Sukelluskuvia ja vähän pinnan päältäkin - The diving post of this holiday (prepare for portraits above the water too)

English version below

On tullut aika kertoa tämän reissun sukelluksista kootusti ja kiltisti yhdessä postauksessa. Jälleen kerran on vierailtu dr. Chusakin vastaanotolla, ja sukellukset ovat jääneet vähemmälle kuin oli tarkoitus. Toisaalta tälläkin lomalla vahingossa opiskeltiin, ja hommattiin Nitrox kortit lauantaina. Tohtorilla vieraili mies, joten minä sukeltelin muutaman päivän sitten yksinäni ja varmistelin Manta elämyksen myös minulle.

Sukellusporukkaa ja kalustoa - The diving crew and boat

Saavuttuamme peruimme ekan sukelluspäivän jokaista sopukkaa häiriköivän väsymyksen vuoksi. Aloitettiin maanantaina vasta neljän päivän putki. Tarjolla Similanin saaristoa 8, 5, 7 ja muistaakseni myös 4 ja 6 saaret on katseltu lävitse jälleen kerran tällä reissulla. Unohtamatta Koh Bonin kertausta kolmeen otteeseen. Jos vaikka ne Mantat...

Tuntui jotenkin tyhjältä nämä vedet, kuolleemmalta kuin kaksi vuotta takaperin. Tai sitten aika kultaa muistot. Tuntuu että korallia on kuollut enemmän kuin ennen. Tuntuu että kalat eivät ole kotona, eikä niitä oikein näy parvissa vaan yksittäin ja harvakseltaan. Ekoja sukelluksia kuvailimme toisillemme vähän hämmentyneinä että oltiin nähty hiekkaa, kiviä ja pari kalaa.

Pieni kalanen kiven kolossa piilossa. - Little puffer fish trying to hide under a rock.

Kerroimme sukellusoppaille havaintomme, ja he vakuuttivat että koralli on itseasiassa toipunut hieman. Jäätiin miettimään kuuluuko toimenkuvaan vakuutella turistille näin, mutta ehkä he ovat tosissaan. Koralli kun kasvaa hyvin hitaasti ja tuhojen korjaantuminen vie satoja vuosia. Korallit kärsivät liian korkean lämpötilan ja muiden asioiden vuoksi valkaistumisesta. Ja kun koralli kuolee, ei se enää elätä levää sen pinnalta syöviä kalakantoja.

Sukeltajat ovat yksi korallia tuhoava porukka. Koskemalla saadaan tapettua korallia sen lisäksi että sitä vahingossa potkitaan räpylöillä tai siitä tarrataan kiinni virtauksen uhatessa. Lisäksi osa turisteista pikaveneissään tulee syöttämään kaloille paahtoleipää nähdäkseen kalasia suoraan veneestä käsin. Ja tadaa! Kalat syövät paahtista, eivätkä sitä levää, koralli tukehtuu ja kohta ei ole kaloja edes paahtiksen kera houkuteltaviksi. Vaan mistäpä tämän turisti voisi tietää jos kukaan ei sitä kerro.

Murena kolostaan pilkistää - Murrey eel peeking out

Similan on kansallispuisto. Siksi siellä on tiukemmat säännöt ja jokainen vierailija maksaa puistomaksun. Sääntöihin kuuluu, että käsineet kädessä ei saa sukeltaa. Tämä pyrkii varmistamaan ettei sukeltaja koskisi mihinkään tai keräisi mitään mukaansa. Usea asia meressä polttaa tai muuten puolustautuu, mutta käsineet helpottavat tuhojen tekoa kummasti. Käsineiden käytöstä joutuu maksamaan useita tuhansia tbh sakkoja jäädessään kiinni. Silti nenänpäästä sormenpäihin verhottuja sukeltajia nähtiin makailemassa korallin päällä meidänkin sukelluksilla. Teki mieli käydä nappaamassa turpariin, mutta hillitsin itseni.

Bongaa kalat - Spot the fishes

Muut säännöt koskevat sitä että 40 000 tbh sakon uhalla mitään ei saa kerätä mukaansa. Näkinkengät, simpukat, hiekka, kivet, kaikki pitää jättää sinne missä ne ovat. Ja näin on hyvä. En tiedä mitä tekisin jollain simpukalla kotona hyllyssä, kun merenpohjassa sitä pääsevät ihailemaan tuhannet ihmiset. Perusteisiin sukeltajalla kuuluu myös luonnon kunnioittaminen, vaikka tästä aiheesta ei sääntöä tai sakkoa olekaan. Me ollaan fisujen kotona, vierailijoita. Ei tarvitse siis porsastella ja mennä toisten kotiin tökkimään ja häiritsemään. Näin säilyy rauha ja kaikilla hyvä tahto.

