Ettei vaan ny sattuis mitään... Eli aikuisten akrobatia bootcamp

Minä oon pari viikkoa osallistunut LifeCircuksen järjestämälle akrobatia bootcampille Liikuntakeskus Hipan tiloissa. Aikuisille ihmisille järjestetty tiiviskurssi on sukeltanut suoraan asiaan. Paikalla on sakkia joka on selkeästi akroillut ennenkin. Minä en ole. Taustalla on ne kärrynpyörät ja käsilläseisonnan harjoittelut ajalta jolloin olin noin 10 vee. Ajat jolloin pari tuntia putkeen punkeamista omien käsien päälle seinää vasten ei tuntunut miltään. Välissä on sitten parikymmentä vuotta aikaa jolloin en ole tehnyt mitään.

Vauhdinottoharjoitus arabialaiseen menossa

Kun näin ilmoituksen FB:ssä hyökkäsin välittömästi ilmoittautumaan. Ressaaminen alkoi myös välittömästi. Onkohan minusta tähän? Kestävätkö ranteet? Mitä jos pitää hypätä ja en osaa tulla alas? Jos parin kanssa kiipeillessä olen liian painava?

Ne tekee jotka osaa (tästäkin asennosta neitokainen tuli kyllä romahtamalla alas hetkeä myöhemmin, mutta wau!)

Mutta ei auttanut, kuin tulta kohden. Ensimmäisellä kerralla seistiin päällään (tai ainakin yritettiin), seistiin käsillään tuettuna, tehtiin kuperkeikkoja etu- ja takaperin sekä hypyllä höystettynä. Ja minua pyörrytti ensin vimmatusti ja hetken päästä jo oksetti. Olin viisaasti skipannut välipalan lounaan jälkeen ja klo:18.00 alkanut kurssi jossa oltiin kokoajan kieppumassa ympäri ämpäri ei auttanut olotilaa yhtään. Loppupätkän kurssikertaa hengittelin ja istuin. Hävetti... Aikuinen ihminen ja unohtaa syödä.

Jalat kaverin selkään ja sitten "karhukävelyä" eteenpäin

Toista kertaa varten muistin syödä ja olo oli parempi vaikka edelleen kieppuminen otti tasapainoaistin päälle. Teimme pariakrobatiaa parikuperkeikoista aloittaen ja erilaisin parikävelyin. Näistä siirryttiin kipuamaan ja kapuamaan parin päälle. Harjoteltiin kontallaan olevan kaverin selän päällä seisomista ja toisaalta sinne hyppäämistä. Kuulit oikein, toisen selän päälle voi hypätä jos tietää mitä tekee. Oman parin kanssa todettiin että tuo homma jännitti ihan liikaa, eikä hypyistä tullut mitään. Yritettiin kyllä kovasti mutta aivot vastustivat.

Harjoiteltiin polvillaan olevan parin harteille nousemista ja se oli todella pelottavaa. Vaikka olet vain reilut puoli metriä korkeammalla kuin noin normaalisti. Eikä ne kaverin hartiat kaikista stabiilein alusta ole. Homma tuntui todella vaikealta, vaikka pari kertaa onnistuttiinkin puolin ja toisin.

Yllättävän pelottavaa vaikka apuohjaaja spottaa ja korkeutta on puolisen metriä... Etualalla suunnitellaan ennen nostoa.

Sitten aseteltiin seisomassa olevan kaverin nivusille jalat ja ponkaistiin siitä seisomaan käsistä tukea hakien. Yhtäaikainen nojaus taakse ja avot. Kuulostaa helpolta, mutta en onnistunut kertaakaan parini kanssa itse nousemaan ylös saakka. Vaati apuohjaajan kanssa testikerran että uskalsin rohkeasti ponnistaa ja pääsin ylös saakka. Tieto siitä, että tyyppi pohjalla ei varmasti mene rikki ja tietää mitä tehdä jos homma lähtee kaatumaan auttoi.

Kolmannelle kerralle en kerinnyt, mutta neljännellä kerralla jatkettiin käsillä seisoskelua. Tai no toiset seisoskeli ja käveli käsillään ja toiset haki sitä nanosekunnin pätkää kun seisonta pysyi eikä lätkähtänyt yli tai alle... Onneksi on pehmeät alustat läjähtää turvalleen... Pariharjoitukset aloitettiin hurjan näköisellä tempulla jossa käsilläseisonnasta päädyn parin hartioille ja pari vetää minut selkänsä kautta jaloista omalle etupuolelleen seisomaan. Näytti tosi vaikealta, oli tosi helppoa käytännössä.

