Mistä keräillään motivaatiota liikkua?

Ajattelin kertoa suuren ja varjellun salaisuuden tähän kärkeen. Minuakaan ei aina huvita mennä liikkumaan. Usein tekee mieli röhnöttää sohvalla ja vain lepäillä.

Moni, minä mukaanlukien, saa iloa ja riemua liikunnasta palkinnoksi. Liikkuminen tuntuu hyvältä ja jälkeenpäin etenkin on hyvä olo. Endorfiinit on kivoja kavereita. Silti ennen liikuntaa ei muista kuinka hyvä olo siitä tulee. Tai muistaa, tiedostaa, oivaltaa, mutta se ei käänny toiminnaksi hymy naamalla. Kunnes sitten vain roikottaa itsensä tien päälle tai salille tai vaikkapa metsäpoluille pomppimaan. Keho muistaa vasta sitten kun tilanne on taas päällä, siihen asti mennään pelkällä sisukkuudella ja päätöksien voimalla.

Joskus onnistun huijaamaan itseni vahingossa lenkille tai ehdottamaan kaverille että mentäisiin kahvittelun sijaan leppoisalle kävelylle. Tätä sattuu äärimmäisen harvoin. Useimmiten käyttöön on otettava tiukemmat keinot. Varaan ajan kalenteriin ja kun kalenterihälytys soi koitan olla ajattelematta haluanko mennä. Menen kuin kone ja teen treenin. Ilmoittaudun kurssille opettelemaan jotain uutta, ja kun kurssikerta koittaa hilaan persaukseni paikalle, koska olen maksanut enkä halua maksaa tyhjästä. Katson kalenteriin puolimaratonin päivän ja aktiivisesti funtsailen miten hirveältä tuntuisi vetäistä tuo reissu treenaamatta.

Monesti motivaationi syntyy siis selkeitä tavoitteita asettamalla ja kaavamaisesti niitä kohden pyrkimällä. Mutta on minulla sitten takataskuässiä, joiden avulla jotkut treenit hoidetaan. Pilke silmäkulmassa tässä muutama motivointivinkki sinullekin.

Tee aamulla leivonnaisia jotka olet luvannut ja käytä samalla miehen ostamat kananmunat ja maito jääkaapista. Maito ja munat joita pitää ehdottomasti olla aamiaisella tai galaksit räjähtävät. Totea että lähikauppaan on vain kaksi kilsaa, äkkiäkös sen kävellen hoitaa uudet munat ja maidon jääkaappiin. Pukeudu ja totea puolivälissä, että pihalla tuulee ja sataa piikin lailla pistäviä, jäisiä pisaroita vinossa naamaan. Totea että ei-sen-niin-väliä ja tee pari askelkyykkyä paluumatkalla +6kg kantamuksien ryydittämänä selkärepussa. Todistaaksesi itsellesikin että teit sen, kuvaa hommasta video ja herätä kanssalenkkeilijöissä ansaittua huvittuneisuutta.

Huomaa että OiOiBrazil on järjestänyt kivan kesäkampanjan, josta voi saada kivat uudet leggarit ilmaiseksi. Jonnekin kotikaupunkiisi on piilotettu lappu, jossa on koodi verkkokauppaan ja vihjeessä on kuva ja teksti "130 askelta". Matkaan Pyynikin maisemiin, missä reilusti portaita ja samantyyppistä maastoa kuin kuvassa. Juokse ilta kymmeneltä ristiin rastiin kaikkia Pyynikin portaita mitkä tiedät löytämättä lappua. Luovuta ja juokse pisimmät portaat intervallitreeninä ylös alas vielä kolmesti. Poistu kotiin ja totea seuraavana päivänä, että joku on löytänyt lapun niistä ainoista rappusista joihin et enää lähtenyt katsomaan :D Hyvä treeni, parempi mieli.

Tuosta pari kertaa ja sitten vielä muutamat portaat.

Juttele kummipojan äiteen kanssa ja huomaa että lapsukaisia hoitaa koko viikonlopun mummu ja pappa vanhempien matkustaessa. Käy hakemassa iltapalalla ollut kummipoika illan viimeiseen vetoon potkupyörän kanssa. Itselle juoksuverkkarit, pojalle Poliisitakki ja kypärä ja matkaan! Kehota poitsua vetämään niin lujaa kun pääsee ja koita pysyä perässä. Intervallitreeniä ilman taukoja. Pakko on juosta ettei poika karkaa horisonttiin. Hirveen hyvä tsempittäjä, yksinäni olisi kääntynyt kävelylenkiksi jos siksikään.

Kaus se kerkes, mutta lopulta perässä pysyin :)

Miksi MoveMe on MoveMe?

Parikin kertaa kaverit ja tuttavat ovat kyselleet miksi MoveMe on juurikin MoveMe. Brändäysharjoituksessa personal trainereiden omassa joulukalenterissa viime joulukuussa kehotettiin yrittäjiä miettimään omaa tarinaansa, slogania ja sellaisia asioita. Oli ilo kerrankin sanoa että on mietitty jo silloin kun firmaa perustin.

MoveMe on nimi joka toimii kahdella kielellä ja vähintään kahdella merkityksellä. Tarkoituksena on liikuttaa sinua fyysisesti ja henkisesti. Lisäksi tuon voi tulkita käskyksi "Liikuta minua!". Näin toivon asiakkaideni käskevän minua. Ja minä hoidan sitten lopun käskyttämisen ;)

Miten sitten liikutetaan kehoa ja mieltä? Tekemällä valmennusta sydämellä ja ammattitaidolla. Toivon että jokainen tekee elämänmuutoksen, joka lähtee sisältä käsin. Uskon että vain sillä tavalla voi luoda jotain pysyvää. Toisaalta olen kehottanut useampaakin asiakasta vain tekemään kellon ja kalenterin mukaan muutaman viikon ajan. Ja todennut että joskus motivaatio seuraa tekemisen perässä.

Ja mitä ammattitaitoon tulee olen jatkuvasti kouluttanut itseäni lisää kursseilla, ahmien kirjoja ja hankkien viimeisintä tutkimustietoa erinäisistä alan julkaisuista. Testaan ihan kaiken ensin itseeni ennenkuin suosittelen sitä kenellekään muulle. Niin ja sitten valmennan käytännössä jotta tiedän mikä toimii myös muilla.

Siksi MoveMe on MoveMe. Siksi MoveMe kirjoittelee blogia. Liikuttaakseen ihmisten mieltä ja kehoa :)

Omia tavoitteita

Nyt kun esikoinen on onnistuneesti ulkona alkaa vapautua kaistaa taas kirjoitella tänne tasaiseen tahtiin. Ajattelin aloittaa kirjan hengessä. Omat tavoitteet listalle, kuormat selville, aikataulutus ja rokrok!

Kävin Ideaparkin apteekin järjestämässä kehonkoostumusmittauksessa viikonloppuna. Vaikka tulos ei ollut aivan niin lohduton kuin olisin voinut kuvitella se oli kuitenkin selkeästi sellainen että tilanteelle on tehtävä jotain. Rasvaa on kertynyt kehon alaosiin liikaa verrattuna terveeseen määrään.

