Upea kirja! Liikuntaravitsemus, VK-kustannus

Tuntuu, että päässä räjähtää. Positiivisella tavalla. Aloin lukea jo hetki sitten hankkimaani opusta nimeltä "Liikuntaravitsemus"(VK-Kustannus, kirjoittajina mm. Olli Ilander, Patrik Borg ja Marika Laaksonen) ja hämmennyin kuinka tarkalle tasolle ja kuitenkin selkeästi asiat voidaan selittää. Kuinka pitkälle ravitsemusta on tutkittu ja kuinka silti me seilataan virallisten ravitsemussuositusten ja trendikkäiden vähähiilaristen ruokavalioiden välillä. Tämä epätietoisuus on kyllä sellainen nykymaailman ongelma. Tiede kehittyy huimaa vauhtia ja silti suurimmat oivallukset nousevat kansan syvistä riveistä.

Luin opusta pääosin siksi, että halusin tietää mitä kuuluu syödä, jotta optimoi juoksukunnon lähestyvälle Extreme Runille. Tiedän PT-opinnoista ja ravinto-ohjaajan opinnoista sen verran, että hiilihydraatteja ei ainakaan kannata täysin unohtaa kestävyyslajeissa. Tarkemmin ilmaistuna kestävyyslajien harjoittelijalle suositellaan 8-10g/kg/päivä hiilihydraattia, joka on tavalliseenkuntoilijaan verrattuna 2-3g/kg/päivä enemmän.

Kurssilla kävimme läpi kuntoilutapahtuman aikaista ravitsemusta. Tärkeimpänä on estää suorituksen aikainen nestehukka (tai nestevajeen syntyminen) ja verensokerin romahtaminen. Olen itse kokeillut tätä pari kertaa lenkillä ja havainnut, että kun energiat loppuvat varastoista kesken niin suoritus loppuu kuin seinään. Siihen ei auta sitten Suomalainen sisukaan, vaan elimistö tarvitsee nopeita ja pitkäketjuisia hiilihydraatteja. Nopeat hiilihydraatit nostavat olon nopeasti siedettäväksi, ja pitkäketjuisilla, hitaammilla hiilareilla saadaan aikaan se, että urheilija jaksaa maaliin asti.

Kirjassa on samat asiat ja vielä paljon enemmän. Nyt opin mm. miten rasvasta, proteiineista ja hiilihydraateista tehdään energiaa ja missä suhteessa mikäkin aineenvaihduntatapa on määräävässä osassa ja miksi ne kaikki eivät pyöri täydellä teholla samanaikaisesti. Näitä käytiin kurssillakin, mutta se oli yksi kuva tuossa kirjassa, josta tämän kaiken lopulta tekstin avulla tajusin.

Tässä "se" kuva :)

ATP on lihasten energiaa. Minulle uusi asia oli se, että koko ajan valmiina oleva ATP riittää vain muutaman sekunnin maksimaaliseen suoritukseen. Ihminen siis luo itselleen energiaa suorituksen aikana jatkuvasti, kuin auringossa paistatteleva kasvi yhteyttää. Koska pitkissä suorituksissa mikään koneisto ei ehdi luomaan kaikkea ATP:ta alusta lähtien on elimistömme niin viisas, että se osaa myös kierrättää jo kertaalleen käytettyä ATP:ta. WAU!

Ainut asia joka kirjassa jotenkin sapettaa on luku "Urheilevan naisen ruokavalio". Toisin kuin äkkiseltään voisi päätellä, tuo osio sisältää pääosin kuvauksia erilaisista syömishäiriöistä ja niihin puuttumisesta. Vaikkakin 90% syömishäiriöistä on naisilla, niin jotenkin tuo tuntuu itsestä pahalta. Eikö syömishäiriöistä olisi voinut kirjoittaa oman, "sukupuolettoman" kappaleensa ja selittää sukupuoleen liittyvät eroavaisuudet sitten erikseen? Ehkä hermostun tyhjästä. Vaakakupissa painaa tanssimaailmassa oleva vahva väärinkäsitys siitä, että laji suosii syömishäiriön syntymistä. Näin ei kyllä missään nimessä ole. Tanssi lajina tukee nuoren ihmisen kehontuntemusta ja parhaimmillaan parantaa itsetuntoa. Kroppa ei ole mikään epämääräinen kone tai hirveä peilikuva, vaan sitä voi hallita ja sen voi opetella tuntemaan. Kun kroppaa kohtelee hyvin, se palkitsee parempina onnistumisina tanssissa.

Tiukkaa asiaa löytyy sitten kappaleesta "Ravitsemus kestävyyspainotteisessa urheilussa". Asiaa käsitellään selkeissä kokonaisuuksissa, perusruokavalio, ravinto harjoitusten ja kilpailujen yhteydessä sekä ravinto suorituksen aikana. Selkeitä ohjeita pitkine teoriapainotteisine perusteluineen. Rakastan tätä kirjaa!

Esimerkki "hiilaritankkauspäivästä" ennen kestävyyssuoritusta

Pari tuntia ennen harjoitusta/suoritusta voi nauttia "tehopirtelön" jossa on rahkaa, maitoa, omenatäysmehua, banaani, marjoja, kaurahiutaleita, neljänviljan hiutaleita ja makeutena hunajaa. Tarkat määrät ovat kirjassa, mutta ostakaa/ lainatkaa kirjastosta tämä opus niin pääsette perehtymään tähän ja miljoonaan muuhun käytännön ohjeeseen. Tärkeää on kuitenkin välttää raskasta ateriaa (rasvaa) ja tyytymään makeudessakin kohtuuteen. Jo kurssilla kerrottu ohje nopeiden hiilihydraattien välttämisestä juuri ennen suoritusta mainitaan kirjassakin. Suorituksen aikana on sitten jo ihan sallittua hakea buustia energiageeleistä ja muista sokerillisista lisistä (nopeat hiilihydraatit). Optimaalinen teho näistä tulee, kun ne nauttii juuri ennen juomista, jolloin nestemäinen sokerilisä pääsee helpoiten imeytymään kroppaan.

Vielä yksi neuvo, jota ei voi liikaa toistaa: nesteytys. Nesteytyksellä estetään kehon ylikuumenemista ja nestevajeen syntymistä. Kuten olette kaikki taatusti kuulleet, kun janottaa on jo liian myöhäistä nesteyttää. Tästä huolimatta pitkissä suorituksissa tulee varmistaa ettei ylinesteytä. Olette varmaan joskus kokeilleet tätäkin? Juo ihan hirveästi vettä ja sitten mahassa alkaa hölskyä ja lihakset alkavat nykiä. Suolatasapaino on laskenut hikoilun seurauksena, kun vesi on pyyhkinyt elimistöstä natriumia pois. Eli kohtuus kaikessa! :)

ps. En ehtinyt vielä edes uppoutua mielenkiintoiseen aiheeseen, josta kirjassa on luku: "Sairastelevan urheilijan ravinto: Ravinto ja vastustuskyky". Palaan taatusti asiaan kun ehdin lukea tuon ajatuksella!