Maratonkoulussa osa 3 - Tekniikkareeniä pomppien ja koikkelehtien

Läksin Tampereen maratonkoulun järjestämään juoksukouluun tavoitteenani taittaa maraton tai ainakin puolikas kesän 2016 päätteeksi. Miksi mennä kouluun, jos pitäis osata jo? No siksi että valmentaja tarvitsee valmennusta itsekin. Ulkopuolinen näkee paremmin ja ryhmäpaine tsemppaa eteenpäin.

Itsehän missasin edellisen kokoontumisen maaliskuussa, koska oleilin Thaimaan auringon alla ja osin myös meren pinnan alapuolella. Reenit olivat... noh luvalla sanoen olemattomat ja reissulta palattua "on ollut kaikenlaista". Siksipä pienin pelonsekaisin tunnelmin marssin huhtikuun tapaamiseen kuulemaan oletettavasti kunniani valmentajiltani.

Alkuun oli pieni motivointipuhe siitä kuinka juosta pitää kelissä kuin kelissä. No ei ole oikeastaan kelistä ollut kiinni minun juoksemattomuuteni. Oikeasti on oltu niin pirun pitkään töissä, että ulkona on ollut jo pimeää ja sitten on vaan suorastaan pelottanut lähteä yksin sinne hölkkäämään. Samaan aikaan kun on pimeää alkaa olla sitten jo tosi ilta, ja omaa yön aikaista palautumista iltatreenit todellakin heikentävät. Ja kun se palautuminen ei muutenkaan ole erikoisen hyvää niin... noh olen preferoinut nukkumista juoksemisen sijaan. Eikä ole mitään hyviä tekosyitä kuten lapsia tms. Ihan itse olen mahdottomat päivät tehnyt, ei ole kukaan pakottanut.

Ryhtiliike on jo aluillaan, ilmoittauduinhan minä kesäkuun puolivälissä juostavalle puolimaratonille... Että on syytä alkaa kipittää että selviää siitä elossa. Ja on minut jo houkuteltu muuttamaan maratonkoulun päätteeksi juostava matka kokonaiseksi maratoniksi. Aluksi emmin puolikkaan ja kokonaisen välillä että kummankohan vetäisin. Noh, sen voi vielä vaihtaa viikkoa ennen maraa toiseksi jos tilanne tuntuu vaativan...

Motivointihomman jälkeen lähdettiin pihalle erilaisia tekniikkaharjoituksia tekemään. Ilja ja Kati Kuntoritareilta vetivät hommaa. Alkuun Nautiskelija lenkin lenkittäjät vetivät meille alkuverkan, eli rauhaisaa hölkkää korttelin ympäri vartin verran. Sitten kehiin polvennostojuoksua, kuopaisuja ja nopeusleikittelyitä.

Polvennostojuoksussa en oikein päässyt jyvälle monessakaan kohtaa. Tuntui että jalat eivät tottele ja gasellin lailla tanssahteleva Kati pitkine raajoineen tuntui ihan hurjalta taiturilta. Ehkäpä yli viiden minuutin treenillä minustakin saisi edes jotain irti, mutta näin ekalla kerralla meni ihan kihertämiseksi kun mietin miten tyhmältä mahtoi eteneminen näyttää. Osasin kyllä ihan hyvin polvennostokävelyn!

Kuopasuissa yhdistettynä polvennostoihin ja pieneen pomppuhyppyyn meni kyllä kaikki uskottavuus meikäläisen raajojen hallinnasta. Ai että tämä oli se tärkein homma juoksussa? Ja minä en osaa sitä ollenkaan... Köh... Hmm.. Voihan... Noh... Eikä siitä sitten sen enempää.

Askelkyykkykävelyt osaan teknisesti, mutta kyllä se yksikin katulampun välikkö on kuulkaa pirun pitkä matka taitettavaksi. Mutta salillakin olen käynyt aika hintsusti reissun jälkeen, että ehkä voimattomuus selittyy osin sillä. Nyt vaan reeniä niin homma lähtee aukeamaan.

Tehtiin myös jalat suorina pökkelöinä eteenpäin vieden olevaa juoksua. Jännä tunne kun jalat vetävät sinua eteenpäin. Meni aika lujaa! Vauhdin hurmaa. Perään sitten sprinttejä ja lennosta vauhdin vaihto hitaaseen hölkkään ja kiihdytys takaisin maksimivauhtiin. Tässä kohtaa rivit hajosivat ja kaverit pinkoivat minusta ohitse oikealta ja vasemmalta. Ei tällä varrella ja räjähtämättömällä etanan nopeudella pärjätty siinä kisassa muita kuin itseään vastaan, mutta sehän tässä hommassa on ihan riittävästi. Itseäni varten treenaan ja teen tätä juttua. Joten ihan sama mitä muut tekee tai sanoo vai mitä?

