Missä menee Projekti 365 haaste?

Olen vuodeksi sitoutunut Projekti 365 haasteeseen. Tarkoituksena on liikkua vuodessa noin tunti päivässä eli yhteensä 365 tuntia. Alkuvuodesta päivittelin kuulumisia tämän haasteen tiimoilta lähes viikottain kun oli muitakin haasteita meneillään, mutta nyt päivitykset ovat unohtuneet.

Laitoin homman aluksi HeiaHeiaan tavoitteeksi, jolloin tavoitteen täyttymisen seuraaminen olisi helpompaa. Perustin myös tsemppaavan ryhmän samaiseen palveluun, mutta siellä keskustelu on alun rykäyksen jälkeen hieman hiljennyt. Sama pätee Facebook-ryhmään, jossa kuitenkin muutama aktiivi käy välillä päivittämässä tuloksiaan.

Itse olen asteen jäljessä tavoitteista. Oletin että kesällä tulisi tehtyä vaikka mitä, ja niin on tullutkin. Mutta kun unohdin merkkailun kesäloman aikana ei jälkikäteen muistelusta meinannut tulla oikein mitään... Eli olettaisin että olen tavoitetahdissa kaikkien niiden Frisbeegolf kierrosten jälkeen, mutta voi olla etten ole. Yhtäkään kolopallokierrosta ei kesään mahtunut, ne neljän tunnin setit olisivat tehneet ihmeitä tuolle tulokselle.

Meikäläisen tavoite on 77% täynnä, perästä tullaan vaikka mikä olisi!

Miten ajattelin sitten syksystä tallustaa kuivin jaloin takaisin haasteen tahtiin? Lupasin itselleni että kävelen Helsinki-päivinäni (päivätyö sijaitsee siellä) lounaalle mahdollisuuksien mukaan hieman pidemmällä sijaitsevaan paikkaan. Etätoimistopäivinä teen samoin (jätän auton pidemmälle) tai syödessäni kotona teen lounaan aikaan kävelylenkin lähikortteleissa pikaisesti. Lisäksi otan itseäni niskasta kiinni ja otan kuntosalin takaisin perusrepertuaariin. Satunnainen oman kehon painolla harjoittelu, kahvakuulailu ja muut riennot ovat olleet epätasaisen tasaisia seuralaisia treenikalenterissani kesällä.

Ehdit vieläkin mukaan jos tahdot! Tavoite voi tuntua kovalta, mutta on itseasiassa hyvinkin helppo toteuttaa jos siihen suhtautuu oikein. Kukin saa itse päättää mikä lasketaan liikkumiseksi. Ei ole pakko vääntää hiki korvista asti lentäen joka päivä tai pumpata salilla. Myös esim. kävely kauppaan tai töihin lasketaan. Valokuvausretki luontoon on liikettä sekin.

Klikkaamalla tavoitepylpyrän keskiosaa saa auki pop-upin mihin voi määrittää tämän tavoitteen

Olet tervetullut kaikkiin linkattuihin ryhmiin tai saat tehdä tästä ihan oman privaattiprojektisi. Olisi kiva tietää kuinka paljon te liikutte yleensä ja kuulostaako 365 tuntia paljolta vai vähältä?

ps. Heiaheiassa on tuollainen uusi tapojen harjoitteluun tähtäävä osuus. Onko kukaan koittanut?

Taistelua hyötyliikunnan merkeissä

Tänään koitti vihdoin se hetki kun meikäläinen totesi, että rivitalomme yhteisvastuullisella hoidolla keikkuva pieni ruoholäntti on tarpeeksi villiintynyt voikukista ja mittaakin on kohta polveen saakka. Ongelma on se, etten saa vetäistyä taloyhtiön ruohonleikkuria käyntiin itsekseni ja miehellä on ehkä välilevynpullistuma alaselässä. Noh, rohkea rokan syö!

Haen ruohonleikkurin ja aloitan omasta kahden neliön pihastamme. Aikani nyhdettyäni mies hermostuu turhaan riuhtomiseen ja tulee nykäisemään laitteen käyntiin. Ei isompia irvistyksiä miehen kasvoilla, joten mahdollinen pullistuma ei tainnut vielä hermostua. Kun oma piha on ajeltu siirryn sen yhteisen läntin pariin ja siirtymän ajaksi sammutan koneen. Köh... ei viisasta, kun en saa sitä itse takaisin käyntiin. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Mies apuun ja leikkuri takaisin käyntiin.