Näin kepeästi se käy kun sen osaa. Polvilleen kaverin alaselkään.

Sitten jatkettiin parin kanssa kiipeilyä. Tällä kertaa uskalsin ja pääsin kaverin alaselän päälle seisoskelemaan hänen ollessaan pystyssä. Lisäksi parini nousi hetkeksi seisomaan minun harteilleni kun minä seisoin alapuolella. Wau! Omassa tekemisessä pitäis harjoitella vaan sitä päättämistä, että menee eikä meinaa. Kiivetessä kaverin selkään tai niskaan on oikeasti kaikille parempi että sinne menee, eikä jää arpomaan matkalle. Ammattilaiset ponkaisevat kepeästi toistensa niskaan ja sitten näyttää kuin he vain kevyesti seisoskelisivat siellä katonrajassa. Hämmentävää.

Kokeneemmat reenaa eri juttuja. Minä teen sitä mitä osaan, jos osaan.

Akrobatiakurssi jatkuu vielä viikon ja ajattelin raportoida siitä vielä lisää. Kuvia on tosi vähän ja ne ovat tosi surkeita, koska keskityn tekemiseen enkä kuvaamiseen. Paras saavutus tähän mennessä on itsensä täysi ylittäminen ja alkuperäinen tavoite käsilläseisonnan haltuunotosta on piirun lähempänä kuin aluksi. Ei se ehkä tule onnistumaan tämän kolmiviikoisen aikana, mutta jos jaksaisi kesän reenata niin eiköhän se siitä lähtisi.

Millaisilla asioilla sinä olet yllättänyt ja haastanut itseäsi?

Retkiluistelutesti

Kuten luvattua, kävin testaamassa retkiluistelua Katjan kanssa Functional trainerin arvonimen kunniaksi. Mentiin ja vuokrattiin minulle retkiluistimet ja painallettiin auringonlaskua kohden jäälle.

Laji on siis sekoitus luistelua ja luiteluhiihtoa. Tekniikka tulee luisteluhiihdosta, vaikka mennäänkin terän päällä jäällä. Jalassa olivat luistelumonot ja kevyehköt pitkät terät. Tukena ja vauhdintekijöinä käytetään pitkiä luisteluhiihtosauvoja. Omani olivat vuokratavaroita, joten terävyydessä oli toivomisen varaa. Onneksi Katja lainasi omiaan ja luisteli konkarin varmoin otteen lipsuvillakin sauvoilla.

Väitän, että heikko kokemus tavallisesta luistelusta sai aikaan kokovartalo kipsin. Kun oltiin edetty 200 metriä muistin kysyä miten laitteilla jarrutetaan. Hekoheko, voitte ajatella, mutta kysymys kumpusi aidosta kauhusta tömähtää täyttä vauhtia penkkaan. Tai ei sitä vauhtia kyllä alkuun ihan hurjia määriä kertynyt, mutta jää on kovaa ja häntäluu sekä pääkoppa ovat minulle kovin rakkaita. Luistimilla jarrutetaan auraamalla, ihan vaan tiedoksi teillekin :)

Tämä ensimmäinen testikerta ei kirvoittanut hullaantumista lajiin. Tuntui mahdottomalta potkia vauhtia niin että olisi uskaltanut laskea painon kunnolla liukuvan luistimen päälle. Pelkokerrointa lisäsi keväinen paukkuva jää, muutama erityisen railoinen pätkä ja jalkapohjien jännittämisestä kohoava puristava kipu jalkapohjissa. Mutta, ei niin paljoa pahaa etteikö tuosta voisi tulla kivaa lajia.

Rakeinen kuva meistä, mutta hymy valloittaa :)

Katja ihasteli maisemia, kaunista jäätä ja auringonlaskua. Minä heräsin kaivamaan kameraa auringon laskiessa. Kaunis näkymä, kivaa ulkoilua ja vaikken mitään osannutkaan, niin kertaakaan en kaatunut.

Tampereen luistinratojen tilanteesta saat tietoa täältä: https://www.facebook.com/hikingtravelhit Samasta paikkaa saat vuokrattua myös vermeet ja/tai alkeiskurssin.