Asetan itselleni tavoitteeksi seuraavat asiat, jotka osin ovat tavoitteen sijasta osa ratkaisua:

Kuntosalilla käynti 2-3x viikossa koko kropan ohjelma.

• Aluksi tämä on taatusti haasteellista, koska olen keskittynyt niin pitkään vain omiin ohjauksiin ja kuntosali on jäänyt jalkoihin. Siksi riittää alkuun että tavoitteesta täytyyy 2x viikossa.

Tasainen syöminen, suunnitellut ateriat.

• Jotenkin on viimeaikoina tullut syötyä milloin mitäkin. Tämä on johtanut hurjaan hävikkiin ja täysin epämääräiseen syömiseen useinkin viikon aikana. Jokainen ateria tulee sisältämään tästä eteenpäin salaatin tai kasviksia syötiin se sitten ulkona tai kotona. 
• Lisäksi otan käyttöön uudestaan kauppalistat ja rajoitan kauppareissut yhteen tai kahteen viikossa. Alkuun pakotettu suunnitelmallisuus muuttunee parissa kuukaudessa rutiiniksi ja tämä uusi hyvä tapa on opittu.

Näiden lopputuloksena toivon laihtuvani muutaman ylimääräisen kilon.

• Tarkemmin sanottuna tahdon laihtua 5kg vuoden loppuun mennessä syömällä oikein ja tekemällä lihaskuntoharjoittelua. 5kg laihtuminen kohdennetaan rasvakudokseen ja tätä tavoitetta tavoitellaan koko osaamisarsenaalillani.

Millaisista asioista sinä haaveilet? Liittyvätkö ne perheeseen, kropan muokkaamiseen vai uuden taidon opetteluun? 

ps. Sekä pankki- että luottokorttimaksut ovat mahdollisia jos haluat ostaa kirjani Tavoitteet ja motivaatio. Klikkaa tästä myyntisivulle.

Matkalla unelmiin

Poikkeuksellisesti julkaisen oman vierailukirjoitukseni Liikuntakeskus Leidin blogiin sanasta sanaan samanlaisena täällä. Tekstin kirjoittamisesta tuli vahva olo, ja se kuvaa hyvin palavaa haluani kirjoittaa kirja. Samalla luon selityksen tuohon ylös ilmestyneelle välilehdelle nimeltä "Kirjaprojekti".

---
Tiedätkö niitä pieniä hetkiä elämässä kun tuntuu todella hyvälle just siinä ja silloin? Tuntuu humalluttavalle tietää että on onnistunut, tehnyt asiat oikein ja saa nauttia tuloksista. Tiedättekö mikä etenkin on silloin onnistunut? Tavoitteen asettelu.

Mikään homma ei onnistu, jos sitä varten ei ole hyvin mietittyä tavoitetta. Tiedättekö miksi? Koska ei voi millään tietää onko saavuttanut jotain vai ei. Ei voi tietää ollaanko jo maalissa, maalin ohi vai vasta alkutaipaleella. Tämän vuoksi jokainen Personal training valmennukseni alkaa tavoitteen tai tavoitteiden kartoittamisesta.

Monet asiakkaat miettivät muitakin kuin suoraan fyysiseen hyvinvointiin liittyviä tavoitteita. Moni tahtoo elämän ruuhkavuosissa viettää enemmän aikaa perheen kanssa, nauttia toteutuneesta tavoitteesta nimeltä Perhe. Toiset tahtoisivat yhä kehittyä itse taitojen osalta. Opetella Ranskaa tai tutustua pitsinnypläyksen saloihin. Ja usein nämä kaikki halutaan kerralla.

Olen kuitenkin huomannut että unelmien tiellä on jossittelua ja konditionaali (-isi) sekä 'sitkuttelu'. Jos lapset vaan pysyisivät terveenä, pitäisi pitää paremmin huolta syömisistään. Sitten kun olen 5kg laihempi voisin pitää bikineitä. JOS --> PITÄIS --> SITKU. Lisäksi kaikkia tavoitteita lähdetään tavoittelemaan yhdellä rysäyksellä. Ja hetken päästä huomataan urakka mahdottomaksi, lopetetaan ja koetaan että on epäonnistuttu.

Tähän avuksi olen kehitellyt asiakkailleni tavoitteen asetteluun työkalupakkia. Tavoitteita asetetaan, niitä lokeroidaan ja varmistetaan että taakka ei käy arjen keskellä liian suureksi. Luodaan puitteet onnistumiselle. Tasoitetaan tie niin, että jäljelle ei jää muita vaihtoehtoja kuin kepeä matka suoraan kohden unelmia.

Koska oma unelmani on ryhtyä joskus paikkariippumattomaksi, matkustaa silloin kun haluan, mutta silti pitää kiinni toteutuneista unelmistani kuten personal trainingistä ammattina, sukeltamisesta ja tanssimisesta harrastuksina sekä tietenkin miehestäni ajattelin että kirjoitan tämän osaamiseni e-kirjaksi. Myymällä e-kirjaa saan edelleen valmentaa, voin pyöriä pitkin maailman turuja vapaammin kuin palkkatöissä sekä nauttia mieheni seurasta.

Oikeasti tulossa on e-kirjasarja, jossa tarjotaan tavoitteen toteutumiseen apuja jatko-osissa. Ensimmäinen osa Tavoitteet ja motivaatio ilmestyy syyskuussa 2014. Seuraavat osat tulevat käsittelemään oman kehon painolla harjoittelua, kahvakuulailua, kuntosaliharjoittelua sekä tietenkin ruokavaliota. Kirjoista kiinnostuneet ovat erityisasemassa liittymällä uutiskirjeen tilaajaksi. Uutiskirjeen tilaajille on luvassa etuja, kuten virtuaalivalmennus kaupan päälle. Lisäksi uutiskirje tarjoaa vinkkejä arjen parantamiseen jo nyt.

Jos kiinnostuit kirjaa sähköpostiosoitteesi alle. Lupaan pitää sen turvassa ja käyttää sitä vain hyvään.

Hyvinvoinnin aakkoset kirjasarjan uutiskirjeen tilaat tästä

* indicates required

Sähköpostiosoite * 

Etunimi 

Sukunimi 

Jos haluat tietää aiheesta lisää katso tänne: http://hyvinvoinninaakkoset.launchrock.com/ tai tänne: http://movemeliikuttaa.blogspot.fi/p/kirjaprojekti.html
---

Kannustakaa lapsianne rakkaudella

Törmäsin tällaiseen tutkimuksen kaltaiseen artikkeliin. Artikkelissa on mietitty sitä, millä tavalla urheilevan lapsen vanhempi voisi parhaiten tukea ja kannustaa lastaan. Ja kerrankin tätä on kysytty niiltä urheilijoilta itseltään! Ei haastateltu psykologia, valmentajaa tai vanhempia, vaan niitä joita kannustus koskee. Niitä jotka kokevat sen vaikutukset arjessaan päivittäin.

Itse olen huomannut kuinka läheisimpien kannustus tai haukku merkkaa enemmän kuin tuhatkertainen määrä vastaavaa palautetta joltain puolitutulta. Vanhempien palaute on siis taatusti tärkeää ja merkityksellistä urheilevalle lapselle. Ja lapsella tarkoitan nyt itseasiassa kaiken ikäisiä. Jonkun lapsia me kaikki ollaan, aina. Olen kirjoitellut aikaisemmin siitä miltä tuntuu kun äiti tulee katsomaan liki kolmekymppisen tyttärensä tanssikoulun kevätnäytöstä. Hyvältä, lämmittävältä ja ihanalta. Saatika kun äiti tulee katsomaan tyttärensä esitystä tanssikisoihin ja ottaa mukaan kummitädin.

