsomassa Performing Arts kisoja Barona Areenalla ja sitten ajelin suoraan mökille palauttavalle lenkille ja saunomaan. Keli on niin ihana ollut koko päivän, että tekisi mieli melkein itkeä! (Käsivarret ja posket ovat ExtremeRunin jäljiltä kärvähtäneet, ja se kyllä oikeasti vähän itkettää...)

Veden virtaa vai tanssijoita? Kas siinä pulma :)

Laadukasta kuvaamista... mutta jollain tasolla kiva kuva muodostelmasarjasta?

Aamulla aikaisin saattelimme Hannan matkaan kohden kisoja. Kello taisi olla jotain puoli seitsemän kun itse heräsin, Hanna oli ollut laittamassa hiuksia ja aamupalaa jo tovin. Sinnittelin seitsemään ja yritin saada lisää unta, jotta yhteen asti yöllä venähtänyt venyttelysessio hyvässä seurassa ei olisi johdattanut minua ojaan kun edessä oli pitkä ajomatka kotiin. Ihanan aamupuuron ja kahvin jälkeen oli edessä tavaroiden pakkausta ja valmistautuminen kisakatsomoon Liinan kanssa.

Omasta mielestäni aikuisten muodostelman numero uno! Ja tuloslistasta päätellen tuomaritkin tykkäs juuri tästä :)

Otimme "varaslähdön" ja ehdin nähdä kisojen ehdottoman kuninkuuslajin, eli aikuisten muodostelmat. Kyllä oli moni pusertanut  taas upeita esityksiä itsestään ja panostanut pukuihin valtavasti aikaa (ja varmaan myös rahaa!). Itsellä heräsi jälleen polttava kaipuu kisaamaan, vaikka päätin jo ajat sitten, että 30-vuotta täytettyäni luovuttaisin kisaamisen nuoremmilleni. Kuka tällaisia keinotekoisia raja-aitoja minulle asettaa? Minä itse! Ensi vuonna oma tanssikouluni järjestää kisat Tampereella. Josko vaikka yllättäisin itseni muiden lisäksi ja osallistuisin soloihin?!?!?! Se onkin ainut sarja joka kisauralla on jäänyt täysin koittamatta. Mitäköhän tästäkin hullusta ajatuksesta vielä seuraa?

Alkuun Tuhkimolla riitti hommia...

Tanssit olivat upeita, mutta nuorten muodostelmasarjassa yksi tanssija kaatui lavasteen päältä kahdesta metristä suoraan nilkalleen. Alta minuutin nilkka oli täysin pallolla ja koko jalka sininen. Voi luoja, että pelästyimme katsomossa. Tuli melkein itku kun katselimme tytön nopeaa kantamista ulos ensiapuun kuvattavaksi. Haluaisin toivoa, että kaikki on kunnossa ja tytön tanssiura ei ole ikuisesti ohi, mutta nilkassa on niin paljon luita, että pelottaa. Kaikki tsemppi lähtee kuitenkin täältä sinne, missä ikinä tämä tyttönen nyt onkaan.

Tuhkimo sai prinssin <3

Viimeisenä meidän katsomislistalla oli Productions sarja, jossa Hanna kisasi. Tämä on muutama vuosi takaperin mukaan otettu sarja, jossa rajoitteita ei ole paljoakaan (katso lisätietoja esim. täältä). Yläikärajaa (tai alaikärajaa) ei ole, vaan kaiken ikäiset kisaavat yhdessä. Lavalla täytyy olla yli "muodostelman" verran tanssijoita, eli vähintään 25. Ylärajaa tanssijoiden määrälle ei ole. Tämä tarkoittaa valtaisia ryhmäkoreografioita ja ihanaa sykettä ja säpinää.

Hannan ryhmä "kaikki yhes koos" :)

Hannan ryhmästä kaikki joraa!

Hanna kuului raidallisiin. Näistä kuvista EI ota selvää missä kukakin viipottaa :)

Tänä vuonna osallistujia oli kuusi ryhmää, joista yhdestä ilmoitettiin, etteivät he tule lavalle ollenkaan. Toivon kovin ettei syynä ollut loukkaantunut tanssija. Viisi ryhmää siis kisasi, ja TADAA: Hannan ryhmä sai SM-pronssia! Upea suoritus. Ilokseni huomasin SM-kultaa ottaneen ryhmän olevan tuttuni Enjan ohjaama RazzMatazz ryhmä Tampereelta. Onnitteluhali ja hurraa-huuto myös heille!

128 tanssijaa lavalla ja SM-kultaa.
ps. videokuvaajaa ei lasketa!

Lähdin ajelemaan kotia kohden ja matkalla mieheni soitteli ja sovittiin menevämme mökille Teiskoon. Ajoinkin siis kodin sijasta vähän pidemmälle ja perillä odotti joukko sukua ja mies juoksuvermeissä. Päätin laittaa kertaalleen pestyt ExtremeRun vaatteet päälle ja lähteä mukaan palauttelemaan jalkoja. Teki hyvää hölkkäillä hiljaisessa metsässä, ihan vähän vain. Päälle saunominen puusaunassa ja sitten kotiin.

Mökillä maisemaa

Oli ihana päivä! Kiitokset kaikille siihen osallistuneille.