lauantai 29. lokakuuta 2011

Kahvakuula kynteen? Tottakai!

Kävin ihanaisessa kynsisalongissa laitattamassa pitkän tauon jälkeen kynsiin glitteriä, väriä ja kestokykyä. En oikeastaan ollut miettinyt mitä tahtoisin kynsiin, mutta ajatus kirkastui kun mallikynnessä komeili pienillä kultahelmillä tehdyt käsiraudat. Minä tahtoisin kynteen kahvakuulat!

Tuumasta toimeen. Kynsienlaittajan kanssa fiilisteltiin netistä löytyviä kuvia, ja veikkasin että pyöreä kuula ja siihen uppoava kolmion mallinen kahva voisivat olla tunnuksenomaisimmat laitokset. Laittaessa kuviota kynteen keksi taiteilija, että kuulassa voisi olla paikallaan heijastuma, ja olin aiheesta yhtämieltä.

Tässä kahvakuulallinen peukalo kuvattuna yököttävän likaista junan pöytää vasten... :)
Viimeistellyissä kynsissä on purppuranpunainen vinolakkaus ja nimettömissä kultahilettä rajakohdassa. Peukaloista löytyy molemmista  kuulat, ja ihastelijoita on riittänyt eilen lähes jonoksi asti :)

torstai 27. lokakuuta 2011

Jaettu ilo on suurempi ilo - kahvakuulaillessakin

Olen jo hetken pitänyt muutamaa tuntia kahvakuulailun parissa viikottain. Tuon paikalle kuulat ja itseni, sekä ohjauskyvyn. Osallistujat tuovat paikalle omat valloittavat persoonansa ja aamun hämäriin tunteihin sijoittuva ajankohta tuo mukanaan hurttia huumoria.

Kiertoliikettä kaverin kanssa
Olen vakaasti sitä mieltä, että yksinään kuulatessani en pääsisi ikinä kikattamaan kippurassa tai haastamaan itseäni vielä yhdelle kierrokselle. Mutta ryhmässä kaikki on mahdollista! Voin irvistää kaverille, näyttää jopa kieltä, voin kannustaa vieressä kyykkäävää kaveria painamaan polven vielä vähän syvemmälle ja laskea yhdessä viimeiset kymmenen sekuntia. Tunnin päätteeksi voin halata itseäni, ja kehua ääneen että lähdin aamu kahdeksalta (tai jopa aikaisemmin!) liikkumaan. Viimeksi kehoitin kaikkia jopa taputtamaan omia pakaroita, kun homma oli niin hienosti hoidettu. Kaverin pakaroiden taputteluun taitaa mennä vielä tovi ;)

Ryhmä rämä herättämässä kateutta työkavereissa ja ohikulkijoissa reippaalla asenteellaan :)
Epäilen, että nämä aamuhämärässä aloittavat kuulahullut herättävät positiivista kateutta firmojensa kahvioissa. Tämä olisi pääteltävissä huimasti kasvavista kävijämääristä. Molemmissa paikoissa on ollut puhetta porukan kahtia jakamisesta jos suosio ylittää turvallisen ryhmäkoon. Ken elää, se näkee! Hauskaa meillä on ollut, jopa tikahduttavan hupaisaa. Eikä aamuinen ulkona reippailtu 45 minuuttinen ole pahaksi kenellekään.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Kaloreita laskemassa - Onko järkee vai ei?

Laskin tässä itselleni ruokavaliota, jossa mentäisiin hiukan tiukemmalla setillä kuin tavallisesti. Tavoitteena on olla oikeasti bikinikuosissa Thaimaan reissulla, joka starttaa 27.1.2012. Tällä viikolla olen laskeskellut kaloreita myös asiakkailleni ja pohtinut kysymystä kaloreiden laskemisen mielekkyydestä.

