Testissä Julkujärven uudistunut 24 väyläinen frisbeegolf rata

Jännä kuinka on jäänyt blogissa arvioimatta nämä "kotiradat" lähes kokonaan. Korjataan tilannetta siis pikkuhiljaa. Tänään esittelyssä hiljattain täydentynyt 24 väyläinen Julkujärven rata Ylöjärvellä.

Jos ratoja jakaa vihreisiin puistoratoihin, hiekkakuoppiin ja metsäkenttiin on tämä rata kahden viimeisen sekoitus. Erinäistä närettä on matkalla ja pöpelikössäkin saa rämpiä. Kuitenkin kaiken kattaa hiekka tai murikkaiset mäenrinteet. Erityispiirteenä parin-kolmen vuoden kokemuksella on sanottava että jostain syystä kyseisellä radalla sataa todella harvoin. Sen pari kertaa kun nämä sanat on lausuttu ääneen on vettä tullut viitisen minuuttia kuin saavista kaatamalla kiitokseksi. Mutta noin periaatteessa.

Auto kannattaa jättää jonnekin muualle kuin keskellä kenttiä olevalle aukiolle. Ainakin jos tykkää ettei kukaan heitä autoosi. Radat kiertävät paikalle vievää autotietä nyt todella tiiviisti, joten tarkkaavaisuutta saa harjoittaa jo lähestyttäessä. Tie on tietenkin aina off bounds eli laiton paikka, mutta sehän ei estä kiekkoja ajautumasta juuri sinne.

Suurin osa väylistä on kapeahkoja pillejä pienien puun näreiden reunustamina. Monessa on aloitus suoraan ja lopussa tiukka mutka joko oikeaan tai vasempaan. Alussa kenttien kulkua on hyvinkin helppo seurata mutta väliin lisätyt 7 ja 8 väylä sekä yhdeksännen väylän jälkeen jatkuva kenttä vaatii ensikertalaiselta väyläkartan kuvaamista ja sen lukutaitoa. Lisäpisteitä tulisi jos väylästöllä olisi väyläopasteet ja ohjeet seuraavalle tiille siirtymistä varten.

Maasto tarjoaa haasteita eikä kenttä siksi sovellu esim. lastenvaunujen kanssa heittäville ainakaan kaikilta osin. Lisäksi hiekkainen maasto on muutenkin hankala vaunujen kera. Jos fyysinen kunto on heikompi kannattaa varata reissulle mukaan riittävästi aikaa, jotta ehtii palautua tiukoista hiekkamäistä esim. väylien 5 ja 6 välillä, noustaessa väylän 16 huipulle ja tiputellessa väylän 17 tiiauspaikalta alas. Eikä sovi väheksyä uusien 7 ja 8 väylien korkeuserojakaan. Askeleita askelmittariin koko kierroksella meikäläisellä kertyi tänään noin 8000 verran, aikaa kului meidän 7 hengen seurueelta kolmisen tuntia. Kuten aina, varaa mukaan eväitä, vähintään vettä.

Etsimme uuden väylän 19 tiiauspaikkaa hyvän hetken, kun emme älynneet että se oli sprayattu betonisiin laattoihin maahan. Uusien korien merkkaaminen on kesken ja vanhojen heittopaikkojen tiiauspaikat vaatisivat nekin pientä kunnostusta. Ajan hammas on purrut, mutta tänä vuonna paikalla näkyi huomattavasti vähemmän roskia kuin ennen. Tästä pisteet heittäjille, joku tolkku on päähän tullut tai sitten paikalla on käynyt siivouspartio.