En älyä laittaa vetoa päälle ja hetkittäin täysin laakana konetta työntäessä tuntuu siltä, ettei paahtavassa auringossa homma voi olla näin tuskaista. Mies pääsee yllättämään ja hipaisee selkää. Olen vetänyt korvanappeihin musan niin kovalle että se kuuluu leikkurin paukkeen yli, joten en todellakaan havaitse takaapäin lähestyvää avustavaa ritaria. Käsi irtoaa konetta käynnissä pitävältä vivulta kun hyppään kahden metrin loukan sivulle ja kiljaisen kauhusta.

Noh, siis mies halusi tulla laittamaan vedon päälle masiinaan, ettei tarvitse ihan niin polvillaan riipien nurmikkoa leikata :) Hän päätyy käynnistämään masiinan kolmatta kertaa ja osoittaa vivun paikan. Homma jatkuu, kunnes mies katoaa huulilta lukemani perusteella hakemaan autolla lisää kaasua grilliämme varten. Välittömästi kun auto katoaa kulman taakse sammuu ruohonleikkuri itsestään. Parit ärräpäät ja hillitöntä nyhtämistä. Leikkuri hytkyy ja heiluu vaan ei käynnisty. Soitto miehelle, neuvoksi käydä naapurista pyytämässä käynnistysapuja. Lompsin paikalle.

Naapurin mies tulee hymyillen käynnistämään moottoria. Ei malta viimevuodesta oppineena uskoa, etten kertakaikkiaan saa masiinaa käyntiin vaan tutkii että varmasti on bensaa ja ei ole kökköjä laitteen pohjassa jumissa. Nykäisee kertavedolla homman käyntiin ja sanoo, että hakee silppuriosan varastosta. Leikkelen aikani kunnes naapuri saapuu silppuriosan kanssa ja sammutan masiinan asennuksen ajaksi. Jostain kumman syystä tämän operaation päätyttyä koitan rykäistä laitetta käyntiin ja jo viidennellä rykäisyllä se lähtee puksuttamaan!!!

Ajan 20m pätkän ja kone sammuu. Vedän sitä kymmenisen kertaa ja se käynnistyy. Toistan tätä viitisen kertaa ja kiroilen kunnes oma mies saapuu takaisin. Kone sammuu taas. Tekee mieli itkeä. Mies tulee selvittämään tilannetta ja kaivaa kovia ruohopaakkuja koneen sisuksista. Yritän uudelleen ja sama meno vaan jatkuu Tutkitaan tarkemmin ja todetaan että koneen öljy höyryää... Päätetään estää lisävahingot ja antaa masiinan jäähtyä sekä kutsutaan jälleen apuun naapurin mies.

Entistä leveämmällä hymyllä varustettuna hän saapuu paikalle ja miehet setvivät keskenään tilannetta. Minä haen ohjekirjaa varastosta ja todetaan yhdessä ettei tajuta siitä mitään. Otetaan kuitenkin silppuriosa pois. Koneen jäähdyttyä se starttaa helposti ja pääsen ajelemaan sillä loppunurtsin suuremmitta ongelmitta. Todetaan että ehkä silppuriosa on jotenkin vääntynyt ja hinkkaa johonkin muuhun osaan ja aiheuttaa koneen kuumentumisen joka sitten stoppaa koneen ennen isompaa räjähdystä.

Nurtsi on ajettu, minä olen täysin ryytynyt, mutta voittaja. Bensa on loppu, mutta työnnän koneen naapurin pihaan niinkuin pyydetty. Osaa naapurin mies sen varmasti tankata, minä en uskalla. Parin tunnin treenin lopputuloksena noin 4000 askelta, 700kcal kulutusta, kesän ekat rusketusrajat ja mahdollisesti palanut jakauksenkohta päälaella. Ja ainiin! Leikattu nurmikko!!! Voittajan on helppo hymyillä :)

Metsäterapiaa

Menkää metsään! Toiset tykkäävät shoppailuterapiasta, mutta vielä kun tätä tumman violettia kultaa on metsissä suosittelen hakemaan. Seuraavana vuorossa on puolukka, jota on kaksinverroin helpompi kerätä, mutta kaksinverroin haasteellisempi syödä irvistelemättä ;)

Tässä on kuvia tämän kesän marjareissuiltani ja loppuun tarjoan perkausvinkin.