Geokätköilyä kokeilemassa

Katja tahtoi viettää synttäreitään retkiluistelemalla. Homma osoittautui yllättävän hankalaksi toteuttaa ja päädyimme keventämään tästä aiheutunutta harmitusta shoppaamalla molemmille uudet hiihtoasut ja minulle vielä uudet lautailuhousut. Retail therapy :) Voi kun joskus löytäisin vaatteita yhtä helposti myös arkeen!

Kun retkiluistelu ei siis ollut optio, otettiin ulkoilu tavoitteeksi. Soitettiin yhteiselle ystävällemme Terolle ja lähdettiin geokätköilemään. Tero on vanha konkari, ja Katjakin on hakenut jo pitkälti yli kymmenen kätköä. Tässä seurassa oli turvallista lähteä keskelle pimeää metsää testaamaan lajia.

Tässä ensimmäinen kätköni iPhoneen ladatun ilmaisen softan opastamana. Tähän kätköön ei liity muita kuvia

Geokätköilystä voi lukea lisää täältä ja täältä, mutta pähkinänkuoressa hommassa on tarkoitus etsiä piilotettuja kätköjä koordinaattien perusteella. Päästyäsi koordinaattien osoittamaan paikkaan, pitää etsiä ja löytää varsinainen kätkö joka on jokin vettä pitävä astia, josta löytyy logikirja ja mahdollisesti kynä loggausta varten. Joltain kätköiltä voi löytyä lisäksi matkalaisia tai vaihdokkitavaroita.

Ei ollut siellä

Tämä on salaista hommaa ja tarkoitus on, että muut ihmiset ympärilläsi eivät älyä mitä olet tekemässä. Meidän reissut puoleen reiteen upottavassa hangessa keskellä pimeintä metsää kolmestaan eivät taatusti olisi jääneet huomaamatta jos joku olisi ohi kulkenut. Vaan eipä näkynyt ketään ja saatiin Katjan kanssa hihitellä ihan rauhassa pystysuorana yllättäen nousevaa rinnettä ja tielle kaatuneita puita jotka olivat juuri niin korkealla että yli piti kammeta ja toisaalta niin matalalta että ali olisi pitänyt ryömiä nenä lumea viistäen. Terohan ei hihitellyt, vaan johdatti meitä eteenpäin. Hauskaa uskon Terollakin silti olleen.

Kaunista, mutta ei löytynyt täältäkään

Yhtäkkiä oli kulunut kaksi ja puoli tuntia, nilkat olivat litimärät, sormia palelsi ja viimeinen kätkö ei suostunut löytymään. Päätettiin poistua kotia kohden, kun kellokin oli jo puoli kymmenen illalla. Takaisin autolle pari kilsaa, kotiin, saunaan ja purkamaan sykemittarin tietoja. Rämpimisessä kului hieman yli 300kcal ja keskisyke oli 100bpm, piikkisykkeet 139bpm. Ei ihan hillittömän tehokasta, mutta eipä tullut tuskastuttavan hikikään. Oli mukavan leppoisa tapa tehdä peruskestävyystreeniä pitkäkestoisesti raikkaassa ulkoilmassa.

Tarkoitus oli ottaa kuva jyrkästä seinämästä, mutta käyhän se näinkin :)

Omalla tavallaan tosi jännää ja kivaa kun saa olla jossain yhteisössä mukana, tekemässä jotain salaista mistä muut eivät tiedä. Lisäksi mukavaa luonnossa liikkumista ja pääsy paikkoihin joihin ei ihan varmana tulisi mentyä ilman kätköilyä.

ps. Jotta salaisuudet säilyisivät, en kerro millä kätköillä kävimme enkä paljasta mistä kuvat on otettu jotta muillekin jää löytämisen ilo

Greencard taskussa on helppo hymyillä

Tänään käytiin rennosti kiertämässä Par3 kenttä ja samalla oli tarkoitus suorittaa Greencard. Rentous oli kaukana kun ennen kierrosta lämmiteltiin ja hakattiin palloja rangella. Mistään ei yllättäen tuntunut tulevan mitään, swingi oli vähintään yhtä hukassa kuin putti ja chippi. Tuntui mailaa vaihtaessa, että bagistä puuttui tutut mailat ja jokaisella kerralla sai hakemalla hakea lyöntivälinettä.