Tutkimuksen anti on yksinkertainen. Vanhempien ei tarvitse tietää lajista ja suorituksesta kaikkea, tai oikeastaan mitään. Tärkeintä on olla tukena kaikin tavoin. Ei tuomita, vaan kannustaa yrittämään. Kysyä lopputuloksesta riippumattomia asioita, kuten "Oliko sinulla hauskaa?". Kertoa että vanhempi on ylpeä, no matter what. Ja mikä tärkeintä, kertoa että välittää ja rakastaa.

Nuorella urheilijalla (ja sillä vähän vanhemmallakin) on riittävästi niitä ihmisiä joiden tehtävä on kertoa virheistä, esitellä onnistumisia ja luoda tarvittavaa painetta jossa voi kehittyä timantiksi. Vanhempien tehtävä ei ole luoda lisää paineita ja monesta tuntuu, että vanhemman hyvää tarkoittava ele puuttua ja ottaa selvää asioista luo paineita. Neuvot ja ohjeet voivat myös olla ristiriidassa valmentajan antamien ohjeiden kanssa. On helppo ymmärtää miten hyvin etenee juna jossa on kaksi eri suuntiin vetävää veturia.

Tärkeitä fraaseja suomeksi käännettynä ennen peliä/kilpailua:

1. Pidä kivaa.
2. Tee parhaasi.
3. Rakastan sinua.

Ja jatkotoimenpiteet pelin/kilpailun jälkeen:

1. Oliko kivaa?
2. Olen ylpeä sinusta.
3. Rakastan sinua.

Tärkein fraasi urheilijoilta kysyttäessä oli kuitenkin seuraava:
"On ilo katsoa kun pelaat/kilpailet"

Näillä eväillä tähän ystävänpäivään.

Katsokaahan Facebookista tarjous yhteistyökumppani Pumpulin kanssa. Ostamalla minkä tahansa Kaverille Kans! kampanjan tuotteen viikonlopun aikana osallistutte Lymfa-jalkakylpypaketin arvontaan. Samaten jos jonkin Pumpulin Kaksin Kivaa paketin ostat viikonlopun aikana, minä tarjoan arvontaan oman pakettini.

Tekemisestä ja parhaansa yrittämisestä

Ajattelin taas väliin paasata motivaatiosta ja siitä mikä erottaa tekemistä ja sitä että yrittää parhaansa. Oletusarvona itsellä se, että näiden välillä on eroa.

Ystävien, rakkaiden, asiakkaiden ja itsensä kanssa jää usein kiinni siitä, että aikoo yrittää parhaansa. Tätä toistelevat ammatikseen urheilevatkin. Onko kyseessä silloin tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen vai valmiiksi epäonnistumiseen valmistautuminen? Alan kallistua jälkimmäiselle kannalle. Etenkin urheilijoiden kohdalla.

Kuva lainattu Fit Fab Cities blogista: http://www.fitfabcities.com/2013/02/11/motivation-monday-41/

"Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää" - lause kertoo minulle, että urheilija aikoo yrittää ja sitten mahdollisesti olla tyytyväinen tulokseen riippumatta siitä mikä on tulos. Kaikki kunnia ammatikseen urheileville! Omalla kropalla elantonsa ansaitseminen on raakaa ja vielä erityisraakaa kun sitä pitää tehdä alituisessa voiton pakossa. Pitää olla parempi kuin muut, ne kaikki muut jotka treenaavat ihan yhtä kovaa. Mutta voitko aidosti uskoa, että urheilija yrittää ylittää itsensä jos hän jo ennen suoritusta on valmis hyväksymään tuloksen kuin tuloksen? Toisaalta, voiko voitosta tulla aitoa onnistumisen tunnetta, jos se on saavutettu jollain vähäisemmällä kuin täydellä sydämellä urheilulla?

Tavallisen tallaajan elämässä, eli sinun ja minun arjessa voi tuntua pieneltä erotella parasta yritystä ja parasta suoritusta. Vaan sillä voi olla se merkittävä ero, miksi naapuri tiputtaa 10kg ja muuttaa lopullisesti elämänsä terveelliseksi kun toinen kaveri onnistuu aluksi ja repsahtaa lopulta takaisin motivaatiokuoppaan. Naapuri saattoi päättää tehdä, yrittämisen sijasta. Naapuri voi olla se, joka ei valmistautunut epäonnistumaan tai vain melkein tavoittamaan oman unelmansa. Naapuri on ottanut riskin siitä, että tuntuu isosti pahalta jos epäonnistuu kun on oikeasti tehnyt ihan kaikkensa ja vähän vielä enemmänkin. Riski kannattaa silti ottaa. Isot liikkeet ovat näyttäviä :)

Hämmentävän huonosti valittu motivaatiotekstin tausta, mutta menkööt :)

Seuraavan kerran kun asetat itsellesi tavoitteita, aseta ne sille tasolle jossa tiedät saavuttavasi ne. Lähde täydellä teholla saavuttamaan (ei vain tavoittelemaan/yrittämään) asetettua tavoitetta äläkä suostu epäonnistumaan. Älä suo aivoillesi mahdollisuutta ajatella "mitä sitten jos en saavutakaan tätä tavoitetta?". Ajattele, että lähdet tekemään, et yrittämään. Takaan tuloksia. Takaan myös mielenkiintoisen matkan, möykkyjen kera, takuuvarmasti.

Edellisen viikon treenit

Tänään on huhkittu olan takaa ja siivottu koko koti. Mies imuroi, minä pesin lattiat. Yhdessä kannettiin myös kasoittain lehtiä, pahveja ja muuta lajiteltua roskaa pois nurkista tilaa viemästä. Päivittelin HeiaHeiaan viikon urheiluita ja homma näyttäisi jotakuinkin tältä.

Ei jälleen kerran ihan ohjelman mukaisesti, mutta lähempänä ollaan. Kävin torstaina tuuraamassa ohjaajakollegaa, jonka selkä prakasi enkä sitten kerennyt enää omalle tanssitunnille. Torstai aamuun osui myös tuo aiemmin uhoamani kössimatsi. Perjantailta puuttuu kehitysryhmän treeni, koska niitä siirrettiin poikkeuksena aiemmaksi päivällä, jolloin olin vetämässä omia tunteja.

Ryhmä on menossa Arktiset askeleet tanssikilpailuun, mutta minä päätin jäädä tältä reissulta pois. Päätös alkaa vaikuttaa päivä päivältä viisaammalta, koska en ehtisi harjoitella ryhmän kanssa lähes yhtään ennen tapahtumaa. Tulevalla viikollakin olen sopinut ohjauskeikan perjantai-iltaan. Käyn vetämässä useammalle kymmenelle juhlijalle helppoa juhlien teemaan sopivaa tanssia. Jotta jännitys säilyy, ei paljasteta enempää ;)

Miten oma treeniohjelma etenee?