"Metsästysmaa"

"Saalis"

Ota froteepyyhe, jota et aio enää käyttää. Kaada marjoja pyyhkeen toiseen päähän. Ala vierittää marjoja pyyhkeen vapaalle reunalle ja samalla kerää irtoroskia esim. paperin päälle. Frotee imaisee kuivat roskat marjojen pinnasta kun vierität niitä, eikä tarvitse nyppiä ja muussata kallisarvoisia marjoja.

Pyyhe ja marjoja

"roskat"

Olipa kerran mansikanpoimintareissu

Autolastillinen poimijoita meni marjaan, mutta koira ja miehet ei mahtuneetkaan. Hekoheko :)

Männäviikolla ennen tätä flunssaa (tai sen orastaessa kurkussani) kävimme metsästämässä armoitettujen vinkkienne viitoittamana Kangasalan suunnalta mansikoita. Talvian tilasta oltiin kuultu hyvää enoni naapureilta ja sinne suunnattiin. Vaikka olimme paikalla pari tuntia aukeamisen jälkeen oli tilanteemme sinetöity. Uutta valtavan kokoista Salsa-lajiketta olisi pitänyt olla tarjolla, mutta mansikat eivät olleet suurilta osin kypsiä. Käännyimme kannoillamme ja jatkoimme puhelimitse seuraavan tilan metsästystä.

Talvian tilalla oli kaikki poimittavat palstat jo varattu :/

Talvian tilan täysi parkkipaikka

Puhelimitse varmistui että Polkaa olisi tarjolla Niitty-Seppälän tilalla Pälkäneellä. Ihmiset ja koira autoon ja matkaan 15km päässä siintäville mansikkamaille. Paikanpäälle saavuttuamme reippaat pojat toivottivat meidät lämpimästi tervetulleeksi ja punnitsivat astiat. Kaikilla oli mukana ämpärit ja paikalta olisi voinut lainata myös laakeampia astioita. Sitten vaan poimimaan osoitetusta paikasta.

Niitty-Seppälän tilalla riitti myös väkeä

Matkassa olivat Katja, enoni vaimoineen ja heidän suloinen hoitokoiransa Vane. Koiranhoitoon enoni lisäksi keskittyi vahvasti myös oma mieheni. Tai no... kävihän tuo mies poimimassa suuhunsa muutaman marjan ja vitsailemassa keräämistahdistani...

Poimintakaveri ja poimintakoira

Harmillisesti kelit olivat varmistaneet, että tuoreiden marjojen lisäksi mansikkapuskista löytyi myös kosolti yliaikaisia marjoja. Kun pelto kelluu vesimassoissa pari päivää, näinhän siinä auttamatta käy. Ei hätää, kunnollisiakin marjoja oli riittävästi.

"Saalis"

Täytyy välittömästi nostaa hattua kesätöikseen marjoja poimiville! Alaselässä pakotti jo 30 minuuttin jälkeen niin että oli pakko oikaista ruotoa tämän tästä. Vettä kului ja ähkinä lisääntyi myös keruukavereissa hetki hetkeltä. Äärimmäisen tehokasta hyötyliikuntaa, syväkyykkyjä ja staattisia pitoja.

Arviolta tunnin-puolentoista jälkeen oltiin saatu tarpeeksemme krampeista tai marjoja ja siirryttiin maksamaan. Enon vaimo keräsi lähes yksinään 12kg marjoja, itse sain kasaan vain viitisen kiloa, Katja keräsi muistaakseni kuusi kiloa. Kullekin riittävästi, vaikka kuulin enon kyselevän kuinka pitkään marjakausi vielä jatkuu ja mutisevan palaavansa ehkä asiaan myöhemmin.

Kaikki "menetetyt" kalorit korvattiin Vehoniemen maisemissa munkkikahveilla.

Seuraava poimintakohde taitaa itsellä olla mustikka. Niitä hakupaikkoja en usko kenenkään paljastavan julkisesti, mutta voihan sitä koittaa?

Minnepäin teidän mustikkaretket suuntautuu? Kerro edes millä kokoonpanolla ja evästyksillä reissuille lähdetään ja millaisia saaliita niillä karttuu? 

Keikalla urheilemassa

Ihan pienestä lähtien olen ollut musiikin suhteen aika kaikkiruokainen. Yksi bändi on kuitenkin teiniajoilta  ollut ylitsepääsemätön suosikki, jonka keikalle on ollut pakko päästä iästä, etäisyydestä tai rahallisesta tilanteesta riippumatta. Prodigy, keikkaili eilen Helsingin jäähallissa ja minä olin kentällä joraamassa, tottakai.