Itse pidän tärkeänä, että tiedän ja osaan kalorilaskennan. En silti halua opettaa sitä asiakkailleni tai laatia ruokavalioita, joissa asiakkaat olisivat erityisen tietoisia kaloreista. Koen myös erityisen dieettaamisen tavalliselle kuolevaiselle typeräksi puuhaksi, vaikka kuinka ylipainoa olisi reilusti. Mielestäni reilukin ylipaino lähtee syömällä pikkuhiljaa aina enemmän oikein, ja lopulta syömällä sitä mitä oman tavoitepainon omaava ihminen söisi tavallisessa arjessa. Dieetillä oppii toimimaan poikkeustilanteessa, eivätkä arjen tavat ja tottumukset parane. Siinä samassa olen valmis itse tavoittelemaan tiukan syömisen kuurilla hetkellistä lomailukuosia. Aika ristiriitaista, eikö totta?

Kalorilaskuri.fi:ssä tekemäni ruokavalioehdotuksen osa yhdelle asiakkaalleni
Oikean ruokavalion perusteet ovat kaikille samat - niin fitness urheilijalle kuin tavalliselle kuntoilijalle. Syö tasaisin väliajoin (noin 3-4h välein), syö kohtuullisia annoksia, huolehdi monipuolisuudesta ja jätä karkit ja muu höttö vähemmälle. Näillä ohjeilla kuka tahansa meistä voi päästä tavoitepainoonsa. Näiden nimeen minäkin arjessani vannon. Silti lantiolla on makkara, joka ei passaa bikineideni kanssa yhteen, kun asiaa peilistä tarkastelee. Omalla kohdallani lipsunta tulee kohtuullisten annosten kohdalla. Minä syön usein ja paljon. Tästä syystä muutaman kilon tiristämiseen on otettava avuksi ruokapäiväkirja ja sitten vielä laskin, jotta osaan konkreettisesti arvioida mistä kohtaa annoksia pitäisi tiivistää.

Kalorilaskuri laskee suositusten mukaisen ravintoaineiden suhteen ja lisäksi arvioi muutamalla yksinkertaisella mittarilla ruuan laatua.
Miten sinä toivoisit ruokavalioneuvonnan toimivan? Kaloritietoutta vai jotain ihan muuta?

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kehon ojentajien koko ketju töissä Gymstickillä

Kävimme läpi kehon myofasciaalisia jatkumoita koulutuksessa viikonloppuna. Haluan esitellä teille niistä yhden kertomalla harjoitusliikkeestä, jolla tätä jatkumoa voidaan treenata. Ensin kuitenkin äärimmäisen pikainen ja toivottavasti maalaisjärkinen selitys siitä mistä jatkumoissa tai ketjuissa on ylipäänsä kyse.

Metrossa ollut sarjakuva, jossa halutaan hyödyntää kengurun energiaa... Me taisimme tulkata tämän vähän eritavoin kuin piirtäjä. Kengurun jaloissa on järkyttävä ponnistusvoima sidekudosrakenteen jäntevyyttä hyödyntäen. Siis ilmaista energiaa liikkumiseen :)
Tiedättekö sen volyymin ja voiman mikä lähtee pienestä vauvasta kun kaikki turhautuminen pääsee valloilleen huutona ja itkuna? Monesti voi huomata, kuinka vauva käyttää kaiken energian huutamiseen ja saa aikaan suuren metelin suhteessa omaan kroppaansa. Keho jännittyy kokonaisuudessaan kaarelle, jotta koko kropan kapasiteetti saataisiin käyttöön. Kyseessä ei ole yksittäisten lihasten erillinen jännittäminen, vaan koko kropan kineettisen ketjun aktivoituminen.

Samantyyppinen ketju on käytössä kun keihästoivomme heittävät keihästä. Keho väännetään äärimmilleen takakenoon, ja keihään linkoava jousi jännitetään valmiiksi. Tämän jälkeen tukijalka (pönkä) asetetaan mahdollisimman lähelle heittoviivaa ja jännitetyn jousen, eli kropan, varaaman energian annetaan purkautua sinkoamalla keihäs matkaan. Keihästä ei todellakaan heitetä pelkällä käsivoimalla, vaan koko kropalla ja aktivoimalla muutamakin myofasciaalinen jatkumo käyttöön.