Lopuksi juostiin muutama kierros rauhallista tahtia ympäri pihaa. Valmentajat hajaantuivat reitin varrelle huutelemaan vinkkejä mahdollisista korjausliikkeistä. Katseen pitäminen edessä ja ylös on minun vaikeuteni, mutta kun sen tiedostaa sen voi korjata.

Suihku ja sauna Kalevan uimahallilla ja sitten tekniikkahommia paperilla esitettynä. Katsottiin vähän kuvattuja videoita läpi myös. Tärkein oppimani asia, jota ajattelin tulevilla lenkeillä vähän testata, oli takapotkun hyödyntäminen. Ilja kertoi että siinä kohtaa kun maratonia on jäljellä 10km ja tuntuu että kaikki jerkku on jaloista käytetty voi siirtyä käyttämään pohkeita. Ponnistaa jalkaa työntämällä väsymättömillä lihaksilla eteenpäin. Usein siis vaan löysästi tuodaan jalka eteenpäin, mutta jos puskee ja työntää pohkeella voimakkaasti voi aktivoida lisää energiaa käyttöönsä. Saattaa alkaa taas kulkea ja homma maistua hymyn kera.

Päivän päätteeksi kokoonnuttiin omien valkkujen kera pienryhmään. Otin kontolleni pienet nuhteet kilometrien vähyydestä, mutta sain tsemppejä omalta ryhmältä. Sovittiin yhteisiä treenejä ja jopa cooperin testi. Hyvä tästä tulee. Nyt vaan hihat käärien ja mastoon viipottamaan tihenevällä tahdilla.

Uutuustuotteita urheilurintsikoiden saralla

Te tiedätte, että minä saan pressitiedotteita Shockabsorberin uutuuksista. Te tiedätte, että minä arvostan julmetusti paikoillaan pysyviä tissejä urheillessa, koska se tekee liikkumisesta helpompaa ja kivuttomampaa. Te tiedätte, että minä rakastan teknologisia innovaatioita, etenkin kun ne liittyvät liikuntaan.

Kun te tiedätte kaiken tämän, niin te arvaatte miten hienoa oli lukea tiedotteesta, että Shockabsorber tuo markkinoille sykevyöintegroidut urheilurintsikat. JES! Joku on kuunnellut niitä useita tuhansia naisia, jotka asemoivat kerta toisensa jälkeen sykevyön juuri siihen kohtaan mihin urheilurintsikat loppuvat ja repivät sitä sykevyötä ees taas urheilusuoritteen aikana kun syke ei välitykään. Koska päällekkäinhän nuo kaksi aina menee ja urheilurintsikoiden ollessa napakat on sykevyö aina se päällimmäinen elementti eikä sykkeet välity.

Vauhdikas promokuva :)

Koska tästä niin kovin intoonnuin, niin pyysin pari kuvaa suoraan Suomen konttorilta, että tekin näette millainen kapistus kauppoihin on tulossa. Toki on perus markkinointikuvaa, mutta tässä siis paljastetaan oikeasti tuo tuote ja sen uutuusosuus.

"the" nepparit

Noihin nepparin näköisiin pistetään kiinni siis sinulla oleva sykevyön lähetinyksikkö. Tuo passaa lähes kaikkiin Suomen markkinoilla oleviin laitteisiin. Ainoana valmistajana Suunto on se, jonka lähetinyksikkö ei passaa. Mutta Polar, Garmin ja jopa Sportstracker sykevermeet toimivat heti kättelyssä. Ja sitten sen pahalta haisevan sykevyön voi pistää vaikka kaappiin viilentymään.

Maahantuojalla oli jo mallikappale, mutta ei yksi vielä kauppoihin asti riitä

Uutuudet tulevat kauppojen hyllyille touko-kesäkuussa ja sitten niitä voi testata itsekin. Siihen asti me joudutaan kaikki fiilistelemään näitä kuvia. Tuotteen nimi on "Shock Absorber Ultimate RUN HRM (Heart Rate Monitor)", mutta sen voi helposti kaupassa tunnistaa niistä neppareista.