Sukeltaminen jatkuu varmasti tulevina vuosina, mutta tullaanko Thaimaaseen enää hetkeen uudestaan, en osaa vastata. Ihmiset ovat täällä ihania, lämmöt kohdillaan ja hintataso mukava. Mutta neljän vuoden jälkeen tuntuu että moni paikka on jo nähty. Ehkä jatkosukellukset tapahtuvat Egyptistä tai ihan jostain muualta käsin. Suomessa en edelleenkään ajatelllut sukeltaa. Pimeää ja kylmää, ei ole meikäläisen laji.

*English version*

So the time has come to wrap things up and tell you about this holidays diving. Yet again we have visited dr. Chusak office and therefore diving has been less than we anticipated. This year brought with it a set of new skills, in the form of Nitrox certification. We will benefit from this in the future live-a-board trips, if such things are booked. 

As we arrived we canceled the first dive day, because of pure exhaustion. Diving requires top performance and is hard work, so not a good idea to go on a trip feeling tired even before the day has begun. When playing with ones life, better play it safe. Following 1,5 weeks offered trips to the Similan Islands from 4-8 and Koh Bon three times in search of the Manta ray.

This year we felt like the waters were empty. It felt like there was sand, rocks and some corals, but only few fishes and nothing special to see. Coral bleach seemed to have gotten worse and only occasionally we saw more than two fishes at one place. The dive guides said corals have actually gotten better, but I am not sure if that is just something they say to calm the dive tourists minds?

Young sea star - Nuori meritähtönen

Coral bleach is due to the temperature, and also due to us people coming and messing with the ecosystem. There are tons of speedboats coming to the area and they wanna offer their guests a fish show. They do this by offering fish some toast that is sprinkled to the sea. Fish come to eat and leave their normal food (algae on top of coral) behind. When they don't eat normal food, fish doesn't get nutrients they need to survive. In addition coral reefs will suffocate when fish don't clean the algae... And when corals die, fish will go away or die and in the end the ocean will become a desert like place.

Stingray only as a living one this year - Stingray vain elikkona tällä reissulla

Divers hurt corals too. By touching intentionally or because trying to save themselves from currents and other things. People want to collect items from the ocean to have with them and end up hurting the delicate ecosystem. All this has been forbidden in the Similan national park area. There is no stepping or grabbing the corals or anything else for that matter. Divers are not allowed to wear gloves for protection. This should ensure that divers don't want to touch anything, because it might hurt them. The sanction for breaking this rule is thousands of tbh. 

If diver takes something with them from the ocean the fine is 40 000 tbh or even jail time. Still we saw a diving crew covered from head to toe lying on corals trying to take pictures. I wanted to punch them, but decided to behave... I don't get how I would benefit from a piece of the ocean at my house, when leaving it where it belongs offers the joy of seeing it for thousand others. 

NOT our cruise ship :)

As a summary I try to think we are visitors in sea creatures homes. That means I am there only to visit and not mess with things. I wouldn't appreciate people coming to my house uninvited and then trashing the place. Therefore I do my best to behave whilst diving. Not touching, not bothering any creature and just watching the mesmerising sealife. 

Future years will surely come with some diving, but I am not sure if we will return to Thailand any time soon. It feels that after five years we have seen all the sights here many times. Maybe Egypt or some other exotic place next? Surely it is not going to be Finland where the waters are cold and murky. Not my cup of tea. 

Tärähtäneitä kuvia kalojen takamuksista...

Tässä on nyt pari päivää sukellettu, ja olen havainnut etten enää osaa valokuvata. Mulla olis vino pino kuvia kalojen peräpuolista. Suurin osa tärähtäneitä tai muuten vihertävän värisiä. Tänään miehellä oli kunnia tavata Manta (eli paholaisrausku), kun meikäläinen lähetettiin ilmansa hörineiden kanssa kohden botskia jo aiemmin. Keleen suti että harmitti...

Tukka hyvin, kaikki hyvin... Eli reisille menee.

Huomenna on päivä uus. Ollaan menossa Bonsoon wreckille josta aikaisempi kalasoppavideo on kuvattu. Ajattelin yöllä nukkuessani oppia uudestaan valokuvaamaan ja lisäksi opetella hengittämään kevyemmin. Ei tartte sitten harmitella että jäi viidestä minuutista kiinni että en nähnyt jotain kivaa ja hienoa :)

Nopea päivitys tässä ja näin. Perjantaina näyttäisi olevan vapaapäivä sukelluksista. Katsotaan josko kroppa taipuisi jonkun liikuntapyrähdyksen verran siinä kohtaa iloksenne. Jos joku tietää Khao Lakista hyvin Muay thai salin niin vinkatkaa! Haluaisin koittaa tappelua kun nyt täällä kerran ollaan!