A-P mietteliäänä kylkipidossa, jossa aktivoituu lateraalinen jatkumo
Kun kohteena on takaosan pinnallinen jatkumo, johon kuuluvat ainakin selän ojentajat, takareiden lihakset ja pohjelihas (kaksoiskantalihas), puhutaan kehon ojentamisesta nilkkaa/varpaita myöden. Itseasiassa ketjuun kuuluu myös epikraniaalinen kalvo, joka hallitsee mm. kulmakarvoja. Näin ollen, treenatessa ilmeilyllä on merkitystä :)

Gymstickillä voi tehdä tutun "hyvää huomenta"-liikkeen ja aktivoidakseen koko jatkumon yhdistää mukaan aloituksessa kantapäille painon viennin ja varpaiden nostamisen ylös. Myös kulmat kannattaa laittaa kurttuun. Liikkeen loppupäässä jatketaan varpaille asti ja taivutetaan kroppa kaarelle sekä nostetaan kulmat ylös. Ja tadaa! Koko takaosan pinnallinen jatkumo on tehnyt töitä pienestä esivenytyksestä täydelliseen supistumiseen asti.

Ala-asennossa paino kantapäille, nilkkoja koukkuun ja hyvä pito keskivartalosta.
Yläasennossa nousu varpaille, taivutus yliojennukseen asti ja valoisa ilme kasvoille kulmakarvoja kohottamalla
Kuvissa mallia näyttää rakas kollegani Liina, jonka upeasta seurasta sain nauttia pari hysteerisen nauravaista päivää. Minusta on luultavimmin vastaavassa liikkeessä kuvia ilman gymstickiä tasapainotyynyn päällä taiteillen. Lisään ne tänne, jos ne jostain putkahtavat tarjolle :)

perjantai 21. lokakuuta 2011

Functional trainer koulutus jatkuu

Olen saavuttanut valaistumisen. Olen saavuttanut jotain pientä valon pilkahtelua tunnelin päässä. Muistan jotain olennaista ensimmäisestä lähijaksosta. Tiedoista on ollut hyötyä tällä toisella lähijaksolla. Osasin tehdä harjoitusasiakkaalleni tolkullisia liikkuvuustestejä sekä korjata muutamat liikevirheet ja ottaa näiden korjaamisen osaksi harjoitusohjelmaa. En veikannut ollenkaan väärin pariin A-P:n kysymyksistä alkupäivästä tai loppupäivästäkään.

Olen jonkin mahtavan tajuamisen lähteillä.

Lisäksi olen väsynyt, ja jopa hysteerisiin naurukohtauksiin tänään taipunut. Olen tukenut rakasta Liinaa hänen harjoitellessan jumppapallon päällä seisomista. Juu, luit oikein, suorin jaloin pyöreän kiikkerän pallon päällä tasapainoilua. Olen koittanut istua epämukavalla ja sähköisellä flippituolilla, vaihtanut sen jumppapalloon ja lopulta päätynyt seisomaan pöydän ääreen. Olen tuskastunut ja tuhahdellut ääneen. Olen kysellyt ihan idiootteja ja sekavia kysymyksiä. Olen avannut suuni ja sitten ennen ääntäkään sulkenut sen koska ajatus karkasi hyppysistä eikä koskaan palannut.

Olen jonkin mahtavan sekavuustilan äärellä.

Tällaista se sitten on se opiskelu. Aivojen sotkemista lähijaksolla ja sitten taas tiukkaa järjestelyä kotioloissa ja arjessa. Oppien testaamista käytännössä, ja sen oivalluksen lopullista hakemista oikeiden töiden kautta. Jännittävää, palkitsevaa ja parhautta. Rakastan oppimista, opiskelemista, ymmärtämistä ja sitäkin hetkeä kun tuntuu että kaikki tieto ohittaa aivoni intergalaktisella nopeudella. Päivääkään en vaihtaisi pois!