Hermostunutta jutustelua pelikavereiden kera ja sitten avauslyönti peliporukan viimeisenä. Maatiaisena lähtenyt lyönti kantoi maksimissaan 30metriä, irrotti järkyttävän paalin ilmaan lentävää turvetta ja kirvoitti mieheltä kannustavan lausunnon "noh, eteenpäin se on aina". Ketutti...

Tällaisia satukirjan sieniä ehdittiin kuvata viimeisellä väylällä peliä viivyttämättä :)

Homma lähti silti etenemään ja pysyin omalla tasollani, välillä jopa hieman paremmin. Yksi yli par tuloksen muutamalla väylällä, hyvä minä! Toki tasapuolisuuden vuoksi muutamalla par3 väylällä taoin lyöntejä jopa seitsemän. Jos jokin kuvaa aloittelijan golffaamista, niin vaihteleva menestys.

Kierroksen jälkeen lyöntejä oli tarvittavan vähän ja palautettiin sääntökokeet. Näiden yhteistuloksena minulle ja miehelleni myönnettiin Greencardit ja voimme alkaa riehua luvan kanssa pitkin poikin Suomen ja muun maailman golfkenttiä. Tai ei tietenkään riehua, vaan käyttäytyä etiketin mukaan ja pelata hyvää peliä :)

Golf kurssin jälkeen - tuliko minusta golffari?

Aiemmin kerroin golfkurssista, jolle vihdoin saimme aikaiseksi ilmottautua. Löysin golffista jotain yllättävää josta pidän. Keski-ikäistyminenkin ilmeisesti vaivaa, koska pidän lajin sivistyneestä etiketistä ja tiukoistakin säännöistä. :D

Kapea väylä, ja metsäänhän se pallo meni...

Greencardia ei kurssilla automaattisesti suoriteta. Halutaan antaa kullekin aikaa treenata sääntöjä ja taitoja, jotta varmasti sitten on valmis kenttiä valloittamaan. Tämä on hyvä. Jotenkin tuntuu, että sukelluskursseillakin voisi olla samankaltainen järjestelmä. Ennen "korttikoetta" saisi sukeltaa vain esim. kahden hengen ryhmissä joissa on divemaster. Kun suorittaa kortin saa ottaa divemasteriin etäisyyttä tai painua pinnan alle yksinään. Saattaisihan tuo kääntyä rahasammoksi sukellusfirmoille turvallisuuden takaamisen sijaan, mutta ajatuksena osaamisen erikseen varmistaminen kiehtoo.

Nelosväylän tiiauspaikka

Oma korttikoe on edessä, päivä on varmistettu. Rosa tulee kanssamme kierrokselle ja varmistaa että osaamme säännöt, etiketin ja pystymme lyömään kierroksen tasoituksen mukaan. Sitä ennen on aikaa läiskiä palloja rangella, chippailla ja puttailla sekä erikoisuutena Messukylän kentällä voi myös kiertää Par 3 kenttää kortitta ja harjoitella sitäkin kautta pelaamista.

Keli oli sateinen, mutta aloitusajan siirto tunnilla säästi isommalta kastumiselta

Kerran on ehditty kurssin jälkeen kentälle ja lopputulos oli kohdallani karmaisevan surkea. Kurssin päätteeksi tehty kierros meni ihailtavan hyvin (lähes tasoituksen mukainen tulos), mutta nyt jäin jälkeen vaikka kuinka monella lyönnillä. Osoittaa, että golf on päästä kiinni. Alkuväylillä sattunut huono yksi väylä tuhosi uskon itseen ja sitäkautta myös tulokset loppukierroksen osalta.

Harjoittelu on alkanut, pinkkiä bagia ja mailasettiä on vilkuiltu sillä silmällä.

Golffiin tutustumassa

Saimme miehen kanssa 30v. lahjaksi golffin alkeiskurssin. Viime kesänä ehdimme lähinnä syksyn jo koputellessa oville käydä kerran läiskimässä rangella palloja erinäisiin suuntiin. Minä pistin palloja lähinnä kolmen metrin päähän suoraan oikealle sivulle :) Voit lukea siitä testistä jutun tästä.