Kysäisin liivin kestävyydestä verrattuna ilman sykemittausvyötä oleviin versioihin. Tekniikka on niin kehittynyttä, että liivin käyttöikä on yhtä pitkä kuin muillakin liiveillä. Pesua pesupussissa suositellaan ja käyttöikä liittyy enemmän siihen kuinka isolla rasituksella liivi on (useita kertoja viikossa vai harvemmin). Jos ostat kaksi, niin liivi ehtii aina pesujen välillä levähtää eikä mene ylikäytölle ;)

Edit 1.7.2014: Käy katsomassa liivien arvostelu testin perusteella täältä: http://movemeliikuttaa.blogspot.fi/2014/06/urheilurintsikat-sykevyolla-testissa.html

Kun sivupotku ei onnistu

Viimeinen päivä BodyCombat koulutuksessa jatkoi fyysisesti ja tekniikan osalta kovaa linjaa. Sain kerättyä itseni deliveroimaan helpon koreografian ja iltapäivällä petrasin vielä potkujen osumakohtia ja muistin kertoa millä osalla jalkaa kuuluu kuviteltuun vastustajaan pyrkiä osumaan. Ajattelin, että ehkäpä tämä tästä vielä onnistumiseksi muuttuu.

Luvan kanssa sallittiin valokuvaaminen ja juomatauot kun aamulla temmottiin ohjelmaa läpi se 1 ja 1/3 kierrosta

Kaikkia meitä kehotettiin lyömään säkkiä, tuomaan lyönnit perille asti. Hakkasin säkkiä niin, että rystysiin tuli pieniä halkeamia ennenkuin älysin pistää säkkihanskat käteen. Jännä kuinka kurssikavereista nimen lisäksi oppi muistamaan missä heillä hommassa on vielä kehitettävää. Tiesi odottaa, että yksi vetää koreografian samalle puolelle, eikä muista välissä vaihtaa vasenta jalkaa eteen. Toisen kroppa teki koreografian oikein, mutta suusta hyppi "vasen" kun piti sanoa "oikea" ja "olkapää" kun tarkoitti "kyynärpää".

Itse löysin jostain syystä vaihteen, jossa puhun tosi vähän. Yleensä pälpätän kuin Runeberg, mutta nyt joku sordino valtasi päätä koko viikonlopun ja etenkin ohjatessa. Läppä ei irronnut rennosti, vaan voin kuvitella otsan ryppyjen lähinnä syvenneen ryhmän eteen poukkoillessani. Ehkä päässä kävi niin kova puhina tekniikoiden visualisoinnissa, että puhetta ei riittänyt enää oman pään ulkopuolelle?

Kun toivottiin, saatiin Mika vetämään meille vielä sunnuntainakin yksi Master class eli tunti, jossa kouluttaja ohjaa niinkuin homma kuuluu hoitaa. Siitä sitten imetään vaikutteita, kuunnellaan ja makustellaan omaan suuhun sanoja ja tapoja esittää asia. Ohjausnäytteissä yritetään sitten joko matkia tai tehdä sama asia itselle paremmin sopivana versiona.

Aamun ohjaukset, videointi käynnissä ja palautteen raapustelua paperille

Osalla ohjaus oli jo niin kunnossa, että viimeiset ohjausnäytteet annettiin mykkänä tekniikkaan keskittyen. Oli hauskaa seurata kuinka pantomiimiä esittävät ohjaajakollegat lopulta kuitenkin taputtivat käsiään ja pyrkivät ohjaamaan käsimerkein ja hakemaan vahvaa yhteyttä yleisöönsä. Ohjaaja on ohjaaja vaikka voissa paistaisi :)

Pahamaineinen sivupotku.. kohtalotoveri sai potkun haltuun iltapäivään mennessä

Lopullinen palaute annettiin henkilökohtaisesti ja samalla muut täyttelivät kurssipalautetta fläppitaululle. Minä olin ensimmäisenä ohjannut ja ensimmäisenä istuin kuulemaan menikö homma läpi vai ei. Noh, lapussa komeili ruksi kohdassa FAIL. Hö... Ainoana syynä sivupotkun sujumattomuus. Ehdin korjata viikonlopun aikana muut tekniikkavirheet ja sivupotkustakin kaksi ekaa vaihetta - nosto syliin ja lonkasta kropan suoristaminen potkaistaessa - mutta en sitä polven palauttamista syliin takaisin. Nyt homma jatkuu harjoittelemalla tuo kohdalleen ja anomalla ohjauslupaa videoimalla pari biisiä malliksi. Kouluttaja kehaisi kovaa työmoraaliani, mutta luvalla sanoen sillä hetkellä harmitti. Töitä oli tehty, mutta tulokset eivät olleet riittäneet.

Lohdutusmunkit äiten ja tädin kanssa Pyynikillä. Kyllä maistui!

En aatellut luovuttaa, mutta apuja tulen anomaan rakkailta ohjaajakollegoilta Leidillä. Eiköhän minusta vielä BodyCombat ohjaaja leivota. Lupaan pistää jotain näytteitä siitä kohta täydellisestä sivupotkusta sitten teillekin. Voitte alkaa harjoitella jo nyt :)

PT asiakkaan tarina - osa 2

Kuntosaliharjoittelua on Veeralla takanaan nyt useampi viikko. On käynyt kuten yleensäkin, ja jotkin kohdat ohjelmasta aiheuttavat päänvaivaa. Kyse on toisaalta laitteista joita on tarjolla, ja toisaalta suoritustekniikasta ja sen soveltamisesta omalle kropalle.

