Päkiäjuoksua aamutuimaan

Functional Training kurssi on tuonut päähäni ja sitäkautta kroppaani vinon pinon ihan erilaista treeniä. Tänään käytännön tasolla testiin pääsi päkiäjuoksu aamulenkin yhteydessä. Aamulenkit kävelen rauhassa, mutta väliin mahtui pari pyrähdystä.

Päkiäjuoksun idea on hyödyntää jalkapohjan sidekudosrakenteita jousen tavoin. Jänteet toimivat muuallakin kropassa meitä auttaen, kun vaan osaamme hyödyntää tuon voimavaran. Kun plantaari fasciaa venyttää, se kerää voimaa itseensä ja ampuu sen matkaan ponnistusvaiheessa. Näin ollen päkiäjuoksu on myös aika nopeaa.

Plantaari fascia juttuja selitettynä. Kuva Wikipediasta

Päkiäjuoksu on se tapa juosta, jossa kantapää ei käy maassa. Aivan kuin jos sprinttaisit 100m juoksukisoissa. Silloin kaikki meistä automaattisesti juoksevat päkiöillään. Kuitenkin esim. Kenialaisen juoksijat juoksevat paljain jaloin aina ja tehokkaasti jänteen voimia hyödyntäen. He ovat parempia, koska heillä on paras tekniikka ja vahva jalan rakenne, ei siksi että he olisivat ylipäänsä ylivoimaisia. (Tämä vinkiksi niille urheilijoille, jotka treenaavat juoksua :) )

Meitä Suomalaisia vaivannee tarve käyttää kenkiä kylmässä ilmanalassa suurimman osan vuotta. Kengässä jalka laiskistuu ja sidekudoksen voima heikkenee. Me kaikki silti voimme harjoitella voiman takaisin kenkien kanssa tai esim. feelmax tossuilla. Ja taito on meissä jo olemassa. Jokainen on aloittanut kävelyharjoitukset joskus varvistamalla reippaasti. Lapsi käyttää jalkapohjaansa hyväksi ihan eritavoin kuin me aikuiset.

Päkiäjuoksussa ja kaikessa sidekudosrakennetta harjoittavassa treenissä on huomioitava hitaampi palautuminen. En saa tehdä samaa treeniä heti huomenna, vaan on odotettava 72h treenien välillä. Lisäksi pitää aloittaa ihan pienestä. Minä otin kolme 50m juoksupätkää joiden välissä kävelin ja palauttelin kimmoisaa oloa itseeni. Kipua ja väsymystä vasten ei kannata harjoitella! Ihana treenimuoto, sanon minä.