Vaikka A-P on pelottavan viisas, niin taipuu se tällaisiinkin asentoihin ja vielä heiluttikin meille oppilaille :D
Ihana Liina, opintomatskut, juotavaa, syötävää ja toki kamera valmiudessa :)

Pelottava Paunonen, kunnioittavan etäisyyden päästä vähän salaa kuvaten ;)
Hallintaa, hallintaa, hallintaa, horjahdus, hallintaa, keskittymistä, hallintaa!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kuntotestausta päivän täydeltä

Tänään olen tehnyt kuntotestausta, ohjausta ja kuntotestausta. Ja jälleen kerran havainnut, kuinka kuntotestaus ilman ymmärrystä siitä mitä tulokset tarkoittavat olisi täysin hyödytöntä. Minä tiedän miten tuloksia voisi parantaa ja mistä mikäkin tulos voisi johtua, jos se vaikka yllättää testattavan. Ajattelen kauhulla kehonkoostumusmittauksia, joita ei selitetä testattavalle mitenkään. Näihin törmää messuilla, joissa laitevalmistaja esittelee omaa tuotettaan tarjoamalla "ilmaisia maistiaisia".

Oma mittaustulos eräällä bioimpedanssivaa'alla kertoi, että sisällän 40,7% rasvaa. Meinasin lentää pyllylleni ja aidosti järkytyin. Järkytyin kaikella tällä tietoudella varustettunakin miettien päässäni "miten minä voin olla noin läski?!?!?". Vaikka totuushan on, että mittaustuloksessa on virhe tai ainakaan se ei ole koko totuus. Sanallakaan minulle ei tulosta selitelty, lähinnä mittaaja totesi "Ompa kummallinen tulos... Sä olet kuitenkin ihan sopusuhtainen... Noh.. Tämmösiä tuloksia tulee joskus, jos vaikka sulla oli rakko täynnä nestettä?". Olen sittemmin moisesta tuloksesta selvinnyt, mutta se, että muistan tuon luvun noin tarkkaan tarkoittaa, että homma kolahti pahasti itsetunnolle.

MoveMe:n kuntotestauspatteristoon kuuluu Polarin leposyketestiominaisuudella varustettu sykemittari, verenpainemittari ja kuntotestauksen käsikirja
Tänään siis kuntotestasin pari asiakasta leposyketestein ja toisen myös muutamalla lihaskuntotestillä. Vaikka leposyketestin tekeminen kestää vain muutaman minuutin, sen tuloksen läpikäyminen kestää vähintään tripla-ajan. Yksittäinen luku, sen selittäminen, tarkoituksen avaaminen ja kehitysideat, asian liittäminen arkielämään... se ottaa aikaa. Sama pätee yksinkertaisten lihaskuntotestien teettämiseen.

Kun testit on tehty niiden tulosten läpikäyminen ei saa jäädä siihen hetkeen. Niihin on sitouduttava palaamaan, ja tekemään kehityksen seuraamiseksi uusintamittaukset tietyn ajan jälkeen. Tärkeää on myös asettaa yhdessä testattavan kanssa realistiset tavoitteet toivotuista tuloksista. Tärkeimmäksi tehtäväksi jää laatia ohjelmat, joilla tavoitteista saadaan totta. Ohjattavan tärkein tehtävä on noudattaa ohjeita. Tämä on asia jota messujen pikamittauksista ei voi saada, vain omalta, osaavalta, Personal Trainerilta.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Hyötyliikuntaa kiroillen ja tuskastellen

Tänään oli vuorossa minun ensimmäinen rengasrikkoni. Siis auton renkaista on puhe, polkupyörän kumit olen saanut jo useammin eläessäni rikottua. Aamulla menin pitämään kahvakuulatreeniä ja rengas oli mielestäni vielä ihan kunnossa. Iltapäivällä kun yritin poistua paikalta autoillen, huomasin, että eturengas on ihan lössö ja tarkemmin katsottuna siinä sojottaa iso mutteri pystyssä.

Ei auttanut muu, kuin soitella pari puhelua, koska en osaa vaihtaa rengasta (kyllä, olen sen verran uusavuton) eikä sellaista ole autossani. Fokkerissa on paikkasarja, jota ei taida osata käyttää kukaan muukaan. Ohjeissa oli vähintään viisikymmentä kohtaa ja erilaiset osat oli nimetty kirjaimin. Ainakin U:hon asti oli erilaisia osia, joita piti operaatiossa käyttää. Siinä itku-potku-raivarin partaalla en edes yrittänyt lähteä paikkasarjalla leikkimään. Apuun saapui ihana enoni, jolla oli mukanaan alle 10e purkki paikka-ainetta, joka ruiskutettiin renkaaseen venttiilistä. Vaahto täytti renkaan, ja sain ajettua kotiin.