Kirjoittelin tammikuun puolivälissä omasta treeniohjelmastani. On tullut väliraportin aika. Ei ole mennyt niinkuin Strömssössä, mutta yritys on ollut kovaa. Nilkka on vihoitellut niin että jouduin lepäilemään viikon verran ja sitten koitin kestäisikö nilkka luisteluhiihtoa. Ei kestänyt, tuli vartin hiihto luistelutyylillä ja sitten kotiin kirosanoja ja harmin kyyneleitä niellen. Onneksi oli ymmärtäväinen ystävä matkassa, muuten olisi varmaan oikeasti sukset lentäneet kaaressa pitkin mäkeä.

Ohjelma meni pähkinänkuoressa näin:

• *Maanantai: Kuntosali ja tanssitunti sekä 1h ohjaamista
• *Tiistai: Aerobinen harjoitus + lounastreeni
• *Keskiviikko: Venyttelypäivä tanssitunnilla höystettynä jos siltä tuntuu
• *Torstai: Kuntosali ja tanssitunti
• Perjantai: 3h ohjaamista ja 2h tanssia
• Lauantai: Kuntosali ja venyttelyä.
• Sunnuntai: Pitkä aerobinen harjoitus 

*merkkaa sitä, että jossain piti olla aamuinen kössipeli

Nilkan vuoksi kössipelejä on pelattu tammikuussa kerran. Ensi viikolla menen pelaamaan vaikka henki menisi. Maanantainen kuntosali on osoittautunut mahdottomaksi ja välillä olen viikon muita kuntosaleja korvaillut kahvakuulaamalla ja Bodypump tunnilla. Olen hakenut Bodypumpista tuntumaa, josko vaikka meikäläisestä tulisi lajin lisenssoitu ohjaaja. Lounastreenit ovat jääneet harmillisesti työkiireiden alle, mutta työt on kivoja, joten ei se ole niin justiinsa. Olen toisaalta hakenut välillä omaa intervallityyppistä lihaskuntotreeniä aamusalilla. Jos jokin korpeaa tosissaan se on tanssin vähentyminen ja juoksujen puuttuminen. Icebugit huutelevat eteisen kaapissa, että "mennään kovaa kirpakassa talvisäässä", vaan turvonneella nilkalla ei urheilla...

HeiaHeiaan olen pyrkinyt merkkaamaan kaiken. Osa ohjauksista ja treeneistä kuitenkin aina unohtuu merkkailla

Jännä efekti tuo raivo kun kroppa pettää alta. Juttelin aiheesta muutamankin henkilön kanssa ja paljon liikkuvilla oli ihan samanlaisia kokemuksia. Se voimattomuuden ja harmin tunnelataus on ylitsevyöryvä. On vihainen omalle kropalleen, vaikka tietää ettei se mitään auta. On vihainen puolelle maailmaa, koska ei oikein tiedä minne sen kaiken veetutuksen purkaisi. Liikkuvalle ihmiselle kropan kremppa on hetkellinen maailmanloppu.

ps. Ja kyllä merkkasin tämänpäiväisen kahden tunnin shoppailun ylös :) Juoksin kummipojan perässä ja käytiin me vähän pihallakin pelaamassa uutta jännää liikuntapeliä nimeltä Ingress. Lisää tietoa tuosta tulossa ehkä piakkoin :)

PT:n oma treeniohjelma

Muistatteko kirjoituksen: "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä"? Siellä ehdottelin itselleni ryhdistäytymistä ja kyselin teiltäkin aikataulua ryhdistäytymisen suorittamiseen. Ehdoteltiin marraskuun loppua... Kröhöm. Palaan asiaan nyt.

Tavoittelen seuraavia asioita:

1. 5kg painonpudotus ennen kesää, josta 3kg ennen Thaimaan reissua helmikuun lopulla (toiveissa on, että Thaimaan reissu ei nosta painoa, mutta tiedättehän te miten hyvää ruokaa siellä on...)
2. Hapenottokyvyn nostaminen pikkuhiljaa kesän Pirkan pyöräilyä ja mahdollisesti puolimaratonia varten vähintään seuraavalle "tasolle" (keskiverrosta hyväksi). Nykyisellä hapenottokyvyllä juoksisin puolimaratonin arviolta reilussa 2,5 tunnissa, joka on enemmän kuin kesän lopulla... Alaspäin on tultu :(
3. Kiinteytyminen, lihaskunnon parantuminen ja arjessa jaksaminen tulevat tämän homman sivutuotteina puoliautomaattisesti

Aion saavuttaa tavoitteet seuraavantyyppisellä viikkosisällöllä:

• *Maanantai: Kuntosali ja tanssitunti sekä 1h ohjaamista
• *Tiistai: Aerobinen harjoitus + lounastreeni
• *Keskiviikko: Venyttelypäivä tanssitunnilla höystettynä jos siltä tuntuu
• *Torstai: Kuntosali ja tanssitunti
• Perjantai: 3h ohjaamista ja 2h tanssia
• Lauantai: Kuntosali ja venyttelyä.
• Sunnuntai: Pitkä aerobinen harjoitus 

*Jollekin arkiaamulle tulee lisäksi sijoittumaan kössipeli 45-60min peruskestävyystasolla sykkeiden osalta.

Kuvat tämänpäiväiseltä hiihtolenkiltä. Sininen hetki

Ajattelin jaksottaa hommaa seuraaviin erilaisiin asioihin tähtääviin isompiin palasiin. Lisäksi tahdon jokaisen jakson sisältävän palauttavia jaksoja vakiomenemisten sallimissa rajoissa. Palauttavat viikot tuskin ovat mahdollisia, mutta oheistreenin voin jättää pois tai korvata kehonhuollollisilla toimenpiteillä tasaisin väliajoin.

Matkan alkuun asti ja matkan aikana soveltuvin osin (yht. noin 2kk):
Peruskestävyyden rakentaminen aerobisella puolella ja perusvoimatreeni lihaskunnon puolella. Tämä tarkoittaa salilla 6-12 toiston sarjoja, joiden välillä palautellaan 1-4minuuttia ja käytetään 60-80% kuormaa maksimista. Peruskestävyystreeni on pitkää, suhteellisen matalatempoista ja minun ikäiselläni henkilöllä sykealueella 114-133 tapahtuvaa liikuntaa. Energianlähteenä on pääosin kehon rasvat. Tämä tukee peruskunnon rakentamista ja kiinteytymistä yhtä aikaa.

Maalis-huhtikuussa noin 2kk ajan:
Vauhtikestävyyden parantaminen ja peruskestävyyden ylläpito. Voimakestävyys pidemmillä sarjoilla kuntosalilla tukemaan peruskestävyyden ylläpitoa. Käytännössä aerobisiin lenkkeihin lisätään kierroksia ja mennään syketasoilla 133-161. Voimakestävyys tarkoittaa salilla 12-15 toiston sarjoja, 40-60% kuormalla. Palautusta 30-60 sekuntia sarjojen välillä.