Rosan oppiin päästiin 

Koko kesä on koitettu löytää kurssia joka a) ei olisi jo täynnä ja b) sopisi ohjelmaan ja aikatauluun. Ja sitten kolahti. Nyt takana on kaksi iltaa golffauksen yrittämistä ja edessä kaksi. Ollaan harjoiteltu puttaamaan, chippaamaan (toivottavasti se kirjoitetaan noin) ja draivaamaan. Pikkuhiljaa opetellaan sääntöjä tekniikan ohessa. Etiketistä opin tänään että farkut eivät kuulu kentälle, ja mietin että juurikin niillä olen testannut kentällä ensimmäisen kerran ja ensimmäisenä kurssipäivänä. Ups!

Sinne sitten chippailtiin...

...ja tänne draivattiin.

Tähän asti ehdottomasti hankalimmalle on tuntunut chippaaminen bunkkerista. Välillä hiekka lensi, vaan pallo ei. Sitten lensi pallo kuin ohjus bunkkerin yli ja greenin yli ja vielä siitä 50metriä ohitse. Sitten osui maila esteeseen (niin ei saa tapahtua, siitä tulee rangaistus), ja sitten pääsi ilmoille hiekan lisäksi pari kirosanaa.

Puttigreeni ja harjoitusvälineitä

Vaikka homma tuntuu uskomattoman vaikealta, osuu väliin onnistumisia. Puttaaminen tuntuu olevan itselle helpointa. Pitää vain keskittyä, tyhjentää mieli ihan kaikesta muusta ja lopulta uskoa että putti menee varmasti sisään heti. Ja siinä rakkaat ystävät voi olla golffin hienoin ominaisuus. Yksilölaji, jossa voi useammaksi tunniksi kerrallaan tyhjentää mielensä töistä, ihmissuhteista ja vaikka mistä. Suosittelen ainakin kokeilemaan tätä rentoutumismenetelmää, jossa samalla kehittyy kunto kun jättää golfkärryllä ajelun muille :)

Minä keskityn, mies valokuvaa (koska käskytin :)

Tykypäivän kuulailuita YTHS:lle

Tänään kävin kesken hektisen päivän repäisemässä kahvakuulailut Tampereen ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön ihmisille. Heillä oli meneillään työkyvyn ylläpitopäivä ja tarjolla oli useaa erilaista lajia ja aktiviteettia. Kahvakuulailun sijasta oli voinut valita zumban, pelata sulkkista tai käydä kävelylenkillä. Kahvakuulailun jälkeen ihmiset jatkoivat joogaan ja bodybalancea testaamaan.

Minun maksimimääräni kuulien riittävyyden vuoksi oli 15hlö ja tämä henkilömäärä olikin tullut nopeasti täyteen. Ja kuinka valloittavan ihania ihmisiä! Puheensorinaa, iloisia hymyjä ja reipasta toimintaa koko tunnin ajan.

Kuulien kanssa tempuloidessa ekakertalaisten suusta kuuluivat perinteiset "herranjumala onko nää kaikki 12kg!?!?!?!" ja "mää otan sen ihan pienimmän sitten, onko 2kg?". Vaan kuten aina ennenkin, 8-12kg välistä se paras kuulakoko löytyi ja välillä kun ei ihan jaksanut sai luvan pitää taukoja tekemisen lomassa.

Me harjoiteltiin parin kanssa kuulailua, kuulan erilaisia pyörityksiä kropan ympäri, etuheilautusta, rinnallevetoa, tuulimyllyä/ kylkiliikettä, kasia (pysäytettynä ja ilman) sekä lopuksi huumoripläjäyksenä keinukyykkyä.

Loppua kohden moni olisi halunnut vinkkejä kotona harjoitteiden tekemiseen. Ohjasin katsomaan blogistani vinkkejä ja muidenkin blogeista. Ja nyt tuli mieleen, että luultavasti illan tullen suurin osa on unohtanut puolet nimistä ja vinkeistä mitä netistä kannattaa tsekata. Siksipä, tässä kaikille muillekin linkki- ja vinkkilista kahvakuulailuun.