Juurikin tuo rengas fokkerista hajosi... Tässä kuvassa auto joskus uuden uutukaisena ja kiiltelevänä
Kotona kaivoin sitten luotto rengaskorjaamon numeron, ja soittelin josko he voisivat venyttää aukioloaan minua varten hetken. Homma onnistui, ja sitten seurasi se hyötyliikuntaosuus. Ulkovarastosta pari kuutiota tavaraa ulos, talvirenkaat auton takakonttiin, pari kuutiota tavaraa takaisin varastoon (sisältäen vinon pinon kahvakuulia) ja matkaan kohden rengaskorjaamoa. Aikaa kului 10minuuttia ja tuli hiki sekä syke nousi kattoon. Maksimisykkeillä siis suoritus ilman sen isompia lämmittelyitä, ellei hermostuksessa kohonnutta verenpainetta lasketa.

Renkaiden vaihdon jälkeen neuvoteltiin kesärenkaan paikkaamisesta, kunnes todettiin renkaan olevan korjauskelvoton. Jätin renkaan vaihdettavaksi ja pakkasin kotiin päästyäni taas kaksi kuutiota ulos, kolme kesärengasta sisään ja kuutiolliset tavaraa takaisin varastoon + 7kpl eri painoisia kahvakuulia auton takapenkin jalkotilasta säilöön varastoon.

Aamun kahvakuulailun lisäksi voin väittää että tänään on urheiltu riittävästi ja sangen tehokkaasti. Lisäksi sain samalla reissulla sovittua että haen kahvakuulatreenejä varten tuolta rengaskorjaamolta mukaani parit autonrenkaat. Rakkaat kahvakuularyhmäläiseni voivat siis odottaa tätä innolla. Ikävätkin asiat kääntyvät voitoksi, kun tarpeeksi kauan jaksaa niitä näin mielessään pyörittää. Tänään vielä pääsi pari ärräpäätä, mutta ehkä jo huomenna osaan nauraa tälle tapahtumalle koko sydämestäni.

maanantai 17. lokakuuta 2011

PT:n omat treenit

Hihii! On syysloma ja rakastamani tanssitunnit ovat lomalla tämän viikon. Tämä tarjoaa oivan tilaisuuden käydä vihdoin rauhassa kuntosalilla itse. Eihän tanssitunnit ennenkään kuntosalilla käyntiä ole estäneet, mutta on osoittautunut, että vuorokaudessa on vain tietty määrä tunteja meillä kaikilla... Olen viimeisen kahden viikon aikana ehtinyt salille treenaamaan vain asiakkaideni kanssa ennen tätä iltaa.

Minä treenasin tänään GoGo Expressillä Partolassa, jonka sivuilta kuva on lainattu
Mitäs siellä sitten tehdään, kun takana on parin viikon tekemättömyys? Ainakin lämmitellään huolella ja tehdään päälihasryhmät kaikki läpi. Ei kikkailla jaetulla ohjelmalla vaan pitäydytään perusteissa ja tunnustetaan tosiasiat. Eli se, että seuraavaankin käyntiin mennee tovi...

Tänään tein juoksumattolämmittelyn ja kahvakuulaheiluttelun lisäksi:

  1. (taka)kyykky 3x15
  2. Alatalja soutu 3x12
  3. Penkkipunnerrus 3x12
  4. Polven ojennus laitteessa 3x12
  5. Polven koukistus laitteessa 2x12
  6. Vatsapatteri (jossa vähän selkälihaksiakin) bosulla x3

Vatsapatteri sisältää seuraavan liikekavalkadin putkeen suoritettuna:

  • Vatsarutistus x15
  • Oikea polvi koukkuun vasemman päälle "auki" ja vasen kyynärpää + oikea polvi rutistetaan yhteen x15
  • Vasen puoli edellisestä liikkeestä x15
  • Oikealle kyljelleen jalat suorina bosun päälle ja kylkirutistuksia x15
  • Sama vasemmalla kyljellä tasapainoillen x15
  • Vatsalleen ja selän ojennus x15