Arviolta muutama litra hikeä luovutettu, enkä ollut ainoa! Leveä hymy kasvoilla jatkettiin pitkälle yöhön vaikka jalkapohjissa on perinteisen varpaiden välin lisäksi rakot. Ei haittaa, upeaa settiä. Kiitos seuralaisille, kiitos bändille, kiitos minulle itselleni että tarjosin itselleni mukavan elämyksen :)



Loppuun video hetkestä kun maltoin hetken kuvata, eli keikan rauhallisin osuus. Tarkoitus oli näyttää miten sakki katsomossa tanssi yhtälailla, mutta eihän tuosta mitään näe :D

Tunnustan, ei enää hyötyliikuntaa renkaiden kanssa

Ystävien pyynnöstä haluan raportoida, että fokkerin talvitassut ovat jatkossa säilytyksessä muualla kuin täyteen ahdetussa ulkovarastossamme. Torstai aamuna satoi hyytävää vettä niskaan ja kahvakuulia sekä huonekalujen osia oli varastossa riittävästi.

Ilman aamiaista renkaiden raijaus tuotti ihan ultimaalisen sepotuksen ja siinä yksinäni pihalla ärritellessä aloin jo kauhulla miettiä iltaa, jolloin jälleen purkaisin ulkovaraston, raijaisin renkaat sinne takakulmaan ja lastaisin kaiken tavaran taas takaisin. Kun pääsin renkaiden vaihtofirmaan kysäisin reippaasti mitä säilytys maksaa. 10e/rengas kuului tuomio ja minä suorastaan ryntäsin kirjoittamaan sopimukseen nimeä alle. Ja hups vaan poistui tarve purkaa ulkovarastoa atomeiksi iltapäivästä. Samalla hajosi kyllä mahdollisuus hyötyliikkua kerran puolessa vuodessa 10minuutin pätkissä... Harmillista eikö totta?

Edellisestä hyötyliikuntapyrähdyksestäni voit lukea täältä.

Hyötyliikuntaa kiroillen ja tuskastellen

Tänään oli vuorossa minun ensimmäinen rengasrikkoni. Siis auton renkaista on puhe, polkupyörän kumit olen saanut jo useammin eläessäni rikottua. Aamulla menin pitämään kahvakuulatreeniä ja rengas oli mielestäni vielä ihan kunnossa. Iltapäivällä kun yritin poistua paikalta autoillen, huomasin, että eturengas on ihan lössö ja tarkemmin katsottuna siinä sojottaa iso mutteri pystyssä.

Ei auttanut muu, kuin soitella pari puhelua, koska en osaa vaihtaa rengasta (kyllä, olen sen verran uusavuton) eikä sellaista ole autossani. Fokkerissa on paikkasarja, jota ei taida osata käyttää kukaan muukaan. Ohjeissa oli vähintään viisikymmentä kohtaa ja erilaiset osat oli nimetty kirjaimin. Ainakin U:hon asti oli erilaisia osia, joita piti operaatiossa käyttää. Siinä itku-potku-raivarin partaalla en edes yrittänyt lähteä paikkasarjalla leikkimään. Apuun saapui ihana enoni, jolla oli mukanaan alle 10e purkki paikka-ainetta, joka ruiskutettiin renkaaseen venttiilistä. Vaahto täytti renkaan, ja sain ajettua kotiin.

Juurikin tuo rengas fokkerista hajosi... Tässä kuvassa auto joskus uuden uutukaisena ja kiiltelevänä

Kotona kaivoin sitten luotto rengaskorjaamon numeron, ja soittelin josko he voisivat venyttää aukioloaan minua varten hetken. Homma onnistui, ja sitten seurasi se hyötyliikuntaosuus. Ulkovarastosta pari kuutiota tavaraa ulos, talvirenkaat auton takakonttiin, pari kuutiota tavaraa takaisin varastoon (sisältäen vinon pinon kahvakuulia) ja matkaan kohden rengaskorjaamoa. Aikaa kului 10minuuttia ja tuli hiki sekä syke nousi kattoon. Maksimisykkeillä siis suoritus ilman sen isompia lämmittelyitä, ellei hermostuksessa kohonnutta verenpainetta lasketa.

