Golf kisoissa - elämäni ensimmäisissä

Viime kesän päätteeksi aloitettiin miehen kanssa golffaaminen ja suoritettiin molemmat green card. Alkukesästä olen käynyt hiukan rangella viuhtomassa ja pari kierrosta 9-reikäistä kenttää pelaamassa. Ja sitten suin surmin Ilves golf tapahtumaan. Tavoitteena voittaa itsensä ja mahdollisesti pelata edes yksi väylä hyvin.

Aloitustiimme näkymiä. Aika kaunista!

Tavoite toteutettu, eli viimeinen väylä par-tulokseen. Sitä edeltävät 17 väylää ihan miten sattui. Yleensä ihan kohtalaisilla lähestymislyönneillä ja sitten vimmatusti putaten. Myös toisinpäin homma sujui. Harvemmin sekä lähestyminen että puttailu onnistuivat yhtäaikaisesti, mutteivat toisaalta epäonnistuneetkaan. Kolmella väylällä ähräsin liian monta järvikymppiä tai pomputtelin palloa hiekkaesteessä luovuttamiseen asti. Pallo ylös ja matka jatkuu, eikä peliporukan peli hidastunut.

Tuonne tempaistiin, kukaan ei onnistunut järveen saakka, mutta lähelle :)

Mahtavia maisemia ja mukavia ihmisiä. Hetkittäin sateen ripsettä, mutta silti armottomat rusketusrajat hauiksissa ja poskissa tuulesta ahavoitunut punertava loiste. Oli jännittävää ja kivaa! Ehkä uskallan Pirkanmaan yrittäjien kisaan sittenkin?

Greencard taskussa on helppo hymyillä

Tänään käytiin rennosti kiertämässä Par3 kenttä ja samalla oli tarkoitus suorittaa Greencard. Rentous oli kaukana kun ennen kierrosta lämmiteltiin ja hakattiin palloja rangella. Mistään ei yllättäen tuntunut tulevan mitään, swingi oli vähintään yhtä hukassa kuin putti ja chippi. Tuntui mailaa vaihtaessa, että bagistä puuttui tutut mailat ja jokaisella kerralla sai hakemalla hakea lyöntivälinettä.

Hermostunutta jutustelua pelikavereiden kera ja sitten avauslyönti peliporukan viimeisenä. Maatiaisena lähtenyt lyönti kantoi maksimissaan 30metriä, irrotti järkyttävän paalin ilmaan lentävää turvetta ja kirvoitti mieheltä kannustavan lausunnon "noh, eteenpäin se on aina". Ketutti...

Tällaisia satukirjan sieniä ehdittiin kuvata viimeisellä väylällä peliä viivyttämättä :)

Homma lähti silti etenemään ja pysyin omalla tasollani, välillä jopa hieman paremmin. Yksi yli par tuloksen muutamalla väylällä, hyvä minä! Toki tasapuolisuuden vuoksi muutamalla par3 väylällä taoin lyöntejä jopa seitsemän. Jos jokin kuvaa aloittelijan golffaamista, niin vaihteleva menestys.

Kierroksen jälkeen lyöntejä oli tarvittavan vähän ja palautettiin sääntökokeet. Näiden yhteistuloksena minulle ja miehelleni myönnettiin Greencardit ja voimme alkaa riehua luvan kanssa pitkin poikin Suomen ja muun maailman golfkenttiä. Tai ei tietenkään riehua, vaan käyttäytyä etiketin mukaan ja pelata hyvää peliä :)

Hankintoja

Arvatkaas mikä tämä on?

No niinpä! Ihana pinkki golfmailasettini mustaksi vaihtuneessa kantobagissa. Alkuperäiseen settiin kuului pinkki kärrybagi, mutta haluan kantobagin. Messukylän golfkeskuksen Lassi oli ihana ja pystyi tarjoamaan samaan hintaan tällaisen vaihtoehdon. Hyvää palvelua kaikin puolin.

Tänään korkataan mailat ja toivottavasti saavutetaan Greencard. Sitten kai voi kutsua itseään tosigolffariksi?

Toinen hankinta maanantaina oli Dancen ensimmäisen livelähetyksen lippu (tai liput, enhän minä sinne yksin mene!). Livelähetyksen starttaavan ryhmäkoreografian tekijän tunnen, joten on aivan PAKKO mennä paikanpäälle ihastelemaan.

Golf kurssin jälkeen - tuliko minusta golffari?

Aiemmin kerroin golfkurssista, jolle vihdoin saimme aikaiseksi ilmottautua. Löysin golffista jotain yllättävää josta pidän. Keski-ikäistyminenkin ilmeisesti vaivaa, koska pidän lajin sivistyneestä etiketistä ja tiukoistakin säännöistä. :D

Kapea väylä, ja metsäänhän se pallo meni...

Greencardia ei kurssilla automaattisesti suoriteta. Halutaan antaa kullekin aikaa treenata sääntöjä ja taitoja, jotta varmasti sitten on valmis kenttiä valloittamaan. Tämä on hyvä. Jotenkin tuntuu, että sukelluskursseillakin voisi olla samankaltainen järjestelmä. Ennen "korttikoetta" saisi sukeltaa vain esim. kahden hengen ryhmissä joissa on divemaster. Kun suorittaa kortin saa ottaa divemasteriin etäisyyttä tai painua pinnan alle yksinään. Saattaisihan tuo kääntyä rahasammoksi sukellusfirmoille turvallisuuden takaamisen sijaan, mutta ajatuksena osaamisen erikseen varmistaminen kiehtoo.