Bonsoong wreck in pictures - Bonsoong hylky kuvin

- Suomenkielinen versio jälleen lopussa -

Last year we went to Bonsoong wreck and to a nearby coral reef to take the photography course. On that day for some reason there was no fish soup features and we were wondering why on earth all were so excited about that dive spot. Well, we said these thoughts aloud on Sea Bees office and peoples jaws dropped to the floor. At least three people were talking on top of each other about how beautiful the site actually is and swarming with fish.

Nudibranch in every color

OK, a new try was in order perhaps? So we went for two dives at the wreck. The wreck has sank long time ago and was at one peace until the tsunami. Now its cracked to two peaces. First dive we were going around one part and the second focused on the other. Federica was our guide this time.

Map was downloaded from here.

First dive offered some fish schools of barracuda and on the way up we saw box fish gathering of at least 8 individuals. Well not yet amazed but better than the year before. Also we saw our first honeycomb murray eel. Also some young murray eels playing on the sand, not at all stuffed under a rock.

On the second dive the fish schools came and surrounded us. I kept laughing to my regulator out loud. Jani was trying to take pictures of other stuff and ended up with lots of shots with a flash of tail coming into the picture. So cool!

Picture from here.

Oh yes! There was a dancing shrimp too. No picture, but I wanted to share a picture so I borrowed it from here (see also details about the shrimp).

- Suomi versio alkaa -

Viimevuonna me sukellettiin Bonsoong hylyllä ja läheisellä koralliriutalla valokuvauskurssin merkeissä. Jostain syystä ei nähty niitä kiljoonia kalaparvia mistä kaikki kertoilivat. Mietittiin, että mistä ihmeestä on kyse. Sanottiin nämä epäilykset ääneen Sea Beesin konttorilla ja leuat alkoivat loksua ja kädet heilua kun hylyn ainutkertaisuutta meille kuvailtiin. 

Tons of fish, wow!

Ilmeisesti viimevuotinen reissu oli vain outo sattuma, joka osuu kerran kymmeneen vuoteen hylyllä. Käydään katsomassa homma uudestaan oli tuomio. Hylky on ollut kokonainen aikonaan upotessaan ja sittemmin tuli tsunami ja repi hylyn kahteen osaan. Federican ohjauksessa keskityttiiin ensin toiseen puoleen ja sitten tokalla sukelluksella toiseen osaan. 

Honeycomb murray eel

Ensimmäisellä repäisyllä paikalla pyöri barracuda parvi, mutta ei ihan hillittömästi kalasoppaa. Ylös noustessa nähtiin pallokalojen joukkio, ainakin kahdeksan yksilöä kellutteli porukalla poijuköyden lähistöllä. Elämäni ensimmäinen honeycomb murena ja "tanssiva rapu". Jännä kokemus oli katsella nuorten murenoiden saalistusta paljaalla hiekalla eikä kivenkolon turvasta leukoja aukoen.

Not a fish, but Federica :)

Toisella sukelluksella luvattu kalasoppa tuli ja ympäröi meidät kaikki. Naureskelin ääneen reguuni kun tuntui niin epätodelliselta koko homma. Jani koitti valokuvata myös muita juttuja, mutta jokaisessa kuvassa vilahtaa pala pyrstöä tai evää. 

Kyllä kannatti mennä uudestaan, suosittelen :)

No more diving for this holiday - Sukellukset sukellettu tälle lomalle

- Suomiversio enkun jälkeen -

My ears have been acting up the whole diving vacation. First couple of dives took 12-15minutes just to get down. Add timezone change that resulted in not-so-great-sleep may have added up to stress. I went to the doctors and he banned diving for next month, also ordered antibiotics for five days. No water what-so-ever can enter the ear and that means also very careful maneuvers when spending time at the hotel pool.

Fleeing the cleaning lady and taking pictures of the hotel pool area

This means that the diving is done prematurely and now we have to play normal turists for the rest of the holiday. Hard to do, when this was in no way planned turn of events... Good news though that I should be able to fly normally with the ear to Bangkok on Thursday.

Coming back from last dives the hotel had some sort of a party. The beach had flares everywhere.

ps. One more dive post is still coming up, to see what Bonsoong wreck had to offer. Stay tuned!

- Finnish version starting -

Korvien kanssa on ollut lievästi ilmaistuna haasteita koko loman ajan. Ekoilla sukelluksilla homma otti 12-15 minuuttia vain paineen tasailuun. Tähän kun lisätään aikaeron tuomat ei-niin-virkistävät yöunet niin päästään kehossa ilmeisesti aikamoiseen stressitilaan. Lopputulos oli lääkärin antama sukelluskielto vähintään kuukaudeksi ja antibioottikuuri, jotta varmistetaan että korvaan mahdollisesti väärään paikkaan päässyt vesi ei aiheuta tulehdusta. Lisäksi pitää välttää vettä tarkasti, jotta korvaan ei pääse yhtään pisaraa. Aiheuttaa kuulkaa jänniä asioita kun yrittää viettää vapautunutta aikaa hotellin uima-altaalla.

