Toimiiko etävalmennus?

Olen itse jotenkin vakuuttanut itseni siitä, että valmennusta voisi tehdä parhaiten kasvokkain. Etenkin kun kyseessä on liikunnan valmentaminen, niin oikeat suoritustekniikat vaativat usein koskettamista, joka ei videon välityksellä oikein toimi. Eikä me vaan olla robotteja, jotka suoraan mallioppivat videolta täysin oikeat tekniikat.

Sitten törmäsin tällaiseen tekstiin, jossa kerrotaan kevyestä tutkimuksesta painonpudostutavoitteisilla henkilöillä, jotka joko saivat valmennusta puhelimitse tai eivät saaneet. Valmennusta saaneet pudottivat enemmän painoaan per henkilö, jopa 5kg per henkilö tai yhden pykälän painoindeksissään.  Valmentamattomat tiputtivat vähemmän painoaan, jolloin tulokset eivät koko ryhmän osalta olleet kovin merkittäviä. Valmennetuista noin 30% onnistui tavoitteissaan, kun vertailuryhmästä painoa tiputti 22%. Eli valmennuksella on väliä, myös etänä?

Fiilis Fitneksen LesMills triathlonin pöperöt olivat terveellisiä ja maukkaita

Onnistumiseen liittyy useita asioita, esim. ympäristön tuki, hyväksyvä sisäinen puhe ja toimivat "välineet" tavoitteen kannalta. Näitä kaikkia voi opettaa valmennettavalle myös puhelimessa. Painonpudotukseen ei tarvita välttämättä treeniä, vaan 80-90% tavoitteesta voidaan täyttää ruokavaliota muuttamalla. Näin ollen väline on ruokavaliovalmennus, joka on täysin hoidettavissa etänä. Minäkin olen suorittanut tätä jo useamman vuoden myös online-tyyppisesti. Hyvin tuloksin.

Hyväksyvä sisäinen puhe tarkoittaa sitä, että muistamme kiittää itseämme hyvistä teoista ja olla rankaisematta huonoista. Oman itsensä sabotoiminen on yhtä helppoa kuin ajatukset jotka etenevät esim. seuraavasti; "Taas tekee mieli karkkia" --> "En koskaan pääse eroon karkinhimosta, aina kun yritän se vaan yltyy" --> "Ei kannata edes vastustella, ei minusta ole tähän" jne. Tässä on useassa kohtaa oman itsensä vähättelyä, masentumista jo ennen sortumista, ennen minkään ikävän tapahtuman realisoitumista. Kun taas kannustava sisäinen puhe voisi edetä seuraavasti; "Taas tekee mieli karkkia" --> "Jännä kuinka olen nykyisin siitä tietoinen! Ennen olisin jo ottanut suklaapatukan" --> "Oih! Nyt tekee mieli suklaata" --> "Olisikohan minun nälkä tai jano? Taitaa edellisestä ateriasta olla jo melkein kuusi tuntia" --> "Menenpä syömään jotain, jälkiruoaksi voin ottaa rivin suklaata jos vielä tekee mieli".

Itsensä ja elämänsä rakastaminen on hyvästä.

Ympäristön tuesta vinkkailen myös ruokavaliosta kertovassa e-kirjassani (Syö mielelläsi oikein). Jostain syystä, meidän lähipiirimme haluaa että kuulumme joukkoon ja teemme sen ruoan avulla. Jos ilmoittaa että on laihiksella, se herättää osassa lähipiiriämme alitajuisen tarpeen tyrkyttää meille pullaa, kakkua ja keksejä apinan raivolla. He eivät tarkoita pahaa, mutta eivät myöskään helpota matkaa pienempään painoon. Kannattaa miettiä kenelle kertoo ja miten toivoo heidän toimivan jatkossa. Pulla ei ole pahasta, mutta jos niitä vetää kolminkertaisen määrän vs. ennen painonpudotusprojektia se voi hiukan haitata lopputulosta.

Ehkäpä pitäisi siis uudistaa omakin asenne etävalmennuksiin. Mitä sinä olet mieltä? Kerro kommentteihin.

Koulutusviikonlopun antia

Ai kamala miten ihana viikonloppu! Pillittämistä seuraavalla kerralla ei voitane välttää, niin ihania ovat kurssikaverini tuolla PT-opinnoissa. Fiilis on katossa ja tsemppareita riittää. Jos koko maailma olisi näin positiivinen niin mitäköhän tapahtuisi?

Armoitettujen PersReenareiden ensimmäinen yhteinen juoksulenkki tuli suoritettua koulutuksen ruokatauolla. Tavoitteena on lähteä hupisarjassa juoksemaan ExtremeRun Vantaan Hakunilaan toukokuussa (http://www.extremerun.fi/). Into on piukassa, mutta saa nähdä mihin kyvyt riittävät :)

Mutta sitten "itse asiaan", eli koulutusviikonlopun antiin. Kävimme läpi tuotteistusta ja psyykkistä valmennusta. Jälleen kerran jäin tilanteeseen jossa kipinä oli sytytetty ja sitten jäin janoamaan lisää, lisää, lisää! Voi kun joku laskisi miten tämä PT-homma kannattaisi taloudellisesti yhtä hyvin kuin toimistolla it-nörtteily. Siis eihän rahalla ole väliä, paitsi silloin kun sitä ei ole...

Tuotteistus tulee tuskin olemaan itselleni ongelma, mutta myynnillisessä mielessä olen vähän heikko. Itsensä hinnoittelu kangertelee, se on kovin hankalaa. Aion silti onnistua tässä kaikessa. Teimme ryhmätyönä tuotteistusharjoituksen ja täytyy kiittää tässä kohden upeaa ryhmää, jossa kehittelimme konseptin Dream Team - Timmit Mimmit. Jos se on minusta kiinni niin tämä toteutetaan!

Psyykkinen valmennus osoittautui olevan osin maalaisjärkeä ja osin tiukkaa tiedettä. Jännittävä havaita miten itse motivoi asiakkaita tiedostamattaan ihan oikein :) Ja toisaalta tiedostamalla oppia olemaan vielä parempi koutsi. Toivoimme kaikki että nämä tiedot ja taidot olisivat olleet hallussa jo ennen harjoitusasiakkuutta ja ilmeisesti näin ovat toivoneet muutkin. Halu auttaa muita aidosti parempaan oloon on vahva, mutta osaaminen on tähän viikonloppuun asti ollut vielä aika heikoissa kantimissa. Voisin vaikka väittää että nyt osaan jo paremmin!

ps. Treeneistämme voit lukea lisää Hannan upeasta blogista: http://sportslady-h.blogspot.com/