Ratakartta lainassa täältä

Rata tarjoaa putkimaisten ja lopussa kaartavien ratojen lisäksi mielenkiintoisia ratkaisuja kuten kori keskellä metsää muutoin avoimen väylän päätteeksi (rata 22). Monessa kohdin pääsee heittämään koriin joka sijaitsee mäennyppylän päällä ja ehdoton suosikkini ja ihhokkini on väylä kuusi. Pienikin virheliike ja kiekko vierii koko jyrkän mäen alas ja saat tetsailla koko rinteen useampaan kertaan. Väylästöllä on pari huikaisevan pitkää rataa, joihin puistoheittäjä harvemmin törmää. Niillä huomaa kuinka onneton pituus omissa draiveissa on. Suuntavakaus alkaa löytymään, mutta kiekot eivät lennä sitten yhtään minnekään. Väylillä 13 ja 20 saa nakata niin pitkälle kun sielu sietää.

Uudelle väylälle 18 on tehty hauska "saareke" systeemi, jossa tiiauspaikalta pitäisi osua saaren sisälle tai kiekko on OB. Emme ottaneet tätä sääntöä käyttöön, koska oletimme viskovamme kiekkoja tuolla paikalla sitten ikuisesti. Saareke ei suoraan näy tällä ruohon korren mitalla tiiauspaikalle, joten siihen olisi ollut mahdotonta edes tähdätä. Toki kori on sillä etäisyydellä (=70m) että tuosta voisi teoriassa nakella hole-in-one heitonkin. Mutta tällä kertaa näin.

Suosittelen tutustumaan, mutta ajan kanssa. Ensikertalaiselle mukaan joku joka tuntee väylästön tai kartta ja sen lukutaito. Pitkiä hermoja ja huumoria pidemmillä väylillä. Kommentteihin saa laittaa omia havaintojanne. Ehkä väylästö on sittenkin ihan helppo ja par tuloksia heitellään siellä päivittäin. Omani oli useamman kymmenen yli parin, etten kehtaa sitä julkaista :)

Testissä Teiskon Murikan frisbeegolf rata

Aivan meitin mökin kulmalla on Murikka niminen paikka ja sen pihamailla kiertää Frisbeegolf rata. Ihan passeli lyhyehköjä väyliä sisältävä rata. Tämä rata tarjosi hyvän paikan heitellä enoni ja hänen vaimonsa kanssa sekä viihdyttää tappajakoira Elmoa (chi-huahua) jo viime kesänä, mutta arvostelu jäi kirjoittamatta. Parempi myöhään kun ei silloinkaan. Ollaan kentällä käyty nyt pari kertaa ja aika upeaa että moinen on ihan niin lähellä mökkipaikkaa.

Rataopasteet ovat asialliset. Ratojen pituudet eivät ylittäneet muistaakseni kertaakaan 100m

Aloitimme kakkostiiltä ja löysimme ykköstiin vasta hetken päästä. Tämä johtunee siitä että olemme "paikallisia" ja hahmotamme paikan eri tavalla. Tästä syystä ei pieneen mieleenkään tullut että yksi väylä voisi olla keskellä Murikan etupihaa. Mutta on se. Auttaa myös jos hakeutuu väyläkartaston lähelle heti aluksi :)

Moni väylä menee metsän reunaa pitkin, ja tarkkana sai rystyheittäjä olla, että ei kovin montaa sik-sak liikettä tehnyt turhaan. Tontilla oli myös aikas rehevät pensaat, jotka imaisivat useammankin miehen kerrallaan ja meitä naisiakin siellä kävi tutustumassa. Nämä oli tänä vuonna leikattu reilusti pienemmiksi kun kävin hölkkäämässä maisemissa männä viikonloppuna.

Etsi tämä ja ratojen kiertäminen helpottuu huomattavasti

Viimeinen väylä päättyy kenturalle josta ei oikein tiedä mihin sitten jatkaisi. Meille tuo väylä oli toiseksi viimeinen, ja oltiin aika hämmennyksissä kun loikittiin kallioilta Murikan keskuksen roskakatoksiin jatkaaksemme kierrosta. Varmasti ihan ok ratkaisu kun kyseessä on pelijärjestyksen viimeinen väylä, mutta meille hyvinkin hämmentävä hetki. Tarkoitus olisi varmaan mennä takaisin omia jälkiään ja kiertää koko komeus.