Plants from our "back yard"

Tämä siis tarkoittaa, että sukellukset oli tämän loman osalta tässä (neljä päivää, seitsemän sukellusta). Pitää keksiä mitä normaalituristit tekisivät lomalla Khao Lakissa ja poistaa näistä yhtälöistä kaikki sellainen jossa ollaan kosketuksissa veden kanssa. Hö. Hyvät uutiset on lähinnä siinä, että saan lentää normaalisti Bangkokiin torstaina ja kotiin sunnuntaina. Olisi ollutkin aika karvasta kalkkia jäädä tänne hengaamaan ja korvaa parantelemaan yksinäni.

On the party night, everyone got to have their own  good luck  lanterns

ps. Yksi postaus on vielä sukelluksista tulossa, jotta pääsen näyttämään mitä Bonsoong hylky tarjosi

Today fish soup - Tänään kalasoppaa

Just a quick update and a longer one coming later. Today we dove in the fish soup on the Bonsoong wreck. WOW! We did this last year too, but the view was somewhat different. Now there were fishes all around us.

Also a trip to Phuket was made to buy a camera, to replace the one that broke... But later on that one!


Tänään sukelleltiin kalasopassa. Pidempi päivitys tulossa, mutta nyt nopeasti vaan video, jonka Jani kuvasi koska meikäläisen kamera hajosi. Pikavisiitti Phukettiin tuli tehtyä myös, mutta katsokaahan Bonsoong wreckiltä oleva video kalasopasta jossa uitiin. Fisuja jokapuolella niin ettei eteensä nähnyt. WOW!!!

Date with Mantas - Mantojen kotona visiitillä

- Suomeksi enkkuversion jälkeen -

Tuesday we had an appointment or a date with Manta Rays on Koh Bon. It seems that they didn't get the time right and had been there an hour earlier to meet some Live-a-board divers but then left... It seems also that we have been unbelievably happy to have seen them last year on our 24th dive ever. We'll keep on trying and diving. Next Koh Bon trip is on Saturday. Needless to say, we are getting on the boat no matter what.

Koh Bon - home of Mantas?

Our divemaster was Kipp, a fun British guy who guided only us two. Luxury! He hasn't seen Mantas ever, even though he has 3000+ dives. Sorry, but our karma couldn't produce a win for him this time either. My ears tried to co-operate and allow maximum divetimes, but only the second dive allowed me to sink down in reasonable 5minutes, instead of 12min... I'm still so sorry for Matt, our divebuddy from Sunday who patiently waited for me to get down with the rest of the crew.

Today I tried to interview the staff on how they became divemasters or instructors. Most common answer was, that they just ended up where they are. Some knew one or two people who became diving instructors because they had always had a dream about that, but most just wondered to this profession. This doesn't mean that anyone would be bored or not motivated to be exactly where they are now. This only shows that diving people are relaxed and laid back individuals.

On the divedeck

When asked about how many dives they had logged before going on to divemaster and further diving instructor courses, many reported numbers under hundred. Amazing, but I think this is best explained by the fact that these people are natural divers. They had it from the first moment onwards. And it is a fact that more dives dont make one more experienced, it just means they have dived more times. Therefore it is irrelevant, to some extent, how many dives did they have before continuing studying.

Kipp

To work as a divemaster or instructor seems like a free profession. Almost like me being my own boss at my own MoveMe company. If I don't like how things are done, I may fix it or "leave the company". Good people always get a job elsewhere. Same freedom have professional divers. If they don't like the way things are done, they may take it up with management or leave to a better company. Freedom, top-10 job of the world, Thailand warmth and so on... A bit jealous? Maybe yes :)

-- Suomiversio alkaa --

Tänään oli tarkoitus moikata Mantoja (=paholaisrausku) Koh Bonin vesillä. Kun päästiin pelipaikoille, tuli paikanpäältä poistuvilta live-a-board aluksilta tieto, että Mantoja oli aamutuimaan nähty. Odotusarvot kohosivat katon läpi, vaikka järjellä ajatellen olemme olleet satumaisen onnellisia kun olemme törmänneet Mantaan jo 24. sukelluksen kohdalla. Divemasterillamme on 3000+ sukellusta, ja nolla manta-havaintoa.

Kävi kuitenkin niin, että aamulla nähdyt Mantat eivät olleet jääneet hengaamaan, vaikka syötävillä höystetyn veden koostumus olisi lähes taannut Mantoja nähtävän. Ei pihaustakaan mantoista, mutta hillittömän kokoisia meriahvenia ja kalaparvia. Kun sanon hillittömän, tarkoitan pariakin yli puolimetristä yksilöä. Mahtaisi mato-ongella onkiessa leuka loksahtaa kun tällainen kävisi pyydykseen...