Touko-keäkuussa noin 2kk ajan:
Peruskestävyyttä ja pitkäkestoista aerobista treeniä pyörällä ja juosten. Vauhtikestävyyttä ja suoria anaerobisia intervalleja välipaloiksi. Tämä tarkoittaa lenkillä täysiä paahtamista ja sykkeiden nostatusta intervalleissa ihan tappiin asti, eli jonnekin 190 tuntumaan. Lihaskunnon puolella keskitytään pikavoimaan ja lihaskestävyyteen painottaen jälkimmäistä. Lihaskestävyys paranee 15-100 toiston sarjoilla, alle 40% kuormalla ja 0-30 sekunnin palautuksilla. Pikavoimaa kehitetään 3-8 toistomäärillä, 0-40% kuormalla ja 3-5min palautuksilla. Aion tehdä pikavoimaa nimenomaan pyöräily- ja juoksulihasten rääkkäämiseksi eli jaloille.

Motivaatiosta ja keinoista

Blogeja, lehtiä ja muita foorumeita koluttuani huomasin, että vuodenvaihteen ykkös puheenaihe on motivaatio. Kuinka motivaatio synnytetään, miten sitä ylläpidetään ja miten voi estää motivaatiokuopan syntymisen? Olen itse oppinut ajattelemaan asiaa hieman eri kantilta ja haluan jakaa ideani ja pari fiksua blogikirjoitusta aiheeseen liittyen kanssanne.

Kun ei saavuta tavoitteitaan vika ei ole motivaation puutteessa vaan käytetyissä keinoissa

Usein asiakkaat kertovat epäonnistumisestaan sanomalla "En vaan saa motivoiduttua". Sanaa motivaatio käytetään tässä korvaamassa tekoa tai teon sanaa. Oikeasti kyse on siitä, että motivaatio on olemassa, mutta tekeminen on vääränlaista tai siis sellaista jota ei tule tehtyä. Motivaatiossa ei voi olla vikaa, koska päämäärä on selkeänä mielessä ja sitä kohden tekemisillä koko ajan pyritään. Vika on siis tekemisessä tai tekemättä jättämisessä.

Kun löydät itsellesi sopivat keinot, tulee tekemisestä automaattista, vaivatonta, itsestään selvää, kivaa ja mukavaa. Ei tarvitse erikseen motivoitua tekemään jotakin puolittain vastenmielistä, vaan ihan ilman erillistä tsemppausta tekee asioita jotka jouduttavat tavoitteen saavuttamista.

Tästä syystä puolet asiakkaistani ei käy kuntosalilla lihaskuntoharjoittelemassa. Se voi olla yksi keino saavuttaa lihaskuntoon parannusta ja samalla pudottaa painoa (koska perusaineenvaihdunta nousee) sekä parantaa jaksamista arjessa, mutta kuntosali ei suinkaan ole ainut keino maailmassa. Löytyy kahvakuulaa, lumitöitä, kotijumppaa, crossfit jne. Osa asiakkaistani ei viihdy kuntosalilla ja se tuntuu turhauttavalta. Ja mitä sitä itseään, kivaa ihmistä, kiusaamaan? On muitakin vaihtoehtoja ja PT:n tehtävä on auttaa löytämään se itselle paras tapa saavuttaa tavoitteet esim. lihaskunnon parantamisen osalta.

"sitku" ja "-isi" konditionaalit täyttävät elämän eikä mistään koskaa tule mitään

Oletko huomannut eläväsi elämääsi "sitku"-moodissa? "Sitten kun olen 10kg laihempi teen...", "Sitten kun lapset ovat yli 10v. otan aikaa itselleni", "Sitten kun töissä kiire helpottaa lähdetään lomalle". Oletko huomannut, että nämä "sitku"-hetket eivät lähene koskaan toteutumista vaan ovat aina jossain tulevaisuudessa? Tätä kutsutaan tulevaisuudessa elämiseksi, jossa nykyhetken onnistumisista ei älyä nauttia. Aina tuntuu että tulevaisuudessa on jotain hetkiä joiden toteutumista vain odottaa. Pistämättä itse tikkua ristiin asioiden toteutumisen eteen.

Toinen elämän pysäyttävä tapa on konditionaalin viljeleminen omassa puheessaan. "Pitäisi mennä salille", "Tahtoisin aloittaa terveellisen ruokavalion", "Menisin jumpalle jos olisi aikaa". Kannattaa kääntää ajattelu suosiolla muotoon jossa on kaksi vaihtoehtoa: Kyllä ja Ei. Eli joko menee salille tai sitten ei mene. Mutta ei jossittele puolivälin limbossa ollen jatkuvasti pahoillaan siitä ettei mennytkään ja toisaalta on kokoajan vähän niinkuin menossa eikä siksi voi luvan kanssa maata rauhassa sohvallakaan. Poista jossittelu ja korvaa se toiminnalla ja asiat alkavat tapahtua.

Itsensä rankaiseminen kannattaa, vai miten se nyt oli?

Kun on tiukalla dieetillä (mielestäni muuten väärä keino ihan kaikille, pysyvät elämäntapamuutokset toimivat paremmin) ja ennenpitkää repsahtaa, tulee olo, että tekee mieli heittäytyä sillalta susilauman keskelle. On epäonnistunut, harmittaa, tavoite tuntuu karkaavan tavoittamattomiin ja tekisi mieli ihan vähän itkeäkin. Onko tällöin mielestäsi kyse motivaation puutteesta, heikosta mielenlujuudesta ja ikuisesta epäonnistujasta? Keskustelupalstoja lukemalla moni vastaa noihin kysymyksiin kyllä ja suorittaa aktiivisia katumusharjoituksia ja "rankaisee" kehoansa lipsahduksista entistä armottomammalla kurilla.

Kun tilannetta hieman analysoi, huomaa että tiukka nälkäkuuri dieetin muodossa johti repsahtamiseen. Joten miten fiksua on kiristää liekaa entisestään? Keho ei ymmärrä rankaisulenkin jälkeen ryhdistäytyä yhtään sen enempää kuin printteri alkaa nyrkillä iskemisen seurauksena toimia paremmin. Lähinnä väsyneestä ja dieetin kiusaamasta kropasta viedään se vähäinenkin elämänvirta, jolla normaali arki sujuisi.


Loppulausuntona minun ohjenuorani uuden vuoden lupausten pitämiseen on seuraava:

1. Määrittele tavoite jonka voit realistisesti saavuttaa sopivassa ajassa
2. Valitse itsellesi sopivia ja mielekkäitä keinoja tavoitteen saavuttamiseksi
3. Ala tehdä, älä jossittele. Jos et tee, päätä olla tekemättä hyvällä omallatunnolla
4. Jos lipsahtaa niin palaa nopeasti satulaan, älä jää maahan säälissä ja tunnontuskissa kieriskelemään

Aiheeseen liittyviä hyviä blogikirjoituksia:

• Konditionaalin käytöstä: http://abitgreenerbymariia.wordpress.com/2013/01/07/minun-todella-pitaisi-tekisin-jos-voisin/ 
• Pienillä muutoksilla pahoista tavoista eroon: http://joni.optimalperformance.fi/tapojen-muuttamisen-abc/

