Koulutuksessa oli aikoinaan paljonkin puhetta motivoinnista, ihmisen ohjaamisesta ja oman uransa ohjailusta. NLP:n oppeja käytiin läpi ja urheilupsykologian ajatuksia raotettiin hieman. Kirjoittelin itselleni silloin vihkon kulmaan elämäni ensimmäisen tulevaisuuden suunnitelman.
Tarkoituksena oli laittaa erilaisilla aikajaksoilla ylös asioita/ tilanteita joissa näkee itsensä esim. kolmen kuukauden päästä, puolen vuoden jälkeen tai vaikka vuoden parin päästä. Siis huom, ei sitä missä haluaisi olla vaan se missä uskoo olevansa.
Olen ohjelmoinut itseäni jo aiemmin karsimalla tiettyjä sanoja ja sanamuotoja omasta puheesta. Olen poistanut "pitäisi", "olisi hyvä jos.." ja muutkin konditionaalimuodot puheesta. Nykyisin en suunnittele tekeväni jotain vaan suoraan teen asioita. Tai sitten jätän tekemättä. Esimerkiksi ikkunanpesu oli aiemmin useasti puheissani esiintyvä asia joka "pitäisi tehdä" lähitulevaisuudessa. Koskaan en ikkunoita saanut pestyä. Nykyisin en puhu koko asiasta ennenkuin sitten kun olen aidosti päättänyt, että "Tänään PESEN ikkunat".
Kaiken tällaisen sisäisen itsensä motivoinnin taustalla on ajatus siitä että positiivinen ajattelu ja selkeä suunta johonkin tavoitteeseen silottavat tietä tuon tavoitteen edessä. Puhutaan että positiivinen energia kerää positiivisuutta ympärilleen lisää. Hyvä tulee hyvän luokse.
Tarkoituksena on aina nähdä itsensä valmiiksi jo perillä. Jos pystyy kuvittelemaan itsensä ja sen miltä tavoitteen saavuttaminen tulee tuntumaan, tulee pääsemään tavoitteeseensa. Jos vain haaveilee, että "olisi kiva jos..." voi tavoitteen saavuttaminen kestää mahdottoman kauan tai jäädä kokonaan toteutumatta.
Takaisin minun tavoitteisiini. Niistä ensimmäisen puolen vuoden ajalle sijoitetut toteutuivat täydellisesti. Lisäksi isompiakin tavoitteita kohden aloin jo raivata tietäni ja sitten kuitenkin pysähdyin miettimään. Olivatko asetetut tavoitteet sittenkään minulle tärkeimpiä? Halusinko aidosti juuri sitä päämäärää kohden jonka olin asettanut vaikka se vaarantaisi aiemmin saavuttamani tavoitteet? Lopputulos oli, etten ollut varma. Ja epävarmoja tavoitteita ei kannata tavoitella.
Seurasi uusien tavoitteiden laadinta ja nykyisen hyvien asioiden arvostamista täydellä sydämellä. Ja viime viikkoina yksi uudelleenharkinnan jälkeen asetettu tavoite toteutui. Täysin eri tavalla kuin ajattelin, vähän jopa yllättäen, mutta selkeästi toteutui. Hyvä tuli hyvän luokse.
Niinpä! Asioilla on taipumus järjestyä. Ja jos on selkeä suunta mihin haluaa niiden järjestyvän niin kyllä se paikalleen loksahtaa ennemmin tai myöhemmin, parempi tietysti mitä aiemmin. Tulta päin!
VastaaPoista