Eno näyttää mallia

Väylät ovat pääosin siis todella lyhyitä, mutta riittävän haastavia harrastelijatasolle. Kokeneemmille pelaajille väylästö voi olla nurmikot hyvin ajettuna ja pensaat trimmailtuna jopa liian helppo heitettävä. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen jos lähimailla liikuskelette.

Uutisen mukaan rata on Murikan opiskelijoiden ja asiakkaiden käytössä, mutta ei meitä kukaan tullut paikanpäältä häätämäänkään: http://www.murikka-opisto.fi/portal/fi/ajankohtaista?bid=198

Testissä Lastumäen Disc golf park Toijalassa

Tuntuu että blogissa on siirrytty täysin frisbeekenttien arvosteluihin, mutta se on tämä kesä ja harrastukset tällaisia :) Lupaan palata perustreeneihin ennemmin kuin uskottekaan!

Käytiin tuossa yhtenä kesän ehkä viimeisistä hellepäivistä tutustumassa Toijalan (eli Akaan) fribakenttään. Kentän on suunnitellut kotimainen suuruus Jussi Meresmaa ja ratakuvauksessa väitetään että soveltuu aloittelijalle sekä harrastajalle. Väitän olevani harrastajan tasoa, en toki paljon parempi aloittelijaa. Kenttä oli näillä taidoilla ihan painajainen ja ei tulisi mieleenkään viedä sinne vasta-alkajaa positiivisen ensikokemuksen toivossa.

Näyttää viattomalta, vielä :)

Suurella osalla väyliä kiekko pitää heittää sokkona pöpelikköön. Tai no siis, väylässä on jossain kohden 90 asteen mutka tai koko väylä alkaa heittämällä korkean kiven päälle (tai päättyy viskomalla kiekkoa kiven päälle laitettuun koriin).

Luotisuorilla väylillä pitäisi heitellä puiden välistä mutkittelevaa noin metrin levyistä kaistaletta pitkin. Näitäkin oli paljon ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tiukkaa kontrollia vaativa väylästö turhauttaa kokeneemmankin pelaajan, joita seurueessamme oli mukana.

Eka väylä, kori on noin 90 asteen kulman takana tuossa oikealla metsän siimeksessä

Par tulokset ovat pääosin kolmen heiton luokkaa per väylä yhdellä poikkeuksella. Voin kertoa tuplanneeni par tuloksen lähes jokaisella väylällä, kiroilleeni kuin pahempikin piraatti ja saaneeni luontoelämystä kerrakseen.

Suora nelosväylä, kyllä se siitä lähtee :)

Jos haetaan jotain positiivista, niin tuli taas kerran todistettua etten osaa heittää ja vaatii harjoittelua tuo laji paljon. Pitäisi ostaa paremmasta muovista tehtyjä kiekkoja, niin ne eivät olisi tuollaisen elämyksen jälkeen ihan ruvella. Kenttää kannattaa kokeilla jos tulee liian ylpeä olo kyvyistään. Isompia kraatereita tai rinteitä joihin kiekkonsa voi hukata ei ollut ja metsän siimes varjosti mukavasti kuumana päivänä. Metsä on kyllä kaunis katsella ja hillittömiä nokkospuskia sieltä ei löytynyt, joten shortseilla pärjäsi hyvin. Hyttysiä ja paarmoja oli rauhallisia määriä.

---
Kenttäkuvaus ja ajo-ohjeet: http://frisbeegolfradat.fi/rata/lastumaki_akaa/tiedot

Testissä Riihimäen Riutta disc golf park

Tuossa taannoin käytiin enolla kylässä Lopella, Launoisten kylällä ja samalla käytiin Lopen Wanhat Autot tapahtumassa vahtaamassa traktoreita ja muita moottorivimpaimia. Kiekot pakattiin autoon mukaan, kun tiedustelijana toiminut mieheni skouttasi läheltä myös frisbeegolf radan. Pienellä houkuttelulla saatiin eno, hänen vaimonsa ja vävypoika mukaan radalle.