Tämän blogin kahvakuulaan liittyvät kirjoitukset löydät koottuna tästä: http://movemeliikuttaa.blogspot.com/search/label/Kahvakuula
SportsLadyn kahvakuulajuttuja (ja muutenkin ihana blogi) löytyy täältä: http://sportslady-h.blogspot.com/search/label/kahvakuula
Ihanaisen Rouva Kuulasen hetkellisesti hiljaiseloa viettänyt blogi löytyy täältä: http://lennokkaatkuulat.blogspot.com/search?q=kahvakuula
Tuomo Kilpeläinen pitää omaa blogimajaansa täällä: http://voimatoimi.blogspot.com/
Vinkkejä yleisemmin voi etsiä esim. http://www.kuulaklubi.fi/ ja tästä kannattaa tykätä myös Facebookissa

Katselin pari videota ja tässä oli aika monta juttua tiukassa paketissa ja esittäjän tekniikkakin on vallan hyvä:



Ja koska Tuomo on ihqu ja tässä on hyvin opastettu etuheilautuksen tekniikka pistetään tämäkin pätkä esille:

Uusien työkamujen kanssa Crossfit treeni

Crossfit on jatkuvasti suosiotaan kasvattava laji, ja se kuuluu uuden työpaikkani työsuhde-etuihin kerran viikossa lounastreeninä. Ja alkuun haluan sanoa, ettei mikään yhdistä porukkaa niin hyvin kuin yhteinen tsemppaus ja hikoilu jossa kaikki loppuviimeksi kuitenkin treenaavat itseään vasten taistellen. Enkä toisekseen keksi paljon mukavempaa lounasaktiviteettiakaan (kun lounaalle kuitenkin treenin jälkeen hienosti ehtii).

Alkulämmittelyn kamoja roudaillessa

Porukka lähti itsenäisesti lämmittelemään lihaksiaan kuuden kohdan lämmittelyohjelmaa tehden. Minulle homma oli uutta, niin Jaakko ohjasi kädestä pitäen lämmittelyliikkeet läpi. Dippi vapaasti heiluvilta renkailta tehden oli kyllä ehdottomasti hirveintä, eikä onnistunut yhtään vaikka kuinka sain avustaa varpaan kärjet maassa. No jaa, ensi kerralla paremmin? Leuanvetoja olisi myös ollut ohjelmassa, mutta koska sekään ei onnistu sain tehdä omaa painoa vasten soutuliikettä renkaista roikkuen. Miehinen laji... kertakaikkiaan... mutta vielä minä joku päivä näytän! :)

Etualan härpäkkeillä tehtiin vatsalihaksia "potkaisemalla" täydellä kaarella, ja
jonakin päivänä minäkin vielä opin miten :)

Varsinainen treeni koostui kahdesta liikkeestä, joita tehtiin vuorotellen niin että toista 12 toistoa ja toista 1, seuraavalla kierroksella 11 toistoa + 2 toistoa, seuraavalla 10 toistoa + 3 toistoa jatkuen toiseen ääripäähän asti 1 toisto + 12 toistoa. Jossain kohden on saattanut hien puskiessa silmiin tulla laskuvirhe, mutta keskimäärin 15 minuuttissa kaikki olivat valmiita.

Tuskaisia ilmeitä, syystä. Kyseessä viimeiset metrit

Kahvakuulalla tehtiin etuheilautusta ylös asti, ja painot valittiin heti miehekkäiksi. Yritin aloittaa 16kg kuulalla, mutta nopeasti päädyin vaihtamaan sen kevyempään 12kg versioon harjoituksen edetessä. Toisena liikkeenä oli syväkyykky seinän vieressä, josta suoraan perään lingottiin kuntopallo (minulla 5kg) ylös asti seinäkosketukseen ja vastaanotettaessa palloa kyykättiin uudestaan syväkyykkyyn.

Ja kuulkaa että tänään on tuntunut järkyttävää poltetta sisäreisissä ja keskimmäisessä pakaralihaksessa! Ihanaa, mutta niin inhottavaa :)

Curling testi ja tutustuminen uusiin työkavereihin

Aiemmassa tekstissä viittasin toteutuneisiin haaveisiin, ja yksi sellainen on työpaikan vaihdos. Uusia tuulia ja uusia työkavereita. Pääsin työkavereihin tutustumaan vähän ennakkoon Mahtavuus-päivän merkeissä. Virkistyspäivää vietettiin koko porukalla Hyvinkäällä Curlingiin tutustuen.