Haastattelin reissulla muutamaa divemasteria ja kyselin miten ja millä lähtötiedoilla heistä oli tullut sukelluksen ammattilaisia. Ajautuminen tuntui olevan päivän paras vastaus. Pojat muistelivat tuntevansa 1-2 henkilöä, joiden pyhä tarkoitus oli alunperin hommautua sukellusalan töihin. Loput muutama sata ammattilaista, oma oppaamme mukaanlukien, olivat ajautuneet hommiin sen kummemmin asiaa ajattelematta. Ja mikäs sen parempi kuin antaa elämän kuljettaa?

BIG seabass, at least 50cm in width

Asia joka yllätti oli sukellusten määrä ennen divemasterin tai opettajan opintoja. Moni laski alle 100 logattua sukellusta ennen opintoja. Toisaalta, totta on myös se että kokemus kasvaa sukeltamalla, mutta taidot eivät välttämättä muutu miksikään. Sukellusopet ja divemasterit taitavat olla niitä luontaisia sukeltelijoita, joilla tuntuu olevan kidukset heti meriveteen tiputettaessa.

Here again! - Täällä taas!

Teksti suomeksi kansainvälisemmän rävellyksen jälkeen

Jani and me are back in Khao Lak! We arrived on Saturday after traveling straight about 24 hours. Since it was only about 1pm we decided to stay awake to at least 8pm. Easier said than done, but we managed. After 30+ hours awake it seemed that the night would be a bliss. Not for us though... Ended up twirling in the bed almost the whole night. And we had to be by 6.30am.

With Finnair we came...

Wake-up call that early was because of diving. When we arrived on Saturday, we made the first stop at Sea Bees office to confirm our bookings to dive. We made bookings online with our beloved Hilla and wanted to make sure all was well. Well... all wasn't. Sea bees lovely boat named Stingray had broken and they had to switch to a different one. Replacement boat came from Phuket and is named Aragon. Sea bees offered us also an opportunity to go on a live-a-board. Time for serious thoughts. Aragon is bit smaller boat and a lot slower. Selecting to go with our original plan would mean +2 hours on the boat every day and no access to farthest dive sites in the north. Live-a-board would mean loosing money when not staying at our hotel, having tons of time to spend at Khao Lak after diving like maniacs for three days and possibility to get seasick and miss all the dives.

... to the land of crazy driving.

After thinking about money, time, hotel, seasickness and Jani having final effects of two week lasting flu, we decided to try the replacement boat on Sunday. We would decide on the boat would we participate on the live-a-board starting on Monday or stay with the original plan.

Sundays dives are now over, and I got a bit of seasick on the boat even though I took the seasickness pill. They've stopped selling the ear-opening medication without prescription here, so it took me 12-15minutes to get down... So no live-a-board for us for now. Maybe next year?

To dive with my lovely new red finns!!!

In a nutshell we went to Similan Islands #7 and #5. We saw two stingrays almost sleeping, but definitely hiding under the sand. Nudibranches, garden eels, anemone and one sea snake. And bunch of snappers in different colors. This post has almost all pictures from Jani, because mine sucked big time.

Stingray spotted!

Something that keeps me smiling with Sea Bees is that the staff is truly there for us. They want to ensure everyones safety, longest possible dives and view of everything worth seeing in the bottom. One big bonus is cheff on board, making fresh breakfast, lunch and fruit. And the "boat boys" that help with equipment, getting off and on the boat and filling the tanks for another day.

--- Finnish part starts (see the pictures still!) ---

Tulimme jälleen Khao Lakin valloittavaan miljööseen. Heräämisen jälkeen oltiin matkalla noin 24 tuntia, ennen saapumista Khao Lakiin. Tässä kohtaa kello oli paikallista aikaa vasta yhden pintaan päivällä, joten oli pakko valvoa vähintään ilta kasiin saakka. Päätettiin jo ennen hotellia käydä pikapyrähdyksellä Sea Beessin konttorilla ja varmistaa sunnuntain sukellukset. 

Garden eels

Konttorilla meitä odotti vähän ikävämpi ylläri, Stingray (se iso, hieno, katamaraani) oli hajonnut ja korjaantumista odotellessa tarjolla oli pienempi ja reilusti hitaampi Phuketista saapunut vara-alus Aragon. Aragonissa ei muuta vikaa välttämättä olisikaan, mutta Pohjoisimmat saaret jäisivät sillä tavoittamatta ja mahdollisuus tulla merisairaaksi kohosi, koska pienempi vene (joka ei ole katamaraani) keikuttaa enemmän. Jokaiseen päivään tulisi +2 tuntia matkaa lisää veneessä. Yhteensä 6 tuntia päivästä pelkkää matkustamista.