Niille, jotka funtsaavat mikä bosu on, tässä lainattu kuva sivulta: http://online.fysioline.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=BOSU

Siinä riittää haastetta itse kullekin, sopii koittaa seuraavassa treenissä. Tänään tätä vatsapatteriherkkua pääsi kokeilemaan asiakkaani. Sen siitä saa kun tilaa ohjelmaansa keskivartalopainotuksen ;) Terkkuja huomiseen aamuun ohjattavalleni. Vatsapatteri voi kirpaista tuoreeltaan ihan kivasti seuraavana aamuna.

torstai 13. lokakuuta 2011

Välkyt erottuvat - heijastimet käyttöön NYT

Tässä on aamuna muutamana tullut mieleen, että talvi on tullut ja pimeys myös. Todella harvalla ulkoilijalla on heijastin tai heijastinnauhalla varustettuja ulkoiluvetimiä. Työmatkapyöräilijöillä on kyllä kypärä, muttei valoja eikä heijastimia. Koiranpissittäjistä puhumattakaan!

Kuva lainattu Liikenneturvalta
Muistan lapsuudesta osuvan mainoskampanjan "Välkyt erottuvat", jossa kuusi ihmishahmoa oli painettu mustalla painovärillä mustalle pohjalle. Ihan läheltä katsottuna kaikki kuusi hahmoa näkyivät, mutta kaukaa näistä erottui vain se yksi, jolle oli piirretty heijastimet käsiin ja jalkoihin. Sama totuus pätee edelleen.

Liikenneturvan mukaan vuonna 2005 hämärällä tai pimeällä tapahtuneista jalankulkuonnettomuuksissa menehtyneistä jalankulkijoista yhdeksän kymmenestä ei käyttänyt heijastinta. Arvion mukaan näistä yhdeksästä jopa viisi olisi pelastunut jos heijastin olisi ollut mukana. Siinä riittää mielestäni syytä ja motivaatiota ripustaa heijastin jokaiseen takkiin ja hommata heijastinnauhaa housunpunttiin. Voit katsoa lisätietoa ja heijastimen ripustusohjeita täältä.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Paljon liikkuvan vinkki talvisen ihon hoitoon

Tänään oli pakko skrapata ikkunoita ennen kahvakuulatunnille lähtöä. Aamutunnit ovat parhautta, vaikka talvi tekisikin tuloaan. Kahvakuulalla voi onneksi huitoa pihalla kesät talvet.

Pakkanen kehittää staattista sähköä ja saa minun ihoni kuivumaan karheaksi ja hilseileväksi. Kun tähän lisää runsaan liikunnan ja sen mukanaan tuomat runsaat suihkureissut päästään jo katastrofisiin ihotilanteisiin. Mutta minullapa on ratkaisu! Harvemmin jaan kosmetiikkavinkkejä, mutta tämä "salaisuus" on vaan pakko jakaa.

Kuva lainattu http://www.ceridal.fi/tuotteet/lipolotion.html

Ceridal ihoöljy, tai oikealta nimeltää lipolotion. Hyviä ja käsittääkseni ainutlaatuisia ominaisuuksia ovat hajuttomuus, nopea imeytyminen ja tärkeimpänä kaikesta: ei jätä kalvoa, rasvaisuutta, tukalaa oloa iholle. Imeytyminen on ehkä väärä sana, öljy sulautuu yhdeksi ihon kanssa, ja heti suihkusta voi lähteä uudelleen hikijumpalle eikä olo ole tukala.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Golffia koittamassa - huti, huti, Hyvä!, huti...

Tänä kauniina syksyisenä lauantaina en suunnistanut Helsingin Fitness Expoon vaan kävin tutustumassa golffiin ystäväni Rosa Svahnin opastuksella. Lähdettiin pääosin moikkaamaan Rosaa mieheni kanssa Messukylän kentälle, mutta päädyttiin sitten kuitenkin testaamaan miten rennosti swing irtoaisi.