Oih, kyllä on fokkerit muuttuneet aikojen saatossa! :)

Hommaa on helppo opettaa noviiseille, ja jokainen pääsee heti mukaan peliin. Pari harjoitusheittoa ja sitten vaan kentälle. Tähän asti jokainen jolle kiekkoa olen ollut esittelemässä on tykästynyt lajiin heti. Sääntöjä ei ole hillittömästi ja parilla perustekniikalla saattaa päästä jo ihan tulokseen. Vaikka tällä reissulla ei lapsukaisia mukana ollutkaan, ovat aiemmat reissut opettaneet että jo nelivuotiaskin saadaan heittämään lättyä kohtalaisesti ja pysymään mukana pelissä jotenkuten. Laji on helppo ja halpa aloittaa, kun kiekkoja tarvitaan minimissään yksi ja sen saa noin 10 eurolla marketista. Kenttien käyttö on ilmaista.

Moottoreita näytillä pelkällään

Eräänlaisia moottoreita kai nämäkin sitten, kun siellä näytillä olivat?

Mutta asiaan, eli Riutan kentän arvioon. Kenttä on joko uusi, tai muuten vaan kesken. Välistä puuttuu väyliä, jotka on merkattu reittikarttaan, mutta sittemmin kerrottu että ne puuttuvat välistä. Kun kaikki oltiin paikanpäällä ekaa kertaa päädyttiin vahingossa heittämään ensin 12. väylä ja sitten paikallisen avustamana kivuttiin takaisin toiselle puolelle laskettelukeskuksen harjua ja heiteltiin puuttuvat pari väylää.

Riutan väylästö on rakennettu siis laskettelukeskuksen maastoon ja muutamat väylät ovat aika raakaa maastoa. Päivä oli kuuman helteinen ja homma kävi täysin urheilusta. Yksi väylä on rakennettu nousuladulle, jonka vasemmalla puolella on kivikkoista pusikkoa ja oikealla löytyy suora pudotus rotkoon. Silti par 3 väylä, pituutta 74m. Kiekon tulisi pysyä noin kolme metriä leveällä väylällä ja kori on aseteltu ihan oikeaan reunaan kumpareen päälle. Millinkin pitkäksi/ohi lipsahtava putti tarkoittaa kiekon noutamista pystysuorasta rotkosta. Ei kovin mieltä ylentävä kokemus, varsinkaan ensikertalaisillemme.

Toisella väylällä haettiin kiekkoja ihan urakalla täysin kesannolla olevasta laskettelurinteestä. Apilaa ja heinää polveen asti... Vaikka näki minne kiekko suunnilleen laskeutui, sai sen ohikin kävellä pariin otteeseen ennen näköhavaintoa. Lähestymiskulman piti olla oikea, että kiekon erotti heinikosta.

Kapeat väylät tarkoittavat pomminvarmaa luontoelämystä :)

Muutama todella mielenkiintoinen väylä näiden jotenkin inhottavien tuttavuuksien lisäksi ja loput peruskauraa metsän siimeksessä. Mielenkiintoisella tarkoitan tiukkoja 90 asteen mutkia ja leveän väylän päättymistä alueeseen, jossa keskellä väylää oleva pylväs ja pusikkoalue peittää korin näkyvistä ja tavallaan joutuu puttaamaan sokkona kierteellä.

Jos seurassa on aloittelijoita, tai keskinkertainen harrastelija (esim. minä) suosittelen kiertämään vain radat 1-6 ja 12. 7 ja 11 voi huoletta jättää välistä :) Innolla käyn testaamassa uudestaan jos/kun välistä puuttuvat väylät 8,9 ja 10 saadaan rakennettua. Ehkä myös sitä ennen, mutta jätän suosiolla murhaavimmat nousuväylät välistä.