Uuden vuoden lupaukset mietinnässä? MoveMe tarjoaa apua toteutuksessa

On tullut aika herätä jouluruuan täyttämän mahansa vierestä ja alkaa lupailla parannusta. Yhtä hyviä tavoitteita kuin "peruskunnon kohottaminen" voi olla elämänsä ensimmäisen puolimaratonin juokseminen, vaellusreissu Suomen lappiin tai golf swingin parantaminen. Konkreettisemmat tavoitteet voivat jopa olla motivoivampia ja tuo ensimmäinen tavoite hoituu siinä sivussa kun on muutenkin mukavaa. MoveMe auttaa mielellään näissä kaikissa, ja yhteyttä kannattaa ottaa heti eikä vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Alv-prosentin noususta johtuen ja tarjottavien palveluiden laadun noustessa (functional training ja kuntouttava harjoittelu) MoveMe aikoo korottaa hintojaan vuoden vaihtuessa. Vaikkakin verottajan ohjeiden mukaan alv-korotus määräytyy maksuajankohdan mukaan, niin PT-palveluiden hinnankorotuksesta päättää yrittäjä itse. Näin ollen lupaan minkä tahansa 31.12.2012 klo:14 mennessä lukkoon lyödyn kaupan vanhoilla hinnoilla, joista esimerkkejä löytyy osoitteesta www.moveme.fi 

Otahan yhtettä soittamalla tai mailaamalla!
p. 044 5712581 tai taina.moveme@gmail.com


ps. Toimi nopeasti, paikkoja on rajoitetusti korkean laadun takaamiseksi :)

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä...

Mies on kinunnut niska-hartia ohjelmaa iäisyyden. Äidille piti katsoa välipalavaihtoehtoja jo viime syksynä ja harjoitella hommaa yhdessä. Omat reenit ovat hakeneet muotoaan vähintään puoli vuotta ja seilanneet ties missä suossa koko sen ajan... Aina välillä ajattelen että nyt laitan itselleni sen liikuntakalenterin kuntoon ja liimaan sen jääkaapin oveen ja alan noudattaa sitä. Kaiholla päädyn katselemaan ystäväni Hannan viikkosuunnitelmia hänen blogissaan. PUUH!

Näin paljon osaamista, ihan hirmu vähän aikaa!

Mutta niinhän sitä sanotaan että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Ja tässä tapauksessa Personal Trainerin lähimmät henkilöt eivät pääse ammattitaidosta nauttimaan. Eipä toisaalta pääse PT itsekään. Lähinnä ehkä liikunnallinen luonne takaa sen, ettei isompaa vahinkoa omalle kunnolle ja jaksamiselle ole koitunut.

Jos jotain on reenattu, niin pääosin kahvakuulaa ja tanssia. Tässä rakkaat kuulat matkustavat autossa

Ajattelin noudattaa omia ohjeitani, ja tehdä saamattomuudestani julkista. Lupaan tehdä itselleni liikuntakalenterin, uuden saliohjelman ja julkaista molemmat teidänkin iloksenne. Ja jos oikein hienosti sattuu, niin eiköhän miehen niska-hartia ohjelma ja äidin välipalavinkit saada jakoon myöskin. Saa kannustaa kommenteissa, ja vauhdittaa tätä projektia. Onko ehdotuksia deadlineista?

Yliopistoliikunnan ohjaajana

Yliopistoaikoinani kuuluin opiskelijoiden liikuntaliiton hallitukseen muutaman kauden. Ohjasin myös opiskelijakavereille jumppia Atalpan silloin pikkuruisissa tiloissa. Nyt kun yliopiston tilat ovat uudistuneet ja kasvaneet roimasti olen tehnyt paluun ohjaajakaartiin. Vedän kahvakuulatunnin ja Armybic nimisen tehokkaan crossfit henkisen tunnin kerran viikossa.

Tässä hallitaan kehoa

Täytyy sanoa, että opiskelijoista huokuu hyvä mieli, räjähtävä ilo ja sisukkuus. Eivät opiskelijaliikkujat ole sen taidokkaampia tai parempikuntoisia kuin muutkaan, mutta ilo ei ole kadonnut. Muualla tuntuu aina löytyvän niitä jotka pakolla vääntäytyvät tunneille tai salille, koska niin kuuluu tehdä. Yliopistoliikunnassa kaikki ovat siellä siksi että oikeasti tahtovat, oikeasti haluavat sijoittaa omaan terveyteensä.

Tässä punnerretaan

Tällaisessa ympäristössä on kuulkaa ilo vetää tunteja!

Tekosyitä ja irronneita ketjuja

Sain vihdoin avattua työpyöräilykauden viime viikolla ja poljettua läpi sateen ja viiman töihin ja takaisin. Yhteensä 13km, eli juuri sopivasti, jotta ketjut ehtivät irrota kolmesti menomatkalla... Noh, onneksi oli hanskat ja vahva luotto itseen, eikä ensimmäinen kerta.

Mietin jälkikäteen miten homma oli tuntunut niin vaikealta toteuttaa ennen sitä hetkeä kun oikeasti polkaisin pyörällä matkaan. Vähintään kuukauden päivät olen harkinnut pyöränavainten käyttämistä autonavainten sijasta. Kerran jopa seisoin pyöräilykypärä päässä eteisessä ja silti lopputuloksena menin autolla töihin.

Oli kiire, huono keli, väärät vaatteet, luvattu sadetta tai tarkoitus mennä kaupunkiin lounaalle. Oikeasti kiire on aina surkea syy, huonoon keliin tai sen uhkaan voi varautua pukeutumalla oikein ja kaupunkilounaalle voi mennä kävellen tai kaverin autolla. Jos päivän aikana pitää olla asiallisesti pukeutunut, voi paremmat vaatteet pakata laukkuun mukaan ja vaihtaa perillä. 

Työpaikalla työmatkapyöräilyyn kannustetaan. Olemme mukana kilometrikisassa (https://www.kilometrikisa.fi/) ja nyt näyttää siltä että lähdemme porukalla Pirkan pyöräilyyn. Sitä varten haaveilen edelleen uudesta pyörästä. Onko hyviä vinkkejä Tamperelaisista pyöräkaupoista? Missä saa laadukkaita pyöriä, kohtuullisen hintatason ja ehdottomasti asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua?

Hyvä tulee hyvän luokse?

Koulutuksessa oli aikoinaan paljonkin puhetta motivoinnista, ihmisen ohjaamisesta ja oman uransa ohjailusta. NLP:n oppeja käytiin läpi ja urheilupsykologian ajatuksia raotettiin hieman. Kirjoittelin itselleni silloin vihkon kulmaan elämäni ensimmäisen tulevaisuuden suunnitelman.

Tarkoituksena oli laittaa erilaisilla aikajaksoilla ylös asioita/ tilanteita joissa näkee itsensä esim. kolmen kuukauden päästä, puolen vuoden jälkeen tai vaikka vuoden parin päästä. Siis huom, ei sitä missä haluaisi olla vaan se missä uskoo olevansa.

Olen ohjelmoinut itseäni jo aiemmin karsimalla tiettyjä sanoja ja sanamuotoja omasta puheesta. Olen poistanut "pitäisi", "olisi hyvä jos.." ja muutkin konditionaalimuodot puheesta. Nykyisin en suunnittele tekeväni jotain vaan suoraan teen asioita. Tai sitten jätän tekemättä. Esimerkiksi ikkunanpesu oli aiemmin useasti puheissani esiintyvä asia joka "pitäisi tehdä" lähitulevaisuudessa. Koskaan en ikkunoita saanut pestyä. Nykyisin en puhu koko asiasta ennenkuin sitten kun olen aidosti päättänyt, että "Tänään PESEN ikkunat".