Uusia työkavereita, uusi laji

Curling on laji, jossa tarkoituksena on saada kiekko mahdollisimman lähelle maalialueen keskustaa. Vuorotellen koko joukkue saattaa kiekon matkaan yhden ollessa kapteenina ohjailemassa toimintaa ja juonimassa strategiaa. Neljän hengen joukkueessa on tilaa yhdelle kapteenille ja loppuporukka vaihtelee harjahommien ja kiekkojen viskelyn välillä. Kapteeni pääsee kiekkojen viskelyyn vasta lopuksi ja pistää liikkeelle ratkaisevat kiekot.

Kuulemma Olympiatason kiekot

Oma joukkueeni selvitti tiensä jumbofinaaliin ja hävisi sen tiukasti jatkopäädyssä 2-1. Kiekkojen hallitseminen ei todellakaan ollut helppoa vaan ensin kaikki kiekot kopsahtelivat iloisesti reilusti ylitse ja seuraavalla kierroksella jäivät onnettoman alimittaisiksi. Vasempaan jalkaan laitettu liukulevy ei tehnyt oloa jäällä yhtään tukevammaksi, mutta oli tuiki tarpeellinen kiekkoja heitettäessä liukuasennossa. Näyttäviltä kaatumisilta kuitenkin vältyttiin.

Vauhdikkaita liikkeellelähtöjä

Jännä oli havaita, että kiekko ottaa oman kierteensä ja menee minne sattuu jos itse et laita siihen kierrettä päästäessäsi kiekon hyppysistä. Ajattelin omassa päässä frisbeegolffin tietyn kaaren omaavia kiekkoja. Yhtälailla ne täytyy tähdätä varsinaisesta maalista hieman sivuun ja arvioida kaaren toteutuminen tähdätessä. Oman joukkueen kapteenit olivat hyviä neuvoessaan tähtäyspisteitä ja kierteitä. Muutaman kiekon kohdalla tuli jopa onnistumisen elämys.

Ei curling ehkä ole laji minua varten, mutta hauskaa sitä oli kokeilla. Kannustus oli huikeaa ja kaikilla oli mukavaa. Ehdottoman hyvä laji virkistyspäivää varten siis!

Golffia koittamassa - huti, huti, Hyvä!, huti...

Tänä kauniina syksyisenä lauantaina en suunnistanut Helsingin Fitness Expoon vaan kävin tutustumassa golffiin ystäväni Rosa Svahnin opastuksella. Lähdettiin pääosin moikkaamaan Rosaa mieheni kanssa Messukylän kentälle, mutta päädyttiin sitten kuitenkin testaamaan miten rennosti swing irtoaisi.

Vaikka mieli ei ehkä levännyt, niin maisemasta se ei ollut kiinni 

Myös konttorin tehtävät kuuluvat osaavan opastajamme toimenkuvaan :)

Aivan mahtava keli ei ollut jostain syystä aiheuttanut yleisöryntäystä, joten saatiin kikattaa ja jopa röhönauraa aloittelijoiden yrityksille vapaasti. Hikikin meinasi tulla siinä huitoessa, eikä siis pelkästään tuskan hiki.

Vahvaa keskittymistä, korkkarit jalassa... kröhöm

Jotain apua ilmeisesti on mailapelien pelaamisesta. Tässä tapauksessa siis jokainen pallo ei lähtenyt maatiaisena metrin päähän tai 200m vinoon aiotusta suunnasta vaan muutama hyväkin lyönti mahtui joukkoon. Perfektionisti-minääni harmitti että välillä löin pallon päälle, välillä pallot sujahtivat vesiliirrossa 10 metrin matkan ja vain harvoin ne menivät jonnekin 70-80m tuntumaan ihan luotisuoraan. Hauskaa oli silti, ja mieskin tuntui tykkäävän.

Katse palloon ja huitaisu, vai miten se nyt meni?

Ehkä meistä siis voi tulla ensi kauden myötä myös golffareita. Kuka tietää? Ainakin fasiliteetit ja asiantunteva ohjaus ovat ihan lähellä. Kiitos Rosa ja Messukylän Golfkeskus!

Frisbeegolf - lajikokeilu

Ihanaiset ystävämme järjestivät kaveripiirin kokoontumisajot, joissa yhtenä ohjelmanumerona oli käydä heittämässä Hattulan Frisbeegolf rata. Tasoltaan rata on B2 (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan), eli ilmeisesti keskitasoa.