Anemone (the only decent picture I got)

Toinen tarjottu vaihtoehto oli live-a-board kolmeksi päiväksi ja kahdeksi yöksi. Tämä lähtisi maanantaina. Tuossa ongelmiksi muodostuisivat jo maksetun hotellin hukkaan menevät rahat, kolmen päivän sekopäisen sukeltamisen jälkeinen pitkä aika jonka vain hengailisimme Khao Lakissa ja pelko Janin päättyneen flunssan jälkeisten korvien kestävyydestä sekä mahdollisesta matkapahoinvoinnista veneessä, josta ei pääse pois.

Nice American called Matt

Päätimme lopulta testata korvat ja varaveneen tarjonnan sunnuntaina, ja päättää vasta veneellä mihin lähdettäisiin. Janin korvat toimivat todella hyvin, kun taas minun päänsisäiset paineet antoivat odotuttaa 12-15min ennen antautumista syvyyksien houkutuksille. Janin valokuvaus sujui myös paremmin kuin omani. Reilusti paremmin. Siksipä tässä postauksessa on kuvia lähes ainoastaan Janilta.

Nice Divemaster named Leo

Kohteena olivat Similanin saaret #7 ja #5, ja nähtävyyksiä olivat muunmuassa pari hiekkaan maastoutunutta stingrayta, vapaakiduskoteloita, anemone kalasia, garden eels (joku matonen se varmaan on suomeksi) ja yksi merikäärme. 

The one who got all the great photos, Jani.

Yksi mikä Sea Beesissä jaksaa hymyilyttää ja toi meidätkin takaisin juuri heidän sukelluksilleen on palvelualtis, hymyileväinen henkilökunta. Aina valmiina auttamaan, haluavat varmistaa turvallisen ja maksimi pitkän sukelluksen ja kaikille mahdollisimman paljon nähtävää. Eikä huonoa ole veneen oma kokki ja muut "laivapojat", jotka repivät uupuneenkin sukeltajan vedestä, varmistelevat kamojen kanssa ja täyttävät pulloja. 

Leo kept trying to make horizontal bublerings. But managed only normal ones :) 

Matkakuumetta ja ostoshulluutta

Tässä alkaa olla matkakuume niin kova, että Facebookkiin on ollut pakko väkertää profiilikuva ja coverfoto uusiksi. Viikonloppuna ostin avokantaräpylät ja niihin kengät sekä pitopohjasukset. Jep, matkaan liittyy myös pitopohjasukset, koska kun palataan, ei alennusmyynneistä enää välttämättä löydy sopivia kokoja.

Näissä vermeissä...

... näitä moikkaamaan!

Nyt omistan siis kolmet sukset ja neljät sukset löytyvät ulkovarastosta. Ostin myös äidilleni pitopohjasukset pyöreiden vuosien kunniaksi. Alunperin tarkoitus oli ostaa Icebugit, mutta niiden menestys on ollut niin suurta, ettei sopivaa kokoa löytynytkään halutusta mallista. Ensi vuonna otetaan sitten heti kauden alusta reippaampi ote noihin nastakenkiin ja hommataan täydellä hinnalla hyvät popot. Ei tarvitse äiten jännittää jäisiä teitä. Koska pitopohjasukset olivat kuuluneet molempien haaveisiin ostettiin Intersportin 99,90e tarjouksesta Salomon merkkiset menopelit. Kannattaa käydä Koskikeskuksen Intersportissa kurkkaamssa jos aihe kiehtoo. Plussa kortti on edun tarjoava väline, muutoin nuo maksavat 250e.

Uudet ihquräpylät <3

Mutta ne avokantaräpylät! Ihanat punaiset. Harkitsin keltaisiakin, kunnes muistin että trikkerikalaset niihin herkemmin hermostuvat ja käyvät uhittelemaan. Punaiset siis minulle ja avokantaräpylöihin toki myös kengät. Kyllä kelpaa polskia! Eikä tarvitse tunkea lainattuun umpiräpylään sukkaa ettei tulisi rakkoja :)

Korvat ja sukeltaminen

Minä kuulun niihin "onnellisiin", joiden korvat ja poskiontelot eivät ilman suostuttelua halua sukeltaa metriä syvemmälle. Kipu korvissa iskee yleensä jo kahdessa metrissä ja vaatii välillä jopa kymmenen minuuttia totuttelua, kuuden ja kahden metrin välimaastossa sahaamista. Törmäsin hyvään kirjoitukseen liittyen paineen tasaamiseen ja sukeltajien korvavammoihin. Voit lukea koko jutun täältä, mutta nyt aion jakaa pari faktaa korvavammoista ja muutaman vinkin korvien paineentasausta harjoitteleville.