Kaiken tällaisen sisäisen itsensä motivoinnin taustalla on ajatus siitä että positiivinen ajattelu ja selkeä suunta johonkin tavoitteeseen silottavat tietä tuon tavoitteen edessä. Puhutaan että positiivinen energia kerää positiivisuutta ympärilleen lisää. Hyvä tulee hyvän luokse.

Tarkoituksena on aina nähdä itsensä valmiiksi jo perillä. Jos pystyy kuvittelemaan itsensä ja sen miltä tavoitteen saavuttaminen tulee tuntumaan, tulee pääsemään tavoitteeseensa. Jos vain haaveilee, että "olisi kiva jos..." voi tavoitteen saavuttaminen kestää mahdottoman kauan tai jäädä kokonaan toteutumatta.

Takaisin minun tavoitteisiini. Niistä ensimmäisen puolen vuoden ajalle sijoitetut toteutuivat täydellisesti. Lisäksi isompiakin tavoitteita kohden aloin jo raivata tietäni ja sitten kuitenkin pysähdyin miettimään. Olivatko asetetut tavoitteet sittenkään minulle tärkeimpiä? Halusinko aidosti juuri sitä päämäärää kohden jonka olin asettanut vaikka se vaarantaisi aiemmin saavuttamani tavoitteet? Lopputulos oli, etten ollut varma. Ja epävarmoja tavoitteita ei kannata tavoitella.

Seurasi uusien tavoitteiden laadinta ja nykyisen hyvien asioiden arvostamista täydellä sydämellä. Ja viime viikkoina yksi uudelleenharkinnan jälkeen asetettu tavoite toteutui. Täysin eri tavalla kuin ajattelin, vähän jopa yllättäen, mutta selkeästi toteutui. Hyvä tuli hyvän luokse.

Lupauksia? Teitkö sinäkin niitä?

Minä tein lupauksia itselleni jo viime vuoden marraskuussa. Olen kehitellyt itselleni ja asikkailleni motivoivaa tavoitteenasettelusysteemiä ja testannut sitä nyt pari kuukautta itselläni. Ja kuulkaa tämä toimii!

Yksinkertaistettuna, olen pyrkinyt yhdistämään tietouteni psykologiasta, erilaisista pinnalle pompahtaneista motivointijärjestelmistä (esim. Secret), NLP:stä ja motivoinnista ylipäänsä ja tekemään niistä mahdollisimman yksinkertaisen kokonaisuuden. Tämän avulla pitäisi saada elämä siihen järjestykseen, että siihen mahtuu niin haluttaessa liikunta, oikein syöminen ja ylipäänsä oma hyvinvointi.

Ensin listataan mitä elämältä pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä haluaa. Laitetaan nämä asiat tärkeysjärjestykseen ja määritellään mille elämän osa-alueelle ne pääosin kuuluvat. Sitten mietitään mitä resursseja ne vaativat (aikaa, rahaa, muita ponnisteluita?). Tämän jälkeen mietitään uudestaan tärkeysjärjestystä ja pyritään varmistamaan ettei jokin elämänalue kuormitu liikaa syntyneessä järjestyksessä.

Tämän jälkeen mietitään motivoivin järjestys. Motivoidutko sinä enemmän pienistä vai isoista voitoista? Pitääkö alle saada pari pienempää toteutunutta tavoitetta ensin vai haluatko suoraan hyökätä ison möhkäleen kimppuun? Ja kun kaikki nämä järjestelyt on tehnyt voidaan alkaa asettaa suoria aikarajoja ja osatehtäviä. Kuvitellaan miltä tavoitteen saavuttamisen jälkeen tuntuu, miltä silloin näyttää ja mitä sitten tehdään. Ja sitten aletaan elää unelmaa todeksi :)

ps. Suunnitelmiin saa kuulua apureita, kuten PT, joka piiskaa eteenpäin hankalissa kohdissa ja etenkin tuulettaa maaliviivalla. Suosittelen ottamaan yhteyttä, jos tässä voisin olla avuksi. Riku Aallon fiksuja mietteitä Ilta-Sanomissa aiheeseen liittyen voit lukea täältä.

pps. Kaikki kuvat liittyvät johonkin omaan tavoitteeseeni.

Tulevaisuuden tavoitteita

Mikään harjoittelu ei ole motivoivaa pidemmän päälle, jos siihen ei kohdistu jotain tavoitteita. Ja nyt jos koskaan on tullut aika asettaa tavoitteet ensivuoden kesän varalle. Olen yllätyksekseni kajahtanut juoksuun jonkin verran. Etenkin kun se tapahtuu joko aamulla yksin ja luonnon hiljaisuudessa tai isossa tapahtumassa hyvällä seurueella. Kahvakuulailu on kanssa ihan mahtavaa, mutta kisamielessä en halua kuulaa heiluttaa. Jostain takavasemmalta olen istuttanut takaraivooni halun suorittaa Triathlon, edes puolikas.

Tästä lähtee siis minun tavoitteet ja haaveet kavalkadi:

Ehdottomasti uudestaan on päästävä Extreme Runille 19.5.2012 Vantaalle. Tällä kerralla voisi yrittää jo ihan tosissaan aikaa juosta, eikä vain fiilistellä menoa :)

Sitten jalka vipattaa kovasti johonki Pirkan kierroksen lajiin käydä tutustumassa. Pyöräily voisi olla kova laji. Sitä ennen toki tulee mahdolliseksi Pirkan hiihto 4.3.2012 sunnuntaina. Ja itseasiassa Pirkan hölkkä on jo tulevana sunnuntaina! Olen täysin epähuomioinut moisen, enkä taida ehti näin nopealla varoituksella kisakuntoon (33km juokseminen muuten vaan voi olla kohtalokasta). Kerralla yli 40km hiihtäminen voi olla omien rajojen ulkopuolella, mutta harkintaan pistetään. Pirkan Pyöräilyyn saatan uskaltautua jo nyt lupautumaan.

Jos Tampereen puolimaraton järjestetään ensi vuonna, olen taatusti mukana. Mikä sen hienompaa kuin pistellä omissa kotimaisemissa juosten iloisessa ja energisessä porukassa. Olin tänä vuonna vain katsomassa menoa ja kannustamassa kummipoikani isää. Harmitti ihan valtavasti etten lähtenyt itse jo tänä vuonna mukaan!

Sitten aiheeseen Triathlon. Helsinki City thriathlon voisi olla hyvä matka lähteä harjoittelemaan, mutta päässäni huutaa miksi en lähtisi puolimatkalle Joroisille? Kerralla kunnolla, eikö? Toisaalta Joroinen tarjoaa myös sprinttimatkaa. Ei sekään hassummalta kuulosta. Mitä mieltä te olette?

Pelottavin osuus triathlonissa....

Triathlonissa eniten pelottaa uiminen. Pysyn pinnalla ja osaan uida, mutta kroolailu tai minkäänsorttinen nopea eteneminen pitkällä matkalla ei suju (ilman räpylöitä). Ehkäpä seuraava etappi on siis kaivaa uimaopettaja avuksi?