---
Lisätietoja radasta: http://frisbeegolfradat.fi/rata/riutta_discgolfpark

Frisbeegolffailua kavereiden kera - testissä Hämeenlinnan kenttä

Alkaa olla jo perinne, että kesällä mennään jonain viikonloppuna kylään kavereille Hattulaan ja käydään frisbeegolffaamassa, saunomassa, grillaamassa ja viihtymässä. Yleensä ollaan kierretty Hattulan oma rata, mutta tänä vuonna uutuutena isäntä johdatti meidät Hämeenlinnaan mäkisen metsäiseen maastoon.

Väyläkartasto, kiva ympyrä tulee kun kaikki kiertää.

Oli kuuma, maasto oli oikeasti aika kumpuisaa ja paarman ryökäleet hyökkivät ainakin meikäläisen herkälle hipiälle. Allergiastakin voidaan kai puhua, kun 1,5 viikkoa tapahtuman jälkeen nilkkaa ja takareitta koristaa edelleen nyrkin kokoiset muhkurat, jotka ovat suloisesti muuttuneet punaisesta ärtyneestä ihosta violetin mustelman suuntaan.

Kun yhdeksän henkeä pelaa yhdessä, niin tältä näyttää putatessa

Hämeenlinnan kenttä sisältää useamman väylän jossa avataan todella korkealta ja tiiauspaikka päättyy jyrkkään rotkoon. Ei parane astua yli ei. Samasta syystä väitän, ettei rata sovellu perheen pienimmille heittäjille. Ei mieluusti myöskään vahvasti päihtyneille. Yhden heittäjän vahvahko dagen efter ei näyttänyt sekään sopivan tähän maastoon tai keliin ;)

Muutoin radat kelpaavat keskinkertaiselle heittäjälle hyvinkin, kunhan jaksaa keskittyä eikä visko tuittupäissään kiekkoa täysiä pöpelikköön. Muutamalla väylällä haettiin ihan huolella kiekkoja kivenkoloista ja pelättiin käärmeitä. Onneksi suurimman osan puteista sai heittää pitkäksikin, eikä korin takana kummitellut loppumaton jyrkkä alamäki.

Ainut kivierämaata muistuttanut väylä on kolmannen väylän aloitus. Matkalla tavattu myös tiskipöytä, roskatynnyri ja isomman notskin jäänteet.

Nelosväylä oli mielenkiintoinen. Ainoa par2 väylä, ja edessä pystysuora rinne joka olisi toki pitänyt saada yhdellä nykäisyllä ylös asti ja pysymään korin alla. Lähes jokainen heitti tällä väylällä reilusti yli par tuloksen, kun ensimmäinen ei ihan ylettänyt ja vieri mäkeä alas pöpelikköön, toinen meni sitten reilusti yli ja oli toisella puolella rinnettä pöpelikössä ja niin edelleen. Hole-in-one olisi enemmän kuin mahdollisuus kun vaan treenaisi tuolla väylällä :)

Nelosväylä lähti ehkä parhaiten rollerilla?

Suosittelen koittamaan jos läheisyydessä liikutte. Mielelläni kuulen mielipiteitä vaikka tämän tekstin kommenteissa.

Muuten! European Open kisat kisataan tänä viikonloppuna Nokialla. Käykääpä kurkkimassa kun huiput näyttävät mallia.

---
Lisätietoja kentästä: http://frisbeegolfradat.fi/rata/hameenlinnan_frisbeegolfrata
Kentän talkoovoimin ja sponsorien tuella ovat pystyttäneet Hämeenlinnan Discaajat: http://discaajat.viuhka.fi/

Frisbeegolf - lajikokeilu

Ihanaiset ystävämme järjestivät kaveripiirin kokoontumisajot, joissa yhtenä ohjelmanumerona oli käydä heittämässä Hattulan Frisbeegolf rata. Tasoltaan rata on B2 (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan), eli ilmeisesti keskitasoa.

Kirjanpito voi alkaa, tutustutaan rataan 

Jaa että tuonne mäen päälle pitäisi kiekko kiskaista? Ja itse perässä... hmm...