Yleisin sukeltajien ongelma on välikorvan painevamma. Tilanne voi syntyä, jos sukeltajalla on flunssa tai muuten tukkoisuutta rööreissä (esim. allergia tai astma). Kun paine välikorvan ja korvatorven välillä kasvaa ja tätä yrittää sukeltaessa korjata turauttamalla oikein kovasti nenäsieraimet suljettuna voi vahingossa lisätä paine-eroa ja edesauttaa repeämän syntymistä. Jos repeämän saa aikaiseksi sukeltamalla syvemmälle kivusta piittaamatta voi ongelmana olla, että kylmää vettä tunkeutuu yllättäen korvaan ja alkaa huimata. Tämä ei ole pinnan päällä useinkaan ongelma, mutta pinnan alla voi hyvinkin olla hätätilanne kun alkaa pyörryttää ja suuntimat hukkuvat.

Perinteisempi korvakäytävän tulehdus on toiseksi yleisin sukeltajien tauti. Enemmän kuin merivesistä olen ymmärtänyt, että tämä tauti saadaan kotimaisissa uima-altaissa lillumalla. Toinen altistava tekijä on tops-puikoilla korvan kaivelu. Puikko aiheuttaa pienen ihovaurion ja siitä se tulehdus sitten lähtee... Korvatulehduksen kourissa ei tietenkään saa sukeltaa.

Painetta voi tasata turvallisesti, tai sitten vähemmän turvallisesti. Perinteinen nenä ja suu kiinni ja voimakas puhallus, voi rikkoa rakenteita korvassa, aiheuttaa verenpaineessa heittelyä ja aivopaineessa nousua. Seuraavassa muutama turvallinen tapa

1. Jäljitelty haukotus ja nielaisu. Alaleukaa viedään hieman eteenpäin ja avataan vähän. Huulet pidetään kuitenkin tiukasti regulaattorin ympärillä. Liikkeen jälkeen nielaiseminen voi aukaista korvatorven jos pelkkä liike sitä ei tehnyt.
2. Frenzelin manööveri. Puristetaan sieraimet, suu ja kurkunpää kiinni. Kielen tyveä käytetään puristimena, joka painaa rauhallisella liikkeellä ilmaa nenänieluun ja tuban kautta välikorvaan.
3. Pehmeän suulaen kontraktio. Harjoittelemalla voi oppia nostamaan pehmeää suulakea ja aukaisemaan korvatorvi ilman nielemisen tai leukaluun liikuttamisen tarvetta.
4. Toynbeen manööveri. Nielaistaan nenä ja suu suljettuna. Aiheuttaa ensin pienen paineennousun ja sitten paineenlaskun nenänielussa. Ei erityisen toimiva paineentasausmenetelmänä.

Näitä kokeiltuani altaassa totesin, että ensimmäinen onnistuu luonnostaan. Frenzelin manööveria en sen sijaan osannut toteuttaa käytännössä. Ei onnistunut hihittämättä myöskään pehmeän suulaen kontraktio. Toynbeen manööveriä olen käyttnyt hikan lopettamiseen, mutta en toistaiseksi ole saanut siitä hyötyä paineentasaukseen.

Minulla toimii pään mielipuoleinen heiluttelu, nieleskely ja leukojen vatkaaminen sivulta toiselle. En tiedä kuinka turvallisia nämä ovat, mutta uskoakseni ainakin vähemmän rankkoja kuin se nenä suljettuna täysiä puhaltelu. Kevemmin puhaltamalla hommahan on vaarattomampaa.

Miten sinä tasaat korvien painetta sukeltaessa?

The last two diving days, no Manta but a new friend - Viimeiset sukellukset, ei Mantoja, mutta uusi ystävä

*Lopussa Suomi-versio*

The holiday is turning to an end, and we've had our two last dive days. Yesterday we conquered the Similan Islands 5 and 6 and the day before took another trip to Koh Bon to see the Manta ray once more. No luck this time, even though our new friend and divemaster Mel had seen a dream of the Manta ray coming to her. In the dream they made a pack that the Manta would tell her farewell because she is leaving Thailand to get married.

Taina signing out... for at least a year if I don't win in the lottery

Our magical luck continues with electronic equipment... After returning to hotel on Tuesday Jani's camera broke down. Some weird lens error and then the camera shuts down... So on Wednesdays dives we needed to share my camera. This has reduced the amount of pictures, and made me think that we definitely need to try keep making those deals with tech vendors where they will give us 100 euros whenever an equipment fails during warranty time. A definite way for us to get rich.

Anemone fish

On the last day there were a lot of divers on Stingray. Even the largest ever seen dive deck felt a bit crowded. We had a five person diver group, all at least advanced level divers. This would have been fine, if all divers would have been experienced ones also in real life. One diver stamped on the coral several times, and didn't seem to have a clue about buoyancy... My heart bleeded, 50 years of coral growth gone in an instant.