Onko sinulla jotain tavoitteita jo seuraavalle vuodelle? Millaisia?
Miten ne valitsit? Miten aiot niitä varten harjoitella?

Motivoitumisesta ja motivoimisesta

Törmäsin tähän sarjakuvaan jo kesällä ja leikkasin sen talteen. On unohtunut kyllä jo lehti ja päivämäärä, mutta haitanneeko tuo mitään? Veikkaus osuu vahvasti Hesariin, mutta voin olla väärässäkin.

Tähän sarjakuvaan kiteytyy mielestäni kaksi faktaa motivaatiosta:

• Motivoitumiseen vaaditaan joku riittävän tärkeä ponnin, jotta aito, pysyvä, motivaatio voi syntyä
• Vain itse voi loppukädessä päättää motivoitua ja pysyä motivoituneena

Näinkin lyhyisiin aatoksiin jätän teidät tällä kertaa ja ryntään tanssitunnille <3

Kiireinen viikko!!!

Tiedättekö niitä hetkiä, kun tuntuu, että ei ehdi yhtään hengähtää ja ohjauslangat tuntuvat lipsuvan käsistä niin töissä kuin omassa elämässä? Alkaa unohdella asioita, tuntuu ettei ehdi syödäkään kunnolla saati liikkua. Minulla on ollut sellainen viikko (tai se on edelleen meneillään). Tästä syystä blogissa on eletty hiljaista kautta.

Aamulenkillä seikkailin mm. Ahlmanin maatilan maisemissa. Hopoteja sekä ammuja
keskellä kaupunkia :) (kuva lainattu heidän sivuiltaan)

Näinä hetkinä pitäisi muistaa, ettei maailma valmistu yhdessä päivässä, eikä se suinkaan suistu raiteiltaan jos kaikkea ei saa tehtyä ajallaan. Lisäksi itselleen voi muistuttaa, että oikein syöminen ja liikunnan ylläpitäminen kiireestä huolimatta ovat tärkeitä asioita. Ne itseasiassa auttavat selviämään stressaavista viikoista.

Muutamaksi päiväksi ehdin itse jo unohtaa nämä periaatteet, ja kävin vain viikottaisilla tanssitunneillani (IHANIA!) ja vannoin meneväni aamulenkille kuten tavallisesti. Aamulla kellon soittaessa keho kuitenkin pakotti nukkumaan aamulenkin verran (30min) pidempään, jotta edes kahdeksan tuntia tulisi täyteen. Pää oli niin puuroa, ettei sille voida antaa vastuuta moisesta :)

Tänään pääsin aamulenkille aiotusti, ja se lipsahti pidemmäksi kuin oli tarkoitettu. Ja sillä lenkillä jaksoin pusertaa tämänkin pitkän päivän kunnialla päätökseen töiden osalta. Olo oli aurinkoinen ja raikas. Suosittelen lämpimästi miettimään mistä arkeen saa voimaa jo vähän ennen sitä hullunmylly-viikkoa, joka vaanii syksyisin kulman takana. Silloin homma ei luiskahda käsistä vaan kaikki hoituu rutiinilla.

Treenipäiväkirja - hyötyä, etua, onnistumisen elämyksiä

Minulla on yksi päiväkirja, ja se on treenipäiväkirja. Haluan kertoa nyt, miksi kannattaa treenamisen tehoon ja tasoon katsomatta aloittaa oma.

Treenipäiväkirjaan merkitään ylös treenejä, ja voidaan myös käyttää sitä suunnitteluun tulevia treenejä varten. Treenipäivä on itseopiskelun ja kannustuksen väline, joka on uskomaton voimavara silloin kun tuntuu ettei hommat etene tai kun ei jaksa lähteä salille tai juoksulenkille. Tunnollisella kirjaamisella saattaa saavuttaa myös sen, ettei kehtaa olla menemättä kun sitten treenipäiväkirjaan tulee ihan tyhjä viikko tai suunnitellut treenit siirtyvät ensi viikolle.

Minun treenejäni valvoo Pikku Myy

Miten tuo sitten voi motivoida? Eikö kaiken ylöskirjaaminen ole aika rasittavaa ja väsyttävää? Aluksi kyllä, sitten siitä tulee tapa jota ei huomaa. Motivaatio tulee siitä, kun näet mustaa valkoisella, joka todistaa että olet kehittynyt. Sekin motivoi, kun huomaa kuinka tasaisesti ja kiltisti on jaksanut treenata. Ja mikä parasta, tule määritelleeksi itsellesi tavoitteita huomaamatta. Numeerisesti mitattavissa olevia tavoitteita alkaa asettaa itselleen alitajuisesti kun koko ajan kirjaa vihkoseen parantuvia numeroita. Niin ja siis mainittakoot, että selkeillä ja realistisilla tavoitteilla on tapana motivoida.

Jännin ominaisuus treenivihossa oli itselle se, että pystyin selvittämään miten tasaisin väliajoin kuin tyhjästä tullut flunssa kehittyi. Treeniin tuli outo tauko tai epätasaisuutta noin 3 viikkoa ennen flunssaa. Ristiinvertaamalla kalenterin kanssa syy tähän selvisi: oli ollut kiire töissä/ ihmissuhteissa/ jossain muualla ja iso stressi. Yöunet tippuivat alle kuuteen tuntiin yössä ja siitä alamäki oli valmis ja flunssa iski. Nykyisin osa flunssista on vältetty sillä, että olen huomannut jo sen ensimmäisen epäsäännöllisyyden merkit treeneissä, miettinyt syitä ja tarvittaessa pakolla hidastanut tahtia ja koittanut laukaista stressiä.

Miten treenipäiväkirjan pito sitten tapahtuu?

Valitse joku kiva vihko, joka sopii joko taskuun/ treenilaukkuun tai on muuten kätevä ja sopii omaan tyyliin ja elämään. Ala täyttää tekemiäsi treenejä niin, että selviää:

• Mitä lajia olet harrastanut
• Millä ohjelmalla (esim. kuntosaliohjelmasta jotain mainintoja harjoitetuista lihasryhmistä tai suoraan ohjelman "numero")
• Kuntosali tai muussa painoharjoittelussa kirjaa millä painoilla ja toistomäärillä on harjoiteltu
• Aerobisessa lajissa merkkaa ylös kesto, keskisyke, matka (jos sellainen pätee lajiin), tehot
• Fiilis esim. hymiöllä tai sanoin ja jos mahdollista myös tulkintaa siitä miksi meni hyvin/ ei mennyt hyvin (Tärkeä kohta!) 
• Kirjaa ylös johonkin omaan tavoitteeseen liittyviä tunnuslukuja tasaisin väliajoin, esim. painonpudotustavoitteen lähestyminen on huiman motivoivaa

ps. Netissä toimivat treenipäivyrit, jotka ovat osa sosiaalista mediaa eivät toimi tässä. Syynä on niiden sosiaalinen luonne. Ne ovat äärimmäisen hyviä muiden motivoinnissa ja siinä että voit motivoida muita hehkuttamalla omia treenejäsi. Näihin harvoin tulee kirjattua mitään henkilökohtaista, toisin kuin omaan päiväkirjaan. Ja ne henkilökohtaisuudet ovat niitä tärkeitä. Siksi tässä jutussa ei ole kuvia minun päivyrini sisältä, vain kannesta :)