Pelit aloitettiin käymällä nopeasti läpi pari eri otetta kaveripiirin kokeneempien heittäjien opastuksella. Kiekkoja voi heittää rystyltä ja kämmenpuolelta. Toisin kuin aiemmin frisbeeta heittäessä, oli tarkoitus puristaa käsi nyrkkiin, eikä jättää sormia suoraksi kiekon alle. Totesin kierroksen aikana, että ainakin itsellä heitot joissa en jäänyt käden asentoa enempää hinkkaamaan ja heittolinjoja pohtimaan menivät parhaiten. Silti uskon, että tekniikkaa kannattaisi hioa, jotta voisi lajissa kehittyä. Ekakertalaisena suurin osa heitoista löytyi jokatapauksessa puusta ja pöpeliköstä... menivät ne kuinka hyvin tahansa.

Tästä mun pitäis sitten heittää, kunhan edellinen pääsee pois edestä pöpeliköstä :)

Myöhemmin todettiin, että voi heittää myös "rolleri"-heittoja, joissa kiekko heitetään pystyssä pyörien esim. esteen ylitse. Tähän on olemassa erillisiä kiekkoja, jotka pyörimisen jälkeen vielä leijailevat jonkun matkaa. En usko ennenkuin näen, koska mistä se kiekko voisi tietää koska rollaaminen lakkaa ja on aika leijailla ;) Ehkäpä MoveMe selvittää asiaa myöhemmin paremmin, seuratkaa blogia silmät tarkkoina!

Älä laita kättä siis niin, että sormet on suorina ja etusormi kiekon reunalla...

...vaan purista kiekko "nyrkkiin" ja jätä peukalo kiekon päälle

Kämmenheitossa pari sormea jää työttömäksi, peukalo laitetaan edelleen kiekon päälle

Ja ne kaksi työllistyvää sormea suoriksi tai koukkuun kiekon alle

Meillä oli erinäisiä kiekkoja, ja minulla oli "mid-range" ja "putt & approach" kiekot. Muutaman heiton heitin myös reilusti vasemmalle kaartavalla driverilla. Kiekoissa oli mystisiä numerointeja, jotka kertoivat mm. kiekon kaartamisesta oikeaan tai vasempaan heiton eri vaiheissa. En pystynyt keskittymään noihinkaan merkintöihin. Jokaisen kerran kun yritin hyödyntää kaarto-ominaisuutta kiekot menivät täysin suoraan ja päinvastoin. Kiekkoja on eri painoisia. Itselle tuntui siltä, että painavammalla onnistuin paremmin, mutta silti mieli teki heittää kevyemmillä kiekoilla pitkiä heittoja.

Yksi maalikori ja taustalla pari muuta väylää

Kokoontumisajojen isännän taidonnäyte

Pelin säännöt ovat varsin yksinkertaiset. Heitetään kiekkoja aloituspaikalta koriin ja pyritään käyttämään tähän mahdollisimman vähän heittoja. Jokaiselle väylälle on määritelty par-tulos, mutta ainakin minulla jokainen väylä vähintään tuplasi par tuloksen. Perinteisessä golffissa palloa lyödään sieltä minne se jäi, ja mailaa vaihdetaan maaston ja etäisyyden mukaan. Frisbeegolffissa vaihdetaan heittovälinettä ja heitetään juuri sieltä pusikosta minne kiekko on viimeksi leijaillut. Kamerassani on siis satoja kuvia, joissa kukin seurueestamme kykkii missäkin puskassa.

Tästä lähti voittajamme hieno avausheitto muistaakseni kymmenennellä väylällä

Kiva laji! Aion jumbosijani kirkastaa kullaksi vuodessa parissa :) Tai no, voitinhan minä naisten sarjan, kun olin ainut nainen :D

***
Lisätiedot seuraavien linkkien kautta:
Hattulan frosbeegolf areenan esittely ja tiedot http://frisbeegolfradat.fi/rata/hattula
Frisbeegolfista yleistä tietoa: http://frisbeegolfradat.fi/faq
Suomen frisbeeliitto: http://frisbeeliitto.com/
Suomen ainut verkkokauppa, joka keskittyy frisbee kauppaan: http://www.discmania.fi/