Nelosväylän tiiauspaikka

Oma korttikoe on edessä, päivä on varmistettu. Rosa tulee kanssamme kierrokselle ja varmistaa että osaamme säännöt, etiketin ja pystymme lyömään kierroksen tasoituksen mukaan. Sitä ennen on aikaa läiskiä palloja rangella, chippailla ja puttailla sekä erikoisuutena Messukylän kentällä voi myös kiertää Par 3 kenttää kortitta ja harjoitella sitäkin kautta pelaamista.

Keli oli sateinen, mutta aloitusajan siirto tunnilla säästi isommalta kastumiselta

Kerran on ehditty kurssin jälkeen kentälle ja lopputulos oli kohdallani karmaisevan surkea. Kurssin päätteeksi tehty kierros meni ihailtavan hyvin (lähes tasoituksen mukainen tulos), mutta nyt jäin jälkeen vaikka kuinka monella lyönnillä. Osoittaa, että golf on päästä kiinni. Alkuväylillä sattunut huono yksi väylä tuhosi uskon itseen ja sitäkautta myös tulokset loppukierroksen osalta.

Harjoittelu on alkanut, pinkkiä bagia ja mailasettiä on vilkuiltu sillä silmällä.

Golffiin tutustumassa

Saimme miehen kanssa 30v. lahjaksi golffin alkeiskurssin. Viime kesänä ehdimme lähinnä syksyn jo koputellessa oville käydä kerran läiskimässä rangella palloja erinäisiin suuntiin. Minä pistin palloja lähinnä kolmen metrin päähän suoraan oikealle sivulle :) Voit lukea siitä testistä jutun tästä.

Rosan oppiin päästiin 

Koko kesä on koitettu löytää kurssia joka a) ei olisi jo täynnä ja b) sopisi ohjelmaan ja aikatauluun. Ja sitten kolahti. Nyt takana on kaksi iltaa golffauksen yrittämistä ja edessä kaksi. Ollaan harjoiteltu puttaamaan, chippaamaan (toivottavasti se kirjoitetaan noin) ja draivaamaan. Pikkuhiljaa opetellaan sääntöjä tekniikan ohessa. Etiketistä opin tänään että farkut eivät kuulu kentälle, ja mietin että juurikin niillä olen testannut kentällä ensimmäisen kerran ja ensimmäisenä kurssipäivänä. Ups!

Sinne sitten chippailtiin...

...ja tänne draivattiin.

Tähän asti ehdottomasti hankalimmalle on tuntunut chippaaminen bunkkerista. Välillä hiekka lensi, vaan pallo ei. Sitten lensi pallo kuin ohjus bunkkerin yli ja greenin yli ja vielä siitä 50metriä ohitse. Sitten osui maila esteeseen (niin ei saa tapahtua, siitä tulee rangaistus), ja sitten pääsi ilmoille hiekan lisäksi pari kirosanaa.

Puttigreeni ja harjoitusvälineitä

Vaikka homma tuntuu uskomattoman vaikealta, osuu väliin onnistumisia. Puttaaminen tuntuu olevan itselle helpointa. Pitää vain keskittyä, tyhjentää mieli ihan kaikesta muusta ja lopulta uskoa että putti menee varmasti sisään heti. Ja siinä rakkaat ystävät voi olla golffin hienoin ominaisuus. Yksilölaji, jossa voi useammaksi tunniksi kerrallaan tyhjentää mielensä töistä, ihmissuhteista ja vaikka mistä. Suosittelen ainakin kokeilemaan tätä rentoutumismenetelmää, jossa samalla kehittyy kunto kun jättää golfkärryllä ajelun muille :)

Minä keskityn, mies valokuvaa (koska käskytin :)

Golffia koittamassa - huti, huti, Hyvä!, huti...

Tänä kauniina syksyisenä lauantaina en suunnistanut Helsingin Fitness Expoon vaan kävin tutustumassa golffiin ystäväni Rosa Svahnin opastuksella. Lähdettiin pääosin moikkaamaan Rosaa mieheni kanssa Messukylän kentälle, mutta päädyttiin sitten kuitenkin testaamaan miten rennosti swing irtoaisi.

Vaikka mieli ei ehkä levännyt, niin maisemasta se ei ollut kiinni 

Myös konttorin tehtävät kuuluvat osaavan opastajamme toimenkuvaan :)

Aivan mahtava keli ei ollut jostain syystä aiheuttanut yleisöryntäystä, joten saatiin kikattaa ja jopa röhönauraa aloittelijoiden yrityksille vapaasti. Hikikin meinasi tulla siinä huitoessa, eikä siis pelkästään tuskan hiki.

Vahvaa keskittymistä, korkkarit jalassa... kröhöm

Jotain apua ilmeisesti on mailapelien pelaamisesta. Tässä tapauksessa siis jokainen pallo ei lähtenyt maatiaisena metrin päähän tai 200m vinoon aiotusta suunnasta vaan muutama hyväkin lyönti mahtui joukkoon. Perfektionisti-minääni harmitti että välillä löin pallon päälle, välillä pallot sujahtivat vesiliirrossa 10 metrin matkan ja vain harvoin ne menivät jonnekin 70-80m tuntumaan ihan luotisuoraan. Hauskaa oli silti, ja mieskin tuntui tykkäävän.

Katse palloon ja huitaisu, vai miten se nyt meni?

Ehkä meistä siis voi tulla ensi kauden myötä myös golffareita. Kuka tietää? Ainakin fasiliteetit ja asiantunteva ohjaus ovat ihan lähellä. Kiitos Rosa ja Messukylän Golfkeskus!