Vaikka mieli ei ehkä levännyt, niin maisemasta se ei ollut kiinni 
Myös konttorin tehtävät kuuluvat osaavan opastajamme toimenkuvaan :)
Aivan mahtava keli ei ollut jostain syystä aiheuttanut yleisöryntäystä, joten saatiin kikattaa ja jopa röhönauraa aloittelijoiden yrityksille vapaasti. Hikikin meinasi tulla siinä huitoessa, eikä siis pelkästään tuskan hiki.

Vahvaa keskittymistä, korkkarit jalassa... kröhöm
Jotain apua ilmeisesti on mailapelien pelaamisesta. Tässä tapauksessa siis jokainen pallo ei lähtenyt maatiaisena metrin päähän tai 200m vinoon aiotusta suunnasta vaan muutama hyväkin lyönti mahtui joukkoon. Perfektionisti-minääni harmitti että välillä löin pallon päälle, välillä pallot sujahtivat vesiliirrossa 10 metrin matkan ja vain harvoin ne menivät jonnekin 70-80m tuntumaan ihan luotisuoraan. Hauskaa oli silti, ja mieskin tuntui tykkäävän.

Katse palloon ja huitaisu, vai miten se nyt meni?
Ehkä meistä siis voi tulla ensi kauden myötä myös golffareita. Kuka tietää? Ainakin fasiliteetit ja asiantunteva ohjaus ovat ihan lähellä. Kiitos Rosa ja Messukylän Golfkeskus!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Kahvakuulailu lähtee lentoon?

Tuntuuko sinustakin että kahvakuula mainitaan yhä useammin arkisissa yhteyksissä ja siitä kirjoitetaan lehtijuttuja enemmän kuin hetki sitten? Minusta tuntuu, että kahvakuula on kaikkialla. Homma on nosteessa niin että isompikin rautamötikkä on kohta ilmassa. Kahvakuulailusta on tulossa ilmiö.

Ja mikä jottei. Yllättävän pehmeä, monimuotoinen ja äärimmäisen avaava laji saisi mielestäni tulla jäädäkseen. Toivon ohjaajilta malttia ohjauksiin ja vahvaa tekniikkapohjaa. Toivon, että räjähtävä positiivisuus ja halu pitää ulkotunteja kahvakuulan kanssa saisi hyvän lajin vieläkin paremmaksi ihmisten hyvinvoinnille. Sillä mikä olisi sen parempaa kuin raikas ulkoilma edes tunnin verran viikossa? Eikä pidä väheksyä treeniä, jossa ei tarvitse välittää jos kuula vähän tipahtelee maahan. Rento treeni on usein paras treeni.



Olen sopinut syksyksi muutaman yritysdiilin joissa kahvakuula näyttelee suurta tai suurinta osaa. Ihmiset ovat jännittyneen innoissaan, ja tahtovat kokeilla tätä "Venäläistä vankilaurheilua" :) Naisia ja keski-iän ruuhkavuodet ylittäneitä pelottaa usein rouheat välineet ja niiden huikaisevilta kuulostavat painot (8kg on hyvä aloittelijan kuula, jos sormivoimat riittävät sen pitelyyn). Mutta kokeiltuaan moni on valmis vaihtamaan 4kg ajatuksensa suoraan 10kg kuulaan tai vaikka isompaankin. Kuula on keskivartalon laji, liike lähtee sieltä syvältä sisimmästä. Siellä sitä voimaa sitten piisaakin ihan erilailla kuin vaikkapa käsivarsissa.

Tällaisia kuulia tuli tänään vino pino meikäläisen varastoon. Niitä käytetään ohjauksissa,
jotta kaikki voisivat koitta lajia :)
Haluaisitko sinäkin mukaan kuulailemaan? Ota yhteyttä, katsotaan voisiko oman kotisi lähelle perustaa viikottaisen treeniryhmän. Tai perusta kaveriporukan kanssa treenirinki ja tilaa vaikka minut ohjeistamaan kerraksi pariksi. Jatkon voitte treenata oman porukan kesken. Oppi ei ojaan kaada, tai ainakin sinne ojan pohjalle pääsee seisovin jaloin eikä tarvitse naamallaan kurassa rämpiä ;)