Renkaiden vaihdon jälkeen neuvoteltiin kesärenkaan paikkaamisesta, kunnes todettiin renkaan olevan korjauskelvoton. Jätin renkaan vaihdettavaksi ja pakkasin kotiin päästyäni taas kaksi kuutiota ulos, kolme kesärengasta sisään ja kuutiolliset tavaraa takaisin varastoon + 7kpl eri painoisia kahvakuulia auton takapenkin jalkotilasta säilöön varastoon.

Aamun kahvakuulailun lisäksi voin väittää että tänään on urheiltu riittävästi ja sangen tehokkaasti. Lisäksi sain samalla reissulla sovittua että haen kahvakuulatreenejä varten tuolta rengaskorjaamolta mukaani parit autonrenkaat. Rakkaat kahvakuularyhmäläiseni voivat siis odottaa tätä innolla. Ikävätkin asiat kääntyvät voitoksi, kun tarpeeksi kauan jaksaa niitä näin mielessään pyörittää. Tänään vielä pääsi pari ärräpäätä, mutta ehkä jo huomenna osaan nauraa tälle tapahtumalle koko sydämestäni.

Takapihan kuntosali

Olemme vajaan vuoden asuneet ihka ensimmäisessä yhteisessä rivitalossa mieheni kanssa. Tätä ennen omasta taustasta löytyy rivitaloasumista ja mieheltä ihan omakotitalo-onnea. Yhteisen taipaleemme ajan ja molempien aikuisikä on kuitenkin vietetty kerrostaloasukkeina. Ei ole viljelty mitään tai käyty omalla pihalla grillailemassa. Saatika, että omalla pihalla olisi voinut kuvitella kahvakuulailevansa tai tekevänsä Gymstick treeniä.

Kukkaistutuksia jotka saivat vielä jäädä :)

Olen saanut pienen syysflunssan, ja tämä on tehokkaasti estänyt isommat lenkkeilyt ja kuntosalireissut männäviikolla. Ajattelinkin tehdä jotain kevyempää, ja päätin kuopsuttaa viikonloppuna pihamaatamme uuteen uskoon. Edellinen asukas on luottanut kukkiin, mutta minä tahdon että pihamaalla kasvaa myös jotain hyödyllistä. Halusinkin istuttaa tontille hedelmäpuita ja mahdollisesti varata paikan ryytimaalle tulevana kesänä. Muutaman neliön pihalla tämä tarkoittaa valitettavasti kukkaistutuksista luopumista ainakin osittain.

Kukkalaatikko ylöskammettuna

Ensimmäinen operaatio oli kaivaa maasta kukkapenkki ja sitä reunustanut kaksitasoinen kukkalaatikko. Apuna oli ystäväni Rosa ja hillitön hihitys. Lopulta lootikko lähti suht vaivattomasti maasta irti, mutta tätä edelsi julmettu pähkäily ja yhdet turhaan irrotetut torks-ruuvit... Aikaa meni parisen tuntia, ja tuntuma oli kaikkea muuta kuin keveän liikunnan puolella :)

Tänään sunnuntaina hain serkkuni pihalta vähän villiintymään päässeestä luumupuuperheestä taimia. Löysimme todella ison taimen ja otimme kaveriksi sille pari pienempää. Jos vaikka citykanit hyökkäisivät tai myyrä tekisi tuhojaan, ei oltaisi yhden taimen varassa. Kaivoin maata ja kuopsuttelin taas pari tuntia. Lopputuloksena hiki ja suhteellisen suorassa oleva luumupuuntaimi omalla pihalla. Olen ylpeä ja hieman väsynyt. Näin ei taideta parantua flunssasta, mutta ylpeyttä itsestä tämä kasvattaa varmasti.

Juuriltaan revitty luumupuuntaimi uuden kotinsa pihalla.
Aika iso taimi kun vertaa lapion kokoon :)

Suosittelen kokeilemaan siis puutarhahommia, ja ottamaan ne kuntoiluna. Jos omaa pihaa ei ole, kysäise sukulaiselta, kaverilta tai naapurilta saatko tulla avuksi. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan, ja porukalla myös hieno tapa hoitaa ystävyyssuhteita. Jos puutarha on jo kuokittu, ota mukaan kahvakuula ja tee ystävän kanssa pihalla treeni. Toimii varmasti jokaiseen vaivaan!

Runsaasti vettä juurelle...

... ja voilá valmis luumupuu!