Yliopiston salilla ei ole vapaasti säädettäviä taljalaitteita, joissa saisi taljan vetokulman esim. lantion korkeudelle. Kun ohjelmassa lukee askelkyykky taljapunnerruksella tämä on ongelma, joka ratkaistiin kiertämällä vaijeri taljalaitteen kahvan alitse, jolloin se tuli oikealle korkeudelle. Lopputuloksena tässä toki käy niin, että vaijeri kuluu ja kahvan alustasta lähtee kulumaan maali. Ihanan viisas Veera huomasi tämän ja pakotti minut miettimään miten keskivartalon haasteen saa askelkyykkyyn lisättyä hajottamatta laitteita. Muistelin että tarvikevarastossa olisi ollut kuminauhoja, jotka saa vedettyä kiinni jonkin laitteen putkiin oikealle korkeudelle. Veera tarkisti asian, ja totesi ettei sellaisia enää löytynyt. Ohjaajakirjeestä vaklasin, että tuollaisia on valikoimaan tulossa keväällä. Siihen asti taidan lainata Veeralle omaa kuminauhaani tai esim. gymstickin irrotettavaa vastuskumia.

Vaihtoehtoisena liikkeenä tälle on ohjelmassa tähtikyykky. Tässä liikkeessä kyykätään askelkyykkyjä kaikkiin ilmansuuntiin (eteen, sivukyykky, taakse ja toinen jalka). Kuten tiedossa on, on reisissä paukkuja kun seinäistunnassakin irtoaa kuusi minuuttia kevyesti. Tästä syystä kyykyt oman kehon painolla eivät aiheuta kehittävää rasitusta lihaksistolle vaan mukaan on otettava tanko ja ladattava perään vielä painojakin. Kun hartioissa ei ole ylimääräistä rasvaa ja tanko on luonteeltaan kovaa metallia seuraa tästä ongelmia. Tanko aiheuttaa mustemia hartioihin. Tätä pyrin välttämään ohjaamalla Veeraa pitämään tankoa enemmän hartioilla tai yläselän lihasten päällä, ei niskan nikamien ja luisten rakenteiden päällä. Koska näin alusta lähtien on toimittu, vaatii asian ratkaiseminen "tuunauskäyntiä" ja homman miettimistä yhdessä salilla.

Koska edellisellä juoksulenkillä polven ulkosyrjät olivat kipeytyneet kovasti katsottiin jalkojen ja polven linjautumista. Pientä virheasentoa löytyi pihtipolvisuuden muodossa. Lääkkeeksi parin viikon kuuri vyökyykkyjä.

Tuunauskäynnillä tänään katsottiin tekniikoita läpi ja testattiin pienen hikipyyhkeen käyttöä hartioiden suojana. Homma toimi muuten, mutta yksinään pyyhkeen kelaaminen hartioille osoittautui mahdottomaksi. Ehdotin kikkakolmoseksi pientä teippausharjoitusta, jossa teipataan pyyhe tankoon kiinni. Toinen vaihtoehto oli käyttää hauiksen treenauksesta tutumpaa mutkatankoa. Toisten hartioille tämä sopii, vaikkakin tangon liikuttelusta asemiinsa ja takaisin tulee astetta haasteellisempaa. Onnekkaasti Veeran kapoiset hartiat kannattivat mutkatankoa juurikin niin että hartioiden kipeytyneet kohdat jäivät vaille rasitusta.

Vaikka kuva onkin vinossa, tässä näkyy polvien asento suorassa seistessä. Jalkaholvi pettää lopputuloksena hieman alaspäin ja nilkat päätyvät sakkaamaan keskelle. 

Näiden tuunausten lisäksi etsittiin yhdessä kuminauhoja, ja kun ei löydetty kysyttiin avuliaasta vastaanotosta apua. Kuminauhaämpäri löytyi ja käytiin läpi vastuksen säätömahdollisuudet kuminauhan kanssa. Mitä enemmän kuminauhoja, sitä tujumpi vastus. Lisäksi yhden kuminauhan voi pistää moninkerroin tai köyttää puolivälistä kiinni.

Seuraavassa osassa päästään tutustumaan ruokavalio-ohjaukseen. Ennakkomaistiaisena sanottakoot, että Veera syö jo valmiiksi lähes täydellisesti joten tällä kertaa selvittiin pienillä viilauksilla ja isoilla kehuilla :)