Kahvakuulaisin terveisin: Taina, PT joka hetkittäin rakastaa työtään yli kaiken

tiistai 4. lokakuuta 2011

Motivaatiomäen monet muodot

Muistatteko sen jutun "motivaatiomäestä"? No minä muistan, ja muut voivat linkistä lukea sen jutun. On tehnyt koko kesän aina välillä mieli tehdä juttua siitä kuinka motivaatiomäkeen kasvoi naisen korkuista heinää ja siitä pystyi lähinnä juoksemaan ohi huokaillen. Vaan tänään sauvakävellessä ihme oli tapahtunut ja motivaatiomäen heinät oli ajeltu. Ja eipä siinä auttanut kun lähteä tekemään mäki-intervalleja juosten ylös ja liukkaassa + kosteassa mäessä sauvoilla auttaen rauhassa alas.

Motivaatiomäki keväällä ensimmäisellä tapaamisellamme
Olen ottanut teitä varten kuvia motivaatiomäestä sekä kesällä, että tänään. Haluan myös lähettää terkkuja ohi pyöräilleelle naiselle, jonka lämmin ja leveä sekä hyväntahtoinen hymy sai tekemään aiotun viiden intervallin perään vielä yhden lisää! Huippua kannustavuutta täysin tuntemattomalta.


Motivaatiomäki kesällä, kukassa ja naisen korkuista heinää kasvaen 

Motivaatiomäki syksyllä parturoituna

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Tampereen synttärit ja visiitti vauvauintiin

Tampereen kaupunki täyttää tänä viikonloppuna vuosia. Perinteeksi on muodostunut avata museot ja taidepaikat ilmaiseksi yleisölle ja mahdollistaa joihinkin harvinaisuuksiin tutustuminen kaikille kaupunkilaisille. Eräänä vuonna pyörittiin kaverin kanssa muunmuassa raatihuoneella. Tänä vuonna reissut olivat vähän rauhallisempaa mallia: Pyynikin näkötornilla valokuvaamassa ja Poliisimuseossa ihmettelemässä.

Jo matkalla oli pakko näpsäistä yksi kuva 
Torniin vaan mars mars!
Lauantaina oli ihan täydellinen, kuulas, kirkas ja ihana keli. Ehdottelin miehelle polkupyöräreissua, mutta päädyttiin lopulta matkaamaan arviolta yhteensä 16km reissu autolla. Perillä kavuttiin torniin portaita, kun ihmistunku oli niin kova hissijonossa. Pyynikin näkötorni ei sinällään ole kovin korkea, mutta se sijaitsee korkealla harjulla, joten näköalat ovat messevät.

Näsijärven puolta ja Näsinneula
Pyhäjärven maisemaa
Matka jatkui kummipojan perheen kanssa poliisimuseoon. Todettiin että selkeästi männävuosina poliisien lookkiin on kuulunut viikset perinteisen virka-asun lisäksi. Istutettiin kummipoikaa poliisimopon selkään ja poliisimaijan takapenkille ja hihiteltiin erikoisnäyttelyn "Supon ovelle".

Alhaalla oli pakko nauttia munkkikahvit. Tässä annoksessa oli
hyvää hiilaria, ravintoarvoista viis :)
Tänään aamulla kävin vauvauinnissa kummipojan ja äitinsä seurana. Otettiin kuvia tuolla pokkarilla jossa on sukelluskotelo. Edellisestä vauvauinnista on kohdallani arviolta 16-vuotta, jolloin veljen esikoista käytiin mummun kanssa uittamassa. Tästä syystä otteet eivät ehkä kummitädillä olleet ihan hallussa ja Elias haukkasi vettä sukellettaessa, kun sormet olivat suussa. Isompaa vahinkoa ei silti tainnut sattua ja hymy saatiin palautettua pikkumiehen kasvoille nopeasti. Huh! :)

Viimeiseksi mahaliukua vesiliukumäestä
Seuraavana etappina taitaa olla miehen mummun 80-v. juhlat. Sitten aletaan valmistautua syksyn toistaiseksi kiireisimpään työviikkoon.