Kun puoli maailmaa "karppaa"

Olen havainnut, että "karppaamisesta" on tullut pysyvä ja suosittu ilmiö. Tuntuu, että koko suku karppaa, ystävistä vähintään puolet katsoo hiilareita kieroon ja suuri osa ihmisistä jättää perunat lounasravintolassa ottamatta. Ei juoda limpparia, ei syödä pullaa, moni sortuu silti korkeahiilariseen oluseen. Ei karkkia, vaaleaa leipää tai kahviin sokeria, mutta aina silloin tällöin sorrutaan munkkiin.

Moni raportoi tiputtaneensa jopa 10kg muutamassa kuukaudessa ja lähes kaikki raportoivat, että turvotus on hävinnyt. Mahtavaa! Onko siis löytynyt lääke kansakunnan vyötärölihavuuteen ja jatkuviin ruoansulatusvaivoihin?

Ei tainnut olla niin yksinkertaita... valitettavasti. Suurelle osalle sokerista ja valkoisesta vehnästä luopuminen tekee hyvää ja poistaa turvotusta. Ylipäänsä syömisiään seuraamalla, moni laihtuu. Tuntuu ettei mikään muutu, mistään ei tarvitse luopua, mutta kun oikein keskittyy se ylenmääräinen napostelu jää pois. On helpompi kuunnella kylläisyysviestiä kropaltaan, kun oikeasti siihen keskittyy. Ja tämä on erittäin positiivista.

Herra Attkins, ympäröitynä ruualla (kuva lainassa täältä)

Mutta se, että istutaan päivä toisen jälkeen tyydyttyneiden eläinrasvojen ja pelkän lihan ääreen ei tainnut olla se, mitä herra Attkins tarkoitti. Jos olen oikein Attkinsin kirjoituksia tulkannut hän uskoi hiilareiden hetkelliseen rajoittamiseen ja sitten niiden palauttamiseen ruokavalioon vähitellen kunkin kropalle sopivalle tasolle. Jokaisen kropalle siis löytyy jokin sopiva päivittäinen määrä hiilihydraattia ja se ei ole suurimmalle osalle tuo 30g päivässä vaan enemmän.

Ottakaahan ihmiset siis maltilla kaikki trendivillitykset ja kuunnelkaa mieluummin herkällä korvalla oman kropan viestejä. Jos ne kuiskuttelevat, että kaapissa on vielä syömätöntä suklaata älkää uskoko. Jos taas ehdottelevat salaatilla ja lihaleikkeleellä päällystettyä välipalaleipää, antakaa mennä ääntä kohden.

Tätä paljon ja rohkeasti (kuva lainassa täältä)

Jokainen meistä on erilainen, ja se mikä toimii parhaalla kaverilla ei välttämättä ole optimaalisinta sinulle. Tämä mielessä, kaikkea saa ja pitää toki testata! Tästä syystä haluan seuraavana ihmiskokeena testata tammikuun tipattoman sijasta sokeritonta tammikuuta. Syön normaalisti, mutta vältän sokeria sen lisätyssä muodossa. Eli hedelmiä ja hedelmän omaan sokeriin pohjaavia mehuja voin juoda. Muut sokerin lähteet ovat pannassa. Mukaani saa liittyä, ja raportoida tuntemuksia. Toiveissa on makeanhimon laantuminen olemattomiin mittasuhteisiin.

Tosi vähän näitä, vaikka Arska tykkää (kuva lainassa täältä)

Hallittu repsahtaminen ei mennyt ihan niinkuin Strömssössä - 6kg 6vk haaste viikko 3

Jaahans, viikko hurahti ja nolla postausta. Pahoittelut arvoisat lukijat. Olen treenannut ja treenannut ja syönyt ja syönyt. Kuten viimeksi mainitsin, oli Pirkan pyöräilyä varten pakkokin vähän hellittää dieetistä ja repsahtaa hallitusti viikonlopun ajaksi. Hallittu repsahdus jatkui vielä maanantaina palautteluidealla. Koko kolmen päivän ajan teki aamupuuroa maistellessa lähes itkeä ilosta...

Noh, tällaiset tarinat eivät yleensä pääty hyvin. Kun kyseessä on aamupuuro ja onnenkyyneleet sekä äärimmäisen rankka treeniviikko voi varautua pahimpaan. Söin maanantaina hampurilaisen ja ranskalaiset, koska rahkavälipala (jossa marjoja ja maitorahkaa) ennen 4,5 tunnin tanssitreenejä ei jaksanut kantaa minua kotiin asti ja toisaalta Los Angelesista saapunut opettaja ja muut vanhat kamut houkuttivat liiaksi.