"As a bigger one I can proudly be out in the open"

"Hiding behind the rock so no-one sees" yep, right :)

This goes out to everyone who loves to live here on this earth. Please respect and nurture every living thing, no matter how small the brain or no brain at all. If you can't manage yourself in some situation which might end up hurting others, please stop doing that until you learn to do it right. Also ask for help, and maybe you'll learn something.

Fan coral, rocks, all that is nice to look at but not for touching!

Jani took an awesome picture!

Diving is a true part of my heart. Has been from the moment I jumped to Andaman sea last year. I loved Sea Bees crew and their very welcoming attitude against us guests. And none of them knew that I was writing a blog about them, so rest assured that our experience with Sea Bees has been a genuine one. Special thanks to Mel, our new friend in the Sea Bees crew. Hoping we meet in Finland as promised!

*Suomi-osuus alkaa*


Alkaa vedellä viimeisiään tämä loma, ja viimeiset kaksi sukelluspäivää tuntuivat hujahtavan ohitse. Kävimme tiistaina uudella reissulla Koh Bonilla ja keskiviikkona oli edessä Similanin saarten 5 ja 6 väliset riutat ja yksi hylkykin. Mantoja ei näkynyt, vaikka ihana divemasterimme Mel oli nähnyt enneunen jossa mantat lupasivat tulla häntä tervehtimään. Saattamaan matkalle pois Thaimaasta ja naimisiin brittiläisen herrasmiehen kanssa. 

Leaf fish - lehtikala

Tiistain ja keskiviikon välillä satumainen onnemme teknisten laitteiden kanssa osoitti taas voimansa. Janin kamera ilmoitti hotellin pihassa suureen gekkoon törmättyämme, että "lens error" ja sammui. Eikä auttanut mikään kikka kolmonen, vaan pakko se on kiikuttaa Suomessa takuuvaihtoon. Vaikka pidämme kaikkia laitteita kuin kukkaa kämmenellä (varsinkin kun masiinoilla on vasta 1kk ikää), niin ne tuntuvat leviävän pelkästään ajatuksesta elämästä meidän kanssamme. Pitää jälleen yrittää tehdä diilejä kaupassa myyjän kanssa, joka vakuuttaa ettei yhtään takuuvaihtoa ole tullut. 100e meille jos ei tarvitse takuun kanssa kikkailla, ja oltaisiin rikkaita. 

Toey, our divemaster on wednesday

Similanin sukelluksella oli koko Sea Beesin botski täynnä väkeä. Jopa se uskomattoman iso sukelluskansi tuntui hieman täydeltä. Meitä oli poikkeuksellisesti viiden sukeltajan ryhmä. Kaikki vähintään AOWD tasoisia sukeltajia, olin ymmärtävinäni. Ryhmästä yksi herrasmies kuitenkin oli täysin kahvilla oman nosteenhallintansa kanssa ja polki edessämme yhden vähintään 50 vuotta kasvaneen korallin rikki räpylällään. Tuntui, että sydän itki verta. 

Lovely Mel, our divemaster on Tuesday and maybe a friend for life :)

Vaikka harvemmin tätä harrastan, niin nyt tulee tarinaan opetus. Jos tykkäät tästä pallosta ja kutsut sitä kodiksesi, älä tuhoa sitä tieten tahtoen. Mikään meressä oleva ei ole tilannut sinua visiitille, joten anna niiden olla aivojen koosta tai niiden puutteesta riippumatta. Jos valokuvaa ei voi ottaa tuhoamatta ympäristöä, jätä se ottamatta. Jos et hallitse itseäsi ja aiheutat muille vaaraa, lopeta tai opettele paremmaksi. Pyydä apua, kun sitä tarvitset.

Morey eel, maybe sleeping?

Sukelluksesta on tullut pysyvä osa sydäntäni. Katson tämän rakkaussuhteen syntyneen kun hyppäsin ensimmäistä kertaa Andamaanien mereen viime vuonna. Sea Beesien kanssa oli ilo sukeltaa, koska koko henkilökunta oli niin professionaalista ja lämminhenkistä. Tuntui että jokainen halusi aidosti varmistaa meille hyvät sukellukset. Ei vaan hyvät, parhaat. Ja jos jotakuta huolettaa, että he olivat sitä vain siksi että kirjoitan heistä blogia, ei huolta. Kukaan veneen henkilökunnasta ei tiennyt blogijutuista etukäteen. He vaan ovat lämpimiä ja omistautuneita työlleen. 

Viimeisiä auringonlaskuja...

Vaikka Mel ei tätä osaa osaa lukeakaan, niin haluan mainita tuon ihanaisen päivänsäteen. Luulen että saimme uuden ystävän. Naisen joka puhuessaankin tuntuu tanssivan.