Kirjanpito voi alkaa, tutustutaan rataan 

Jaa että tuonne mäen päälle pitäisi kiekko kiskaista? Ja itse perässä... hmm...

Pelit aloitettiin käymällä nopeasti läpi pari eri otetta kaveripiirin kokeneempien heittäjien opastuksella. Kiekkoja voi heittää rystyltä ja kämmenpuolelta. Toisin kuin aiemmin frisbeeta heittäessä, oli tarkoitus puristaa käsi nyrkkiin, eikä jättää sormia suoraksi kiekon alle. Totesin kierroksen aikana, että ainakin itsellä heitot joissa en jäänyt käden asentoa enempää hinkkaamaan ja heittolinjoja pohtimaan menivät parhaiten. Silti uskon, että tekniikkaa kannattaisi hioa, jotta voisi lajissa kehittyä. Ekakertalaisena suurin osa heitoista löytyi jokatapauksessa puusta ja pöpeliköstä... menivät ne kuinka hyvin tahansa.

Tästä mun pitäis sitten heittää, kunhan edellinen pääsee pois edestä pöpeliköstä :)

Myöhemmin todettiin, että voi heittää myös "rolleri"-heittoja, joissa kiekko heitetään pystyssä pyörien esim. esteen ylitse. Tähän on olemassa erillisiä kiekkoja, jotka pyörimisen jälkeen vielä leijailevat jonkun matkaa. En usko ennenkuin näen, koska mistä se kiekko voisi tietää koska rollaaminen lakkaa ja on aika leijailla ;) Ehkäpä MoveMe selvittää asiaa myöhemmin paremmin, seuratkaa blogia silmät tarkkoina!

Älä laita kättä siis niin, että sormet on suorina ja etusormi kiekon reunalla...

...vaan purista kiekko "nyrkkiin" ja jätä peukalo kiekon päälle

Kämmenheitossa pari sormea jää työttömäksi, peukalo laitetaan edelleen kiekon päälle

Ja ne kaksi työllistyvää sormea suoriksi tai koukkuun kiekon alle

Meillä oli erinäisiä kiekkoja, ja minulla oli "mid-range" ja "putt & approach" kiekot. Muutaman heiton heitin myös reilusti vasemmalle kaartavalla driverilla. Kiekoissa oli mystisiä numerointeja, jotka kertoivat mm. kiekon kaartamisesta oikeaan tai vasempaan heiton eri vaiheissa. En pystynyt keskittymään noihinkaan merkintöihin. Jokaisen kerran kun yritin hyödyntää kaarto-ominaisuutta kiekot menivät täysin suoraan ja päinvastoin. Kiekkoja on eri painoisia. Itselle tuntui siltä, että painavammalla onnistuin paremmin, mutta silti mieli teki heittää kevyemmillä kiekoilla pitkiä heittoja.

Yksi maalikori ja taustalla pari muuta väylää

Kokoontumisajojen isännän taidonnäyte

Pelin säännöt ovat varsin yksinkertaiset. Heitetään kiekkoja aloituspaikalta koriin ja pyritään käyttämään tähän mahdollisimman vähän heittoja. Jokaiselle väylälle on määritelty par-tulos, mutta ainakin minulla jokainen väylä vähintään tuplasi par tuloksen. Perinteisessä golffissa palloa lyödään sieltä minne se jäi, ja mailaa vaihdetaan maaston ja etäisyyden mukaan. Frisbeegolffissa vaihdetaan heittovälinettä ja heitetään juuri sieltä pusikosta minne kiekko on viimeksi leijaillut. Kamerassani on siis satoja kuvia, joissa kukin seurueestamme kykkii missäkin puskassa.

Tästä lähti voittajamme hieno avausheitto muistaakseni kymmenennellä väylällä

Kiva laji! Aion jumbosijani kirkastaa kullaksi vuodessa parissa :) Tai no, voitinhan minä naisten sarjan, kun olin ainut nainen :D

***
Lisätiedot seuraavien linkkien kautta:
Hattulan frosbeegolf areenan esittely ja tiedot http://frisbeegolfradat.fi/rata/hattula
Frisbeegolfista yleistä tietoa: http://frisbeegolfradat.fi/faq
Suomen frisbeeliitto: http://frisbeeliitto.com/
Suomen ainut verkkokauppa, joka keskittyy frisbee kauppaan: http://www.discmania.fi/