Tiistaina yritin tsempata ja siirryin takaisin ruotuun jogurtti + 2rkl mysliä aamiaisiin pienellä marja ja maitorahka lisällä. Jostain syystä rakkaat proteiinipatukkavarastoni olivat ehtyneet ja söin treenien lomassa eldoradon myslipatukoita (suklaata ja viinirypäleitä myslin joukossa, omnom!). Illalliseksi väkertämääni jauheliha-parsakaali-täysjyväpastapataa. Ei ihan kirjan ohjeilla siis tiistainakaan...

Keskiviikkona lounas venyi yli kahteentoista asti ja sisälsi ruiskuoressa olevan pancho villan hampurilaisen sekä muutaman ranskalaisen. Rahkavälipala kantoi yllättävän hyvin illan treenit, mutta sitten taas seura ja hiilarihimo sai minut sortumaan 2h+k ravintolassa pöydän kokoiseen toastiin... Metwurstista ja mozzarellasta taitaa saada karppaaja pisteet, mutta vaaleasta leivästä taitaa tulla sanomista?

Torstaina kärvistelin kiltisti puoli kahteen saakka aamuisen jogurttisetin voimalla. Peli oli selvä, kun reitti kulki Subwayn ohi. Jos itseään voi jostain edes kehua, niin siitä että otin vain puolikkaan leivän ja jätin majoneesit ja juuston vähemmälle korvaten ne tuplamäärällä kananrintaa. Eva Wahlströmkin suosittelee subeja... kaikui mielessäni. Jepjep!

Perjantaina ajattelin tsempata, kun tiesin että lauantaina tulee otettua alkoholia mikä on ehdottomasti kielletty ohjelmassa. Päivä meni hyvin, ja jopa ABC:n huoltiksen noutopöydästä sain koottua ohjelmaan soveliaan aterian höyrytettyjä kasviksia ja kuivaksi paahdettuja kanafiletikkuja. Perjantaina myslipatukat oli jo syöty, joten kärvistelin vedellä. Illalliseksi kotona söin tekemiäni luomujauhelihapihvejä ja salaattia.

Viikon opit:

• Kun on kiire, suunnittele etukäteen ja vältä sudenkuopat ja suden nälkä
• Ihminen voi olla addiktoitunut kaurapuuroon ja herkistyä sen uudelleentapaamisesta vaikealla hetkellä
• Syö 3-4h välein ja vältä hillittömät ylilyönnit, tärisevät kädet ja vastaantulijoiden tappohimo
• Kun näet ihania ystäviäsi rajatun ajanjakson ja voit viettää heidän kanssaan aikaa, älä anna ruuan rajoittaa vaan nauti täysin rinnoin. Dietille ehtii seuraavallakin viikolla.

Viikko takana 6kg 6vk haastetta

Lupasin raportoida vähintään viikoittain haasteen etenemisestä... Paljonkin raportoitavaa olisi ollut, muttei voimaa ja uskallusta raportoida. Eli metsään on mennyt, hankalaa on ollut ja tulostakin on vastaavasti ihan pyöreän nollan gramman verran.

Tarkoituksena on syödä kirjan ohjeiden mukaan. Noh, kirjaa olen välillä availlut ja sitten todennut ettei mikään täsmää jääkaapin sisällössä siihen mitä kirjassa lukee. Koen ettei olemassa olevien ruokien pilaantumisen mahdollistaminen ole järkevää, joten olen tyytynyt siihen mitä on ollut tarjolla.

Lounaita on tullut viimeviikolla sattuneen työsuman vuoksi syötyä pääosin ulkona. Ja vaikka voisinkin pyytää annokseni "höyrytetyillä kasviksilla" ranskalaisten tai muunlaisen perunalisäkkeen sijaan olen ollut niin nälkäinen että näköä haittaa tilatessani. Tämä on johtanut haluttomuuteen alkaa inttää lounasravintolan ruuhkassa kasviksien perään. Laiskuutta ja tekosyy. Myönnetään.

Jos jossain olen päässyt lähelle onnistumista, niin aamiaisissa. Olen syönyt rahkaa ja sokeroitua mehukeittoa (hyihyi, sokeria!), jogurttia ja cocovin trailmixiä (yllättävän hyvää), paistanut munakkaita (vaan en syönyt niitä marjojen kanssa...) ja kerran jopa aloittanut aamun kakoen keitettyä kananmunaa tuoreen appelsiinin kera alas.

Kirjan ohjeiden mukaan jogurttia saisi marjojen ja/tai pähkinöiden kanssa ottaa desin verran. Tiedättekö miten pieni luraus jogurttia on 1 desilitra? Minä tiedän, se ei riitä mihinkään, tulin lähinnä vihaiseksi. Niinpä ensimmäisen testin jälkeen lisäsin tähän puoli purkillista maitorahkaa. Ja kananmunat... ei liene tarpeen edes sanoa miltä tuntuu vetää pelkkää keitettyä kanamunaa kitusiinsa. Sydän huutaa rinnalle ruisleipää.

Ja tästä päästään kuituihin. Olen luopunut aamupuurosta, joka on tähän mennessä ollut kuidun lähde jo sinällään ja lisäksi paikka mihin on lorahtanut leseitä, chia-siemeniä ja vaikka mitä muuta ihanaa kuidukasta. Nyt en ole löytänyt riittävälle kuidulle luontevaa paikkaa ja lopputulos on ollut kärsittävissä vessassa. Enempiä yksityiskohtia ei tipu.

Koska olen päättänyt, että haaste viedään loppuun, jatkan kärvistelyä. Jatkan luultavasti myös sääntöjen rikkomista. Annettakoot ansiokseni, että tänään on syöty ensimmäistä kertaa koko päivä lähes oikein ja kirjan ohjein. Vielä tämä tästä lähtee! Ja jos ei lähde, niin sovitaan jo nyt ettei vika ole minussa vaan keinoissa. Kuten Patrig Borg sen blogissaan hienosti todisti.

Ihmiskoe, kohteena PT itse

Joskus tulee eteen niitä hetkiä kun huomaa äkkiarvaamatta jonkun muuttuneen elämässä ja se jokin on generoinut kiloja lanteille. Omassa tapauksessani 1,5kg lisää elopainoa noin vajaassa kuukaudessa, joka on vietetty uudessa työpaikassa... HUH!

Illalliseksi söin "grilliruokaa" eli kanaa vartaassa, kesäkurpitsaa, täytettyjä herkkusieniä ja punajuuria + sipulia haudutettuna foliokääreessä. Ihan oma resepti kaikessa, äärimmäisen hyvää :)

Noh, tilanne on nyt havaittu, tiedostettu ja aiheesta on ahdistuttu. Eihän PT:lle kuulu käydä näin? Vaan näinhän se on, että me personal trainerit ollaan ihmisiä siinä missä muutkin ja repsahdetaan, haksahdetaan ja höynähdetään ihan siinä missä muutkin. Fittnes-urheilijat on sitten oma lajinsa, ja ne ei koskaan sorru kaidalta tieltä, edes eläkkeellä :)

On tullut aika suorittaa ihmiskoe.

Olen ostanut mielenkiinnosta dieettikirjan nimeltä "6 kiloa 6 viikossa" (Ulrika Davidsson & Ola Lauritzson, WSOY). Tarkemmin tutkittuna tämä dieettikirja on enemmän keittokirja, kuin dieettikirja. Muutamassa sivussa on kerrottu mihin dieetti perustuu (=karppaaminen jollakin muotoa yhdistettynä matalan GI:n hiilihydraattien sallimiseen rajatusti) ja loppupuolella kirjaa on muutama "onnistumistarina". Lisäksi kirja tarjoaa loppupuolella kevyehkösti käsiteltyjä repsahtamisen estämiseen suunnattuja neuvoja.

Välipalaksi kasviksia ja dippiä!

No mutta sattumoisin kesälomaan on noin 6 viikkoa, kiloja voi tiputtaa kuusikin kiloa jos oikein innostuu. Ja pitäähän kirjan opit testata käytännössä! Jotenka tästä lähtee kuuden viikon haaste, kirjan opeilla. Toivon ettei ole pakko syödä lenkkimakkaraa tai pekonia... Ja ettei tämä haaste johda lohduttomaan lihomiseen tai muihin ei-toivottuihin sivuvaikutuksiin. Lupaan raportoida vähintään kerran viikossa siitä mitä olen syönyt ja mitä vaa'alla on tapahtunut.

Makkara näyttäisi olevan "well done"

Haluan etukäteen kiittää lähipiiriä jaksamisesta ja toivottaa lämpimät hyvästit leivälle ja aamupuurolle... Sitten vaan matkaan!

Pekonia ja avokadoa... yyh, ei minun lempparia mutta jos on ihan pakko